No, en niistä naistenkaan villemmistä fantasia-asuista kyllä perusta...
Univormulinjalla menevät tietysti myös jotkut muut ryhmät, kuten piispat, ja tietysti olisi hyvä jos kansallispukuun on joku relevantti yhteys, ettei se mene naamiaisasuksi.
Pukukoodiakin voi venyttää monella tavalla, pikavilkaisulla juhlauutisointii huomasin esim. Michael Monroen joka ei mennyt frakkilinjalla mutta silti tyylillä joka sopii niin kantajalleen kuin tilaisuuteen.
Ja pukukoodien taustallahan on oikeasti sellainen yleinen tyylikkääseen kohteliaisuuteen ja toisten huomioonottamiseen (jotka, myönnetään, taitavat olla vähän epämuodikkaita arvoja) nojaava periaate että kutsuvieras ei yritä varastaa huomiota juhlinnan kohteelta, ja se pätee niin Linnan juhliin kuin sukulaistytön 7v-synttäreihin. Tästä syystä esim. t-paita ja risaiset farkut tapaavat olla huono valinta mihinkään vähänkään muodollisempaan tapahtumaan yhtä lailla kuin jostain Rion karnevaaleista tai oopperaprimadonnalta napatut asut. Jos haluaa olla spektaakkelin keskipiste niin silloin kannattaa järjestää juhlat itse.
Tästä syystä jos pukuvalinta sisältää ajatuksen "haluan herättää keskustelua" tai muuta mielenosoituksellista, niin kannattaisi miettiä uudestaan, tarvittaessa myös sitä haluaako edes osallistua kyseisiin juhliin.
Mutta havaittu on että tämä tyylikkyyden peruspointti on joka vuosi hukassa usealta, ja juhlajournalismi ei mitenkään paranna asiaa...