Sarjakuva, jota ei tullut

[kitani]

Sain tuossa kesällä valmiiksi noin 20 sivuisen sarjakuvan, mutta siinä kävi klassisesti, ja noin puolen vuoden syklille ulottunut piirrostyö ei ollut enää laadultaan tasaista (oikeastaan kelvollisia sivuja ei ollut enää kuin neljä ja niissäkin olisi ollut korjailtavaa), joten jätin sen kesken. Vielä olisi uupunut tussaus ja väritys.

Mutta kyllähän se tekeminen kehittää jos ei muuta.

[Daddy Duck]

Aloitin Destination Unknown nimisen mecha sarjan teon joskus 1999 tai 2000. Tavoite oli tehdä mecha sarjakuva joka ilmestyisi lehtinä suhteellisen säännöllisin väliajoin. Sain piirrettyä kyseistä sarjakuvaa noin 10 sivua. Yhteen sivuun olen jopa melkein tyytyväinen (http://www.saunalahti.fi/tepema/cgi-bin/comicreader.cgi?du001&8).

Minun mielestäni todella hienoa jälkeä

[Lind JR.]

Olen huomannut että fantasia sarjakuvat jäävät minulla useammin kesken kuin kauhu-fantasia sarjakuvat. Melkein aina muutan kesken kaiken aihepiirin fantasiaksi. God damnit! Tuosta on päästävä eroon. Sitä ei tiedä miksi fantsu sarjikset jää kesken, kai se on yksi selvittämättömistä arvoituksista.

[Uroskana]

Nyt räjäytän pankin! En ole saanut valmiiksi yhtä ainokaistakaan, aina lopahtaa ensimmäiseen sivuun. Luulen että johtuu siitä, että olen liian hätäinen. En tee luonnoksia hahmoista, paikoista ja sen sellaisista tarpeeksi... Pitäisi malttaa enemmän...

[Omega]

Harvinaisen tuttua minulle. Pienempänä tein Aku Ankka-sarjakuvia, aina uusia tarinoita (jotka ovat mielestäni vieläkin aika nerokkaita, vaikka ne joskus 10-vuotiaana keksin), mutta homma jäikin siihen, että väsyin piirtämiseen. Enimmillään kolme sivua sain tehtyä. Vieläkin ovat jotkut sivut tallessa, ja aika kökköä jälkeä, vaikka tarina menetteleekin. Myös mielen perukoilla pyörinyt ainakin kaksi myöskin kelvollista tarinaa, joista olen vain tehnyt jotain luonnoksia.

Yleensä en viitsi ruveta piirtämään niitä, koska tiedän että jäljestä tulee aivan kauheaa, ja sitten se lentää roskiin. Inhottavaa kun nyt yritän pyrkiä täydellisyyteen, vaikka ennen piirsin vain piirtämisen huvista. >.<

Mutta yhdestä sarjakuvasta minulla on syntynyt monta sivua, johtuen varmaan vain siitä että en piirrä sitä tosissani, ja jälki onkin sen mukaista, vaikka ihan tyytyväinen olenkin. Ei haittaa että tulee virheitä, ja yksi sivu syntyy noin kolmessa minuutissa (väritys mukaan). Luonnosteluakaan en käytä laisinkaan.

(tuo ei kyllä sinänsä liittynyt kun kerran juteltiin sarjakuvista joita ei tullut :F)

[emmi]

 mun projektit kaatuu yleensä siihen kun tajuan ettei koko jutussa ole mitään järkeä. kaksi viikkoa saatan hehkuttaa jotain ajatusta ja käsistä ja uppoutua kokonaan vaikkapa valailla ratsastelevien islantilaiskalastajien maailmaan kunnes tajuan ettei aihe kiehdo tai edes viihdytä ketään muuta kuin itseäni.
  mulla on myös huomattava kokoelma viimeistelemättä jääneitä strippejä jotka ovat jääneet kesken kun joku on katsellut niitä ja sanonut "hienoa jälkeä mutta en mä ihan tajua."
   nyt kauhulla odotan seuraavan projektini valmistumista sillä olen hermoillut huomattavissa määrin siitä miltä lopputulos näyttää. nyt tiedän että jälki tulee olemaan ihan ookoo, mutta mitä jos kukaan ei tajua senkään juonta? en uskalla keltään kysyä ettei taas jäisi kesken.

[Lind JR.]

yhä useammin minulla jää kesken siihen että en keksi miten aloittaa sarjakuvia. ajattelen:"teen sitten kun keksin." nytkin on ainakin 12 työtä jotka pitäisi saada valmiiksi kesäksi. 

[Mattipekka]

Tässäpä hieno ketju! Pitkään olen suunnitellut lisätä nettisivuilleni kaikki projektit, mistä ei tullut mitään, mutta työ on ollut liian laaja sitä edes aloittaakseni.

Laitetaan tänne nyt kuitenkin yksi. Vietin noin puolitoista vuotta elämästäni yrittäen täysipäiväisesti saada läpi 15-minuuttista animaatioelokuvaa Lumi. Leffaa oli jo piirretty hyvän tovin valmiiksi, kunnes lopullinen isku tuli, eli alustavasti melkein luvattua rahoitusta ei koskaan tullut.

Siinä sitten konkurssin partaalla ajauduin takaisin sarjakuvan pariin. Huhut Uudesta Ruudusta olivat kantautuneet korviini ja tarjosin sinne Lumia jatkosarjaksi. Uutta Ruutua ei koskaan tullut, eivätkä albumikustantajatkaan tarinasta innostuneet. Oli kuitenkin tarve saada tarina jotenkin ulos sisuksista, että pääsisin taas jatkamaan elämää eteenpäin.

Piirsin ja väritinkin albumin melkein valmiiksi, kunnes tuli selväksi, ettei sarjakuvaakaan julkaistaisi ikinä missään. Rupesin selvittämään väripainon hintoja ja samaan aikaan alkoi muhia idea Jysäyksestä. Siinä pallotellessa, että tuleeko Jysäyksestä kokoperheen lehti vai jotain muuta, Lumi oli yhdessä vaiheessa ykkösnumeron jatkosarjakandidaattina.

Lopulta kuitenkin roistomainen päätoimittaja päätyi ulkomaiseen halpatuontisarjakuvaan ja projekti Lumi suli käsiin.

Tässä nyt kuitenkin tarina luettavissa niille, joita Jysäyksen esihistorialliset vaiheet kiinnostavat. Aukeamataittoon kiinnitin huomiota sen verran paljon, että olisi oikein mukavaa, jos laittaisitte acrobat-ikkunaksi aukeamakatselun (view/page layout/facing). Ensimmäinen sivu siis yksin, siitä eteenpäin täysiä aukeamia. Tiedosto on kaikenkaikkiaan noin 6 Mt, mutta sitähän pystyy lueskelemaan jo latauksen aikana.

[Iletys]

Onhan sitä tullut vaikka ja minkälasita projektia aloittaneeksi, mutta suurin osa on hyytynyt täysin 2-3 ensimmäisen sivun jälkeen... Ja vielä useampi on jäänyt pelkän idean ja parin hahmoluonnoksen asteelle... Sitä kun niin usein luulee että "Hei! Nythän mie keksin loistavan idean!" ja siiten sitä piirtää jonkun 2 sivua ja siihen se sitten jää... Liiankin monesti, ehkä.

[pertti jarla]

  kaksi viikkoa saatan hehkuttaa jotain ajatusta ja käsistä ja uppoutua kokonaan vaikkapa valailla ratsastelevien islantilaiskalastajien maailmaan kunnes tajuan ettei aihe kiehdo tai edes viihdytä ketään muuta kuin itseäni.

Mitä? Ei noin pidä ajatella. Mun mielestä nimenomaan pitää tehdä sitä, mikä kiehtoo. Jos homman tekee hyvin, se kolahtelee kyllä niihinkin jotka eivät ikinä ole kuulleetkaan valasratsastelusta tms. Sitäpaitti omalaatuinen idea erottuu, jos nyt kaupallista menestystä pitää välttämättä miettiä...

[GeneralTantzu]

Tämä onkin valitettavan usein minulle tapahtunut asia.
Vaikka kuinka olisinkin vielä amatööri harrastelia, se potuttaa älyttömästi.
On vain parempi etsiä se "mun hommani". Itse etsiskelen yhä tyyliäni. Fantasia ja scifi kaava ei ainakaan ole se minun hommani, kun näiden sarjakuvien keskenjäämis määrä alkaa olla jo stressaavaa.  Sepä se syy tahtoo olla, kun kiinnostus aiheeseen yksinkertaisesti loppuu eikä sille taida oikein mahtaa mitään. Voihan tietysti survoa soppaan mitä monipuolisemman aihe määrän... Siitä en tiedä mitä saadaan lautaselle lopuksi.
Virheistä oppii.

[jani_k]

Olen tässä jo aikakausia suunnitellut päässäni sarjista Charles Manson-tyyppisestä hyypiöstä, joka pääsee vapaaksi vankilasta ja kokee hermoromahduksen tajutessaan maailman muuttuneen. Hermoromahdus sitten johtaa psykedeelisiin visioihin ja uuden perheen perustamiseen (niin ja tietenkin veritekoihin). Tyyliltään sarjis olisi jotain amerikkalaista underground-sarjista matkivaa.

En vain saa millään tyydyttyvää käsistä paperille saati sitten sopivia luonnoksia hahmoista ja paikoista... ...idea vain vaivaa pääkopassa toistamiseen. Tai on vaivannut jo vuosia, jostakin 90-luvun alusta kun pentuna innostuin sarjamurjaajista luettuani Uhrilampaat...