Gaimanin/Buckinghamin Golden Age ei ole mitenkään oppipoikamaista, vaan
eroaa tyylillisesti sarjan aiemmista osista huomattavassa määrin. GA koostuu sarjan miljööseen sijoittuvista "mikrotason" tarinoista, improvisoiden Mooren luoman maailman pohjalta. Miraclemania itseään tuskin nähdään vilauksenkaan verran.
Silver Agessa, jota kerkesi kaksi numeroa tulla, sitten palataankin itse tarinan keskushenkilöihin ja tällöin fiilis on paljon enemmän Mooren kaltaista.
Itse asiassa en ole koskaan käsittänyt miksi Gaimania pidetään jonkinlaisena vara-Moorena. Gaiman on kirjoittanut Mooren perässä myös Swamp Thingiä, mutta ei siinäkään ollut mitään apinointia.