Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1959 / 100 – Välskärin kertomuksia (03.03.2018 klo 22:57:16)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
19.07.2019, klo 11:59:39

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
475526 viestiä 10555 aihetta kirjoittanut 7412 jäsentä. Uusin jäsen: KalleK
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
| | |-+  Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 4 5 [6] 7 8 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.  (Luettu 57817 kertaa)
Riekko
SURFIN' BIRD
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 130


Right, remove the supports!


« Vastaus #75 : 12.02.2006, klo 20:18:30 »

Korostan vielä että kaikki kohtaukset eivät ole saman mittaisia. On mm. kahden, neljän, kuuden ja 12 sivun kohtauksia, mutta pyrin aina parillisuuteen. Aina se ei kuitenkaan onnistu, sitten pitää tehdä kaksi yhden sivun kohtausta putkeen (jotta rytmi säilyy jatkossa).
Onko tähän kohtausten parilliseen määrään syynä myös mainitsemasi "sivunkääntöefekti", eli kohtaus vaihtuu sivun kääntyessä?

Ylipäätänsäkin olisi kiinnostava tietää kuinka ihmiset ratkovat kohtauksesta tai ajasta toiseen siirtymisen tarinoissaan (esim. vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissa tehdään todella rajuja hyppyjä kerronnassa aina sivun kääntyessä)?
tallennettu

Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto
Markku Myllymäki
Lyijykynän jatke
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 747


/* You are not expected to understand this. */


« Vastaus #76 : 12.02.2006, klo 20:23:15 »

Jos joku ihmettelee, miksi ihmeessä tämmöisillä kohtauksen pituuksilla vaivaan päätäni, niin kyse on puhtaasti siitä, että lukaisin yhden vanhan sarjikseni enkä voi sanoa pitäväni siitä. Pohjimmiltaan kyseessä oli se, että juoni yms. etenivät liian reippaasti ja tarinasta ei rehellisesti sanoen saanut mitään tolkkua.

Yritän etsiä muiden ajatuksia tällaisesta, joskus sitä hoksaa toisten ajattelusta jotain, mikä näyttää  toisille itsestään selvältä, mutta on itselle suuri uusi idea...

En ole niinkään vaivaantunut siitä, ovatko aukeamat loogisia. Lyhyessä sivumäärässä siitä joutuu usein tinkimään.
tallennettu

When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.
Doc Lomapäivä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 771


« Vastaus #77 : 13.02.2006, klo 11:44:07 »

Onko tähän kohtausten parilliseen määrään syynä myös mainitsemasi "sivunkääntöefekti", eli kohtaus vaihtuu sivun kääntyessä?

Osittain kyllä. Pääsyy on se, että yksi asia saadaan aina yhdelle/kahdelle sivulle. Tai kaikkein suurin syy tämän rytmin käyttämiseen on se, että lehtisarjakuvien tekeminen on vain opettanut ajattelemaan tällä tavalla. Tarmo Koivisto tekee muuten ihan samalla tyylillä, hän puristaa asian yhteen sivuun, mutta ruutumäärä on silti sama kuin mulla kahdella sivulla.

Ylipäätänsäkin olisi kiinnostava tietää kuinka ihmiset ratkovat kohtauksesta tai ajasta toiseen siirtymisen tarinoissaan (esim. vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissa tehdään todella rajuja hyppyjä kerronnassa aina sivun kääntyessä)?

Näitä voisi melkein alkaa jopa listata. Olis mielenkiintoista.

Miller käyttää paljon leffaefektejä. Yksi on sellainen, että edellisen kohtauksen puhe jatkuu vaikka ruudussa esitellään jo seuraavan kohtauksen alku. En suosittele käyttämään kikkaa enempää kuin 2-3 kertaa alpparissa, muuten keinosta tulee teennäinen.

Jos joku ihmettelee, miksi ihmeessä tämmöisillä kohtauksen pituuksilla vaivaan päätäni, niin kyse on puhtaasti siitä, että lukaisin yhden vanhan sarjikseni enkä voi sanoa pitäväni siitä. Pohjimmiltaan kyseessä oli se, että juoni yms. etenivät liian reippaasti ja tarinasta ei rehellisesti sanoen saanut mitään tolkkua.

Mulla on kans samanlainen alpparikäsis laatikossa. Juoni on hyvä, mutta etenee liian hengästyttävästi. Vika on siinä, että se painottaa vain toimintaa ilman sanomaa. Siksi pitää olla teema ja sanottavaa, sekä draamaa (hahmot pohtivat toistensa välisiä suhteita ja motiiveja) ja huumoria!

Huumori on tärkeä elementti. Sillä helpotetaan toiminnan aiheuttamaa jännitystä ja synnytetään polveilua. Lukijalle tunteiden ja tuntemuksien vaihtelu on erittäin tärkeää ettei teos tunnu tasapaksulta.
tallennettu

Markku Myllymäki
Lyijykynän jatke
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 747


/* You are not expected to understand this. */


« Vastaus #78 : 13.02.2006, klo 12:24:19 »

Huumori on tärkeä elementti. Sillä helpotetaan toiminnan aiheuttamaa jännitystä ja synnytetään polveilua. Lukijalle tunteiden ja tuntemuksien vaihtelu on erittäin tärkeää ettei teos tunnu tasapaksulta.

Huumoria ajattelin lisätä. Tai ainakin sanailua.  Grin Se oikea huumori on niin helkkarin vaikeaa...
tallennettu

When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.
Anssi Rauhala
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 842


Aces High!


« Vastaus #79 : 14.02.2006, klo 00:08:12 »

...sanailua... 
...oikea huumori on niin helkkarin vaikeaa...
Mutta kyllä sillä sanailullakin pitkälle pötkii. Nasevat pienet lausahdukset varsinaisen tarinan välissä ryydittävät mukavasti.

Jämähdin taannoin kuuntelemaan Mauri Antero Nummisen jaarittelua (oliko tuo nyt tv:ssä vai radiossa, en osaa enää sanoa), ja totesi hän mielestäni varsin osuvasti "...oikean huumorin olevan lämminhenkistä ja hellääkin. Komiikassa taas nauretaan sille, miten jokin tekee kipeää, ja satiiri, se se vasta ilkeää onkin" , tai jotain siihen tapaan...

Ja maailmassa, jossa elämme, ihaillaan satiirin taitajia. Komedialla voi tahkota omaisuuksia. Mutta paljonko on jäljellä humoristeja? Tai tuleeko niitä enää mistään uusia?
tallennettu

"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/
kaltsu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 916



« Vastaus #80 : 16.02.2006, klo 00:07:14 »

Heh... mielenkiinnolla seurailen kun Markku yrittää löytää ohjenuoria ja tietynlaisia raamejakin tekemistensä puitteiksi.

Minusta ei voi yksiselitteisesti sanoa miten kohtauksia kuuluisi rytmittää tai mitkä ovat tietynlaisten kohtausten ihannepituuksia tai minkälaisia elementtejä kuuluisi juttuihinsa ympätä saadakseen hyvän sarjakuvan aikaiseksi. Eikä esimerkiksi ole olemassa mitään oikeita kokoja mihin sarjakuvansa pitäisi piirtää. Pitää piirtää sellaiseen kokoon missä oma jälki näyttää parhaimmalta ja pitää rytmittää tarinansa sen mukaan miten luontevimmalta tuntuu. Jos sinusta tuntuu että jossain tarinassa juonesi etenee liian rivakasti, ymmärrät selkeästi jo rytmittämisestä jotain eikä siinä sitten muuta kuin sitä juonenkulkua hidastamaan.

Köh. Nyt kun olen saanut itsestäänselvyydet kakaistua pihalle (ja antanut itsestäni mielikuvan itseään vapaaksi, villiksi taiteilijasieluksi kuvittelevasta typeryksestä) niin myönnän että noudatan toki itsekin monenlaisia säännöstöjä (sekä tietoisesti että alitajuisesti) ja yritän niistä nyt kertoa hieman lisää. Hyötyä tästä tuskin tulee olemaan yhtään kenellekään mut saanpa pienen tovin taas jaaritella itsestäni.

En mieti esim sivujakoa vielä pätkääkään kun pyörittelen tarinaa päässäni. Siellä se muhii miltei elokuvamaisena raitana kunnes olen mielestäni saanut kehiteltyä tarinalle tarpeeksi mukaansa tempaavan alun ja sen perään sen verran mielenkiintoista tapahtumaa ja dialogia että lukija jaksaa kahlata jutun kivuttomasti mahdollisimman tyhjentävään lopetukseen saakka. Tarinan rakenteelle tekee todella hyvää kun sen saa päässään mietittyä ensiksi mahdollisimman tarkkaan. Vaikeutuu tietty mitä pidemmästä jutusta on kyse mut mää teenki vaa lyhkäsii joten ei siitä tällä kertaa sen enempää Cheesy

Sitten päästään asiaan eli tekemään kuvakäsikirjoitusta. Periaatteessa pyrin vain laittamaan ruudun toisensa perään kunnes tarina tulee kerrottua mut ei se koskaan ihan niin yksinkertaisesti mene. Sivuista pyrkii kyllä jossain määrin rakentamaan kokonaisuuksia mut iha älyttömän tarkka mä en asian suhteen oo. Joskus kohtaus vain loppuu sivun puoliväliin eikä tunnu luontevalta lähteä sitä keinotekosesti mitenkään pitkittämään. Näissä tapauksissa tulee yleensä tehtyä niin että seuraava kohtaus käynnistyy hitusen hitaammin kuin se käynnistyisi puhtaalta sivulta lähtiessään. Selkeyttää hiukan sitä siirtymää mut toisaalta sekin on hyvin nautinnollista jos kykenee pompauttelemaan lukijaa kohtauksesta toiseen ilman selkeitä varoitusmerkkejä pudottamatta ketään kuitenkaan kärryiltä.

Toisinaan sitä taas on tarkempi sivukokonaisuuksien ja kohtausten kanssa. Saattaa karsia dialogia kovallakin kädellä tai lisätä sivuille täyteruutuja ihan vain saadakseen sivukokonaisuudet tai ruutumäärät haluamiinsa muotteihin. Joskus kokonaisuus vain vaatii edellämainitunlaisia toimenpiteitä toimiakseen paremmin.

Dialogin karsiminen on muuten lempiharrastuksiani (vaikkei sitä ihan kaikista mun sarjakuvista huomaiskaa) mut siitäki ehkä toiste enemmän. Yritetään nyt pysyä näissä rakenteissa.

Aukeamia ajattelen harvoin (jos koskaan) omina kokonaisuuksinaan. Tämä johtuu siitä että haluan tosiaan mahdollisimman paljon kuljettaa tarinaa omalla painollaan eteenpäin ja aukeamien ajattelu luultavasti vaan lisäis mulla täyteruutujen tehtailua toisaalla ja rankkaa karsimista toisaalla. Fiksumpaa noiden etukäteen suunnittelu kyllä olis (välillä risoo ku jotku sivut joutuu lopullisessa painotuotteessa toistensa viereen vaikka niissä oltais ihan eri ulottuvuuksissa) ...mut minkäs teen ku oon niin vapaa ja villi taiteilijasielu.

 Roll Eyes

Ei hemmetti mä oon jaaritellu jo vaikka kuinka paljon mutten oo päässy vielä yhtään mihinkään. Tekis mieli vielä pohdiskella tapahtumien ja dialogin pilkkomista omiin ruutuihinsa, kerronnan keveänä pitämistä ja vaikka mitä mut uupumus painaa ja pelkän peruskoulun käyny yksinkertanen ihminen alkaa jo tuskastua tästä pohtimisen ja kirjottamisen määrästä.

Haluan nyt jääräpäisesti kuitenkin vielä korostaa et fiilispohjalta vaan... tuhannet luetut sarjakuvasivut tekee kenestä tahansa tavallaan sarjakuvakerronnan asiantuntijan ja hei... ei se niin tarkkaa oo!
tallennettu

jokela
sörsselsson
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 791


.. I'm a devil in disguise ..


« Vastaus #81 : 16.02.2006, klo 00:32:59 »

Mutta kyllä sillä sanailullakin pitkälle pötkii. / ... / Ja maailmassa, jossa elämme, ihaillaan satiirin taitajia. Komedialla voi tahkota omaisuuksia. Mutta paljonko on jäljellä humoristeja? Tai tuleeko niitä enää mistään uusia?

Itse ihailen Chapliinia, mielellään vaikka mykkänäkin ja sen/hänen vertaa ei kai vielä ole maailma nähnyt ..
Sananiekkoina Groucho Marx on lyömätön, ihan omaa luokka hän myös ...

Mutta niin, sarjakuvista. Luulisin että esim. ylläolevissa .. sekä myös sarjakuvissa on yhtä tärkeää tajminki .. vitsin/tapahtuman/mätkäilyn ajoitus. En osaa kuitenkaan neuvoa kuinka se ilmenee tai mitä se vaatii toimitakseen.

Mutta luulisin että Will Eisner-in Spirit on aikas hyvä esimerkki. Rajoitettu kesto (aina vain 7 sivua), yleensä joku pahis ja Spirit ottaa mittaa toisistaan. Ja naisia .. aah niitä naisia. Ja tarina voi olla syvällinen, moraalillinen tai kevytmielinen ja kaikkea siltä väliltä. Onkos siinä hyvää mallia? Jos pystyt kertoon jotakin tähdellistä vain 7 sivulla, mitä kannataakaan puurtaa pitempää juttua?

-- j --
tallennettu

He may look like an idiot and talk like an idiot but don't let that fool you. He really is an idiot.
Markku Myllymäki
Lyijykynän jatke
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 747


/* You are not expected to understand this. */


« Vastaus #82 : 16.02.2006, klo 17:40:41 »

Tekis mieli vielä pohdiskella tapahtumien ja dialogin pilkkomista omiin ruutuihinsa, kerronnan keveänä pitämistä ja vaikka mitä mut uupumus painaa ja pelkän peruskoulun käyny yksinkertanen ihminen alkaa jo tuskastua tästä pohtimisen ja kirjottamisen määrästä.

Kaltsu, jos jaksat tuota vielä pohtia, se olisi todella mielenkiintoista! Mutta älä ota ressiä!  Grin

Se oli hyvin kirjoitettu.

Mutta niin, sarjakuvista. Luulisin että esim. ylläolevissa .. sekä myös sarjakuvissa on yhtä tärkeää tajminki .. vitsin/tapahtuman/mätkäilyn ajoitus.

Hyvin sanottu, mutta niin vaikea toteuttaa...

Esimerkki Kaltsun "Menisit töihin"-alpparista s.42-43 "Kaltsu poppailee": Kaksi sivua, 11 paneelia, mielettömästi juonta ja juonenkäänteitä. Silti sujuvasti ja selkeästi kerrottu. Jokainen kuva vie juonta eteenpäin. Rytmi on tosi hyvä. Mutta kun minä yritän jotain noin kompaktia, en saa siitä hetken päästä itsekään selvää...
tallennettu

When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.
Lättä
Innostunut sonni
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 017


Ei ole yhtään hyvä tämä.


« Vastaus #83 : 18.06.2006, klo 20:58:00 »

Minullakin on vakava ongelma käsikirjoitusteni kanssa. Onnistuin vielä pari vuotta sitten (silloin viitos-, kuutosluokalla) tekemään luokkatovereistani hauskoja sarjiksia. Silloin aloitin vain jostain hauskasta ideasta, ja piirsin sarjakuvaa eteenpäin sitä myöten, kun keksin lisää juonta. Nämä sarjakuvat valmistuivat usein yhdessä päivässä. Grin
Nykyäänkin aloittaessani jonkin absurdin juoneni kuvittamista saan loistavan startin: eilenkin sain seitsemän sivua sommiteltua ja hahmoteltua.

Sitten!... Seuraavana päivänä olin jo kyllästynyt koko sarjikseen, ja pidin juonta tyhmänä. Pahinta on ajatella, kuinka kauan olin keksinyt siihen yksityiskohtia ja hionut sitä.  Angry

Tällaista on jatkunut nyt ainakin kolme vuotta. En saa yhtään pitkää sarjakuvaa valmiiksi. Onko neuvoja? Yksi seikka, jonka takia lopetan kesken (...näin veikkaan), on se, etten halua tehdä superpitkiä, satasivuisia kuvasarjoja. Ahdan siksi sivut liian täyteen tavaraa. Embarrassed Pitäisikö vain tehdä pitkiä sarjiksia? Entä minkälainen käsikirjoitus on hyvä tehdä, mangatyylinen vai marvel- vai mikä? Huh

Kiitoksia etukäteen...
tallennettu
Doc Lomapäivä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 771


« Vastaus #84 : 18.06.2006, klo 21:24:31 »

Entä minkälainen käsikirjoitus on hyvä tehdä, mangatyylinen vai marvel- vai mikä?

Mitäs tämä tarkoittaa? On vain kahdenlaisia käsikirjoituksia, aristoteelisia ja epäaristoteelisia.

Pituudesta viis, pääasia että saat jotain valmiiksi. Jos juttu tuntuu paskalta, se todennäköisesti on myös sitä. Jos olet päivän hionut käsikirjoitusta se ei ole vielä mitään. Mulla on pöytälaatikossa kässäreitä jotka on hioutuneet 20 vuotta, eivätkä vieläkään ole valmiita. Eikä ne ole huonoja kässäreitä, ne ei vaan ole valmiita.
tallennettu

Lättä
Innostunut sonni
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 017


Ei ole yhtään hyvä tämä.


« Vastaus #85 : 21.06.2006, klo 14:02:25 »

Pahoittelen. Tarkoitin, että millä tekniikalla sarjisten kässäreitä olisi hyvä työstää.
Tietämättömyyttäni kysyn myös: Mikä sitten on aristoteelinen juoni?

Ja kommentti vielä niihin juoniin, jotka lojuvat pöytälaatikossa 20 vuotta: Jos niitä sillä vauhdilla saa valmiiksi, eihän eläkepäiviin mennessä ole kertynyt edes WC-paprurullan vertaa valmista sarjakuvaa. Miksi siis niin? Meikä puolestaan pyrkii vauhdikaampaan työhön. Jyvät voi myöhemmin erotella akanoista, ja on aina joukkoja, joille kelpaa roskatavarakin.
tallennettu
Doc Lomapäivä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 771


« Vastaus #86 : 21.06.2006, klo 16:20:15 »

Tietämättömyyttäni kysyn myös: Mikä sitten on aristoteelinen juoni?

Se on länsimaisen kerronnan kaava. Kaikki elokuvat ja tv-sarjat kirjoitetaan kaavalle. Leffat onnistuvat vain erittäin harvoin ilman kaavan apua. Kirjallisuudessa kaavat on vähän harvinaisempia, ainakin Suomessa, mutta sarjakuvassa niitä soisi käytettävän enemmänkin. Hae kirjastosta joku käsikirjoittamisen opas.
Edit: Kupla-akatemia (Sisällön synnyttäminen-napin alla on käsikirjoittamisesta jotain.)

Ja kommentti vielä niihin juoniin, jotka lojuvat pöytälaatikossa 20 vuotta: Jos niitä sillä vauhdilla saa valmiiksi, eihän eläkepäiviin mennessä ole kertynyt edes WC-paprurullan vertaa valmista sarjakuvaa. Miksi siis niin? Meikä puolestaan pyrkii vauhdikaampaan työhön. Jyvät voi myöhemmin erotella akanoista, ja on aina joukkoja, joille kelpaa roskatavarakin.

Tarkoitus oli vain sanoa ettet sä päivässä saa kunnon käsikirjoitusta aikaiseksi. Tai no ehkä alle kymmensivuiseen jos oot miettiny jutun hyvin valmiiksi.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2006, klo 16:26:02 kirjoittanut Doc Lomapäivä » tallennettu

Antti Vainio
Karpaattien nero
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 4 337



« Vastaus #87 : 22.06.2006, klo 15:26:20 »

Se on länsimaisen kerronnan kaava.



Periaatteessa kaava  on helppo ja yksinkertainen:tarinassa on kolme näytöstä, alku, keskikohta ja loppu. Periaatteen soveltaminen käytäntöön on hankalampaa kuin miltä äkkiseltään näyttäisi.
tallennettu

"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".
JanneT
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 110



« Vastaus #88 : 22.06.2006, klo 15:43:59 »

Ideana on pitää kriisi vahvasti voimassa kaikissa näytöksissä alusta loppuun ja keskelle kunnon käännekohta juoneen:

Jonnen umpilisäke puhkeaa.

Juonen suunta muuttuu nyt automaattisesti ja lukijalla pitäisi olla vielä kriisin kautta mielessä jatkuvasti kysymys, joka pakottaa hänet lukemaan seuraavan sivun:

Suunniteltu Amerikan-matka onkin vaarassa peruuntua. Kuinka saadaan viesti lentokentälle saapuvalle Adalmiina-tädille, jolla ei ole puhelinta? Entä kuka nyt saa timantit?

 Huh

tallennettu

Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 565


Kuka mitä häh?


« Vastaus #89 : 05.07.2006, klo 12:10:30 »

On tämmöinen juuri ilmestynyt:
Kirjoita kosmos - Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen

Onko uusia ideoita olemassa? Kuinka ympäristökuvaus muutetaan toiminnaksi? Miten kliseitä kierrätetään toimiviksi ratkaisuiksi?

Kirjoita Kosmos johdattaa lukijansa tieteis- ja fantasiakirjoittamisen erityispiirteisiin. Opas tarjoaa vinkkejä ja pohdittavaa niin kokeneille kirjoittajille kuin vasta-alkajille. Artikkelien kirjoittajina on kotimaisia kirjailijoita, tutkijoita ja kriitikkoja, joilla kaikilla on vankka kokemus spekulatiivisen fiktion kirjoittamisesta ja lukemisesta. Teos on ainutlaatuinen Suomessa: näin laajasti ei spekulatiivisen fiktion kirjoittamista ole aiemmin käsitelty yksissä kansissa!

Kirjan kustantajina ovat Suomen Tieteiskirjoittajat ry ja Turun
yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry.

Kirjan sisällysluettelo pdf-muodossa löytyy osoitteesta:
http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/opastilaus/sisallys.pdf

Hinta:
Jäsenhinta 10 EUR (alv 0%) Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n ja Turun tieteiskulttuurikabinetti ry:n jäsenille
Normaalihinta 14 EUR (alv 0 %)

Tilaukset ja myynti:
Suoraan linkistä:
http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/opastilaus/tilauslomake.php

Lisäksi kirjaa on myytävänä kesän aikana seuraavissa tapahtumissa:
8.7.2006 Helsinki: Helsingin Science Fiction Seuran Suomenlinnan retki
(myyjä: Anne Leinonen)
22.7.2006 Tampere: Viikinsaaren retki (myyjä: Liisa Rantalaiho)
18 - 20.8.2006 Helsinki, Finncon, Suomen Tieteiskirjoittajien myyntipöytä
Turun Mafiat, joka kuukauden ensimmäinen torstai, ravintola Bremer
(myyjä: Tero Ykspetäjä)
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Sivuja: 1 2 3 4 5 [6] 7 8 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: