Mutta eikö sama tiedon murusten ongelma ollut Rosalla kaivaessaan Barksin tiedonmurusia Roopen historiasta. Rosa lisäksi täytti aukkoja, väritti draamaa ja oikoi ristiriitoja. Miten tuo siis eroaisi Akun suhteen?
Koska Roope on elämänasenteeltaan henkilö joka kerää ja säilöö muistoja (rahojen yms kera), tarinakokonaisuus jossa kootaan paljon murusia ja muistoja yhteen niin että niistä luodaan kokonaisuus sopii hahmolle, Elämä ja Teot -Roope on entistä enemmän Roope.
Aku ei kerää muistoja, elää hetkessä, siirtyy asiasta toiseen ja aloittaa aina uudestaan. Menneistä ei oteta opiksi, menneet unohdetaan.
Tästä syystä tarina jossa laitetaan murusia järjestykseen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi jossa on dramaattinen kaari hukkaa sen mikä tekee Akun hahmosta erityislaatuisen, Elämä ja Teot -Aku ei ole enää Aku.
Itse asiassa sanoisin että se Marco Rotan 50-v-sarja albumissa Onneksi olkoon Aku Ankka taitaa lopulta olla paras malli miten Akun historia pitäisi tehdä jos sellaisen välttämättä haluaa tehdä, ripotella joitain taustaviittauksia vieläpä niin että sanotun ja nähdyn välillä näkyy ristiriita tuoden ilmi että kertoja ei ole niin hirveän luotettava ja näin ollen niitä muitakin esitettyjä faktoja on syytä epäillä, tällä tavalla ei tehty niin valtavan laajaa ja dramaattista tarinakokonaisuutta mutta tällä tavalla kunnioitetaan kuitenkin kuka hahmo on.
Aloin miettiä muita hahmoja, Mikin Elämä ja Teot voisi olla hauska toteuttaa esim. skandaalinkäryisenä paljastuskirjana jota nyky-Mikki voi sitten selitellä parhain päin...
Ja Hessun (ja Hessun suvun) historia voisi lähteä kehittymään niin moneen suuntaan ja olla myös avoimesti niin sisäisesti ristiriitainen ja outo että lopputulos olisi jossain Italo Calvinon ja HP Lovecraftin välimaastossa...