Hei hei, minä olen keski-ikäinen mutten kuuntele humppaa. Paitsi tietysti Eläkeläisiä mutta jospa se on eri asia.
Minä kuuntelin yläasteella Eläkeläisiä. Se on eri asia.
Olen nähnyt täysin terveiden ihmisten sortuvan humpan ja muiden tanssilavahirveyksien syövereihin. Tunnettua parannuskeinoa ei ole.
Ei näitä pidä kirjaimellisesti ottaa... Se oli sellaista "sarkastissävytteistä provokaatiota". Kröhöm.
Roju siteerasi hyvin. Varmaankin kaikki "sisäisen luomisvimman ajamana" sarjakuvia (ja muuta kivaa) puuhailevat lähtevät omista lähtökohdistaan, jos tekijän lisäksi joku muukin tykkää niin sehän on vain hienoa. Markkinamiehet hoitakoon segmentoinnin ja muut hienot sanat.
<provosoivaa yksinkertaistamista ja liiottelua>
Jospa (kotimaisen) sarjakuvan suppea mainstream ei olekaan tekijöiden vika, vaan kentästä puuttuu vain härskejä kauppamiehiä (kustantajat? toimittajat?), jotka pistävät villit taiteilijat liekaan tekemään enemmän sitä mistä kansa tykkää.
- Suuret kaupalliset menestystarinat ovat yleensä jonkinasteisia kompromisseja.
-> Kompromisseja tehdään väistämättä kun taustalla on tuotantokoneisto (vrt. musiikki, elokuva).
-> Suomalaisessa sarjakuvassa ei ole tuotantokoneistoa (vrt. USA, Japani, Ranska).
-> Luodaan tuotantokoneisto suoltamaan ulos tasaista sarjakuvatahnaa, joka perustuu markkinatutkimuksiin ja kukkahattutätien virallisiin ISO-standardeihin.
Harva taiteilija vapaudestaan hevillä luopuu - vaikka se kenties takaisi kaupallisen menestyksen. Kyllä taiteilijat on sitten tyhmiä.
</provosoivaa yksinkertaistamista ja liiottelua>
Noh, tyhmyydestä en tiedä, mutta kenties enemmän markkinamieshenkeä pitäisi tekijöistä löytyä. Ei se nuorisokaan aivan menetetty "segmentti" voi olla.
--
Vielä humppaan palatakseni. Viidenkymmenen vuoden kuluttua kun kävelee vanhainkodin ohi, niin voi kuulla matalan, monotonisen jytinän. Pappojen subwooferit ne siellä kajauttavat hard trancea ilmoille niin, että tekarit helisee ja tahdistimet paukkuu. Kullakin sukupolvella omat tunnussävelmänsä...