Nythän on ollut muotia kirjoittaa jatkoja tai muunnelmia kirjallisuuden klassikoille, miksei sitten sarjakuvankin. Eivät ne koskaan ikinä milloinkaan yllä alkuperäisen tasolle, lähellekään.
Jatko-osia klassikkokirjoille ja uusia mukaelmia (esim. tapahtumat toisen henkilön näkökulmasta läpi käyviä "rinnakkaisromaaneja") on tosiaan sorvailtu kauan, kuten edellisten keskustelijoiden esimerkit kertovat. Taso ei aina päätä huimaa, mutta mahtuu joukkoon muutakin kuin pelkkää huttua. Esimerkiksi Jean Rhysin "Siintää Sargassomeri", joka kertoo "Kotiopettajattaren romaanin" tapahtumista vähän uudesta näkökulmasta, sai kriitikoiltakin aikoinaan myönteisen vastaanoton.
Ajatus jonkun muun kuin Prattin tekemästä Cortosta tuntuu kieltämättä oudolta, sen verran omaleimainen on sarjan ilmapiiri. Mutta uteliaisuuttani aion tätä kyllä selata, voihan sen aina jättää ostamatta, kuten edellä on huomautettu.
Jos nyt eurooppalaisen sarjakuvan suurista klassikoista puhutaan, niin luontevampaa olisi ollut jatkaa vaikka Tinttiä (ellei tekijän tahtoa huomioida), kun miettii miten merkittävä oli avustajien panos siinä.