Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Kaapuveikko 27 vuotta (04.08.2019 klo 07:10:39)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
20.10.2019, klo 12:51:43

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
477484 viestiä 10489 aihetta kirjoittanut 7432 jäsentä. Uusin jäsen: ZohnT
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kotimaiset sarjakuvat ja tekijät
| | |-+  Valotusaika
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Valotusaika  (Luettu 5609 kertaa)
Sampsa Kuukasjärvi
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 3 882


« Vastaus #30 : 20.07.2019, klo 09:44:30 »

Sarjainfossa näemmä oli sarjakuvan perusteellinen ja ansiokas arvostelu, jonka kanssa olen samaa mieltä.

Mielestäni Valotusaika käsittelee sekä syvällisiä että arkisia aiheita onnistuneesti. Hahmojen puhekieli on erinomaista. Avi myös uskaltaa morkata itseään sarjakuvansa alter egon kautta. Monia tuttuja kaupunkimaisemia näkyy. Kameran kautta kokemisen näkökulma on hyvä kokeilu. Teoksen kokonaisuus on vaikuttava, koska siitä aistii suuren työmäärän.

Kun kuitenkin luin teosta, juonessa sinkoiltiin niin paljon sinne tänne, että ehdin välillä puutua pahasti. Joko sivumäärää olisi kannattanut pudottaa reilusti taikka luoda lukijalle uutta kiinnostusta jollain täysin erilaisella hommalla. Etenkin tutkimuskeskuksen scifi-jutut yleisellä tasolla ja laajalla näkökulmalla olisivat kiinnostaneet minua. Pelkkä yhden henkilön arkinen näkökulma kääntyy näin monella sivulla jo itseään vastaan.

Tuossa Sarjainfon arvostelussa sanottiin hyvin, että loppupuolella selitettiin oleellisia ja valtavia asioita sen sijaan että olisi näytetty niitä. Ratkaisu tosiaan oli halpa ja tylsä, ja mikä muutenkaan takasi päähenkilölle, että kyseinen selittäjä edes puhui totta?

Uskomaton albumi kyllä ensityöksi. Tartun mielelläni Avin seuraavaankin.

(MUOKS: Poistettu ylimääräinen sana.)
« Viimeksi muokattu: 20.07.2019, klo 09:55:46 kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi » tallennettu
outonaapuri
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 68



« Vastaus #31 : 21.07.2019, klo 12:56:48 »

Kiitos kommenteista!

Mitä tulee tutkimuskeskuksen enempää näyttämiseen, se Possun pov-luku oli alunperin kirjoitettu niin, ettei hommaa katsottu Possun silmien läpi ja sitten siinä olisi nähty enemmänkin sitä paikkaa. Kuvaukset oli kuitenkin niin hankalat ja olin siinä vaiheessa niin väsynyt, että muutin sen tuollaiseen budjettiversioon, mikä siinä nyt on. Näin ei tarvinnut etsiä uutta mieletöntä kuvauspaikkaa ja koko se luku pystyttiin siten tekemään vain Osmoa näyttelevän Samin kanssa kahdestaan. (Yksi konnan naama mikä siinä näkyy on photaroitu mukaan jälkikäteen, Sami esitti kuvauksissa sitä roistoa ja ruumista mitä sitten kiskon nurkan taakse.) Kontturin Katja tosin kävi hetkisen jeesaamassa ja esittämässä myöskin ruhoa, mitä siinä ei juuri edes näy. Hups, sori Katja.

Mutta mielestäni luku kyllä parani tämän jutun myötä huomattavasti, vähän niin kuin alkuperäisen Jawsin kanssa kävi, että kun mekaaninen eväkäs ei ollut tarpeeksi hyvä, niin piti Spiilberin keksiä se "hain pov" -kamera.

Tästä tutkimuskeskuksen ulkonäöstä siinä sitten vähän heitetäänkin herjaa, että onpas aika rustiikkisen näköinen näin tech firmaksi. Heh. Oikeasti se on kuvattu Jyväskylän yliopiston päärakennuksella ja seuraava pahiksen tapaamiskohtaus Yliopiston vanhassa juhlasalissa. (Minkä vuokraaminen normaalisti maksaisi jotain 100-200e tunti, eli ei todellakaan olisi sellaiseen budjettia, mutta kesäaikaan vahtimestarit pohtivat, että ei ketään kiinnosta, menkää vain koko päiväksi sinne värkkäilemään.)

Noin ylipäätään en kuitenkaan ollut tässä tai yleensä muutenkaan kiinnostunut nostamaan näkökulmaa yleisemmälle ja laajemmalle tasolle. Itseäni on aina kiinnostanut nähdä suuria tapahtumia mahdollisimman pienestä näkökulmasta. Siis sellaisia tarinoita kuten Buffyn Zeppo-jakso, jossa muut pelastaa maailman järkyttävän eeppiseltä lonkerohirviöltä samalla kun Xander mittelee typerien ryyppäävien zombien kanssa; tai vaikka Pixarin lyhytelokuva Burn-E, joka näyttää Wall-E -leffassa yhden silmänräpäyksen ajan näkyneen sivuosarobotin tarinan tuolta elokuvan esittämältä ajalta; tai vähän sinne päin vois katsoa olevan myös Spider-Man: Homecoming, jossa Avengers-elokuvassa aiheutettujen tuhojen aikaasaamista roskakasoista nousee omia pieniä ongelmia. Kaikki tällaiset saa mulle sen fiktiivisen maailman tuntumaan suuremmalta, sekä myös realistisemmalta. Harva meistä on käynyt koskaan Valkoisessa talossa, mutta silti jokainen lukee Trumpin sekoiluista melkein joka päivä ja ne vaikuttavatkin meidän elämään enemmän tai vähemmän.

Luulisin, että tämä tendenssi juontaa juurensa rakkaudestani The X-Files -sarjaa kohtaan. Mulder ja Scully eivät siinäkään juuri ikinä vaikuttaneet maailmaa uhkaavaan avaruusolentojen invaasioon, vaan he pystyivät siellä ruohonjuuritasolla juuri ja juuri vain tutkimaan, että mitä edes oli tapahtumassa. Yksilötasolla he onnistuivat sitten kuitenkin pelastamaan välillä ihmisen tai pari. Tähän suuntaan tietysti kumarsin nimeämällä sen kessuttelevan hautausmaalle ilmestyvän tietovuotajan Deep Throatiksi.

Tästä pienestä näkökulmasta tulee toki tuo ongelma, että on sitten vaarana että asioita selitetään liikaa niiden näyttämisen sijaan. Ja se on oikeastaan itselleni kirjan suurin ongelma. Siinä on ainakin yksi sellainen kohta liikaa. Hautausmaajutustelu, pahiksen tapaaminen ja kynäkuulustelu on kaikki tosi infopainotteisia kohtauksia (vaikka minulle kahdessa jälkimmäisessä on kuitenkin myös ihan hyvää henkilökohtaista sisältöä ja huumoria, siinä missä hautausmaajuttu on ihan puhdas infodumppi). Pomokohtaus ja kynäkuulustelu olivat alunperin vain yksi kohtaus, jossa Pomo olisi jaaritellut pitempäänkin, mutta sen sentään älysin ja kerkesin laittaa kahtia ja se vähän lievensi sitä jarrua mitä kirja noissa kohdissa polkee. Niihin kuvattiin myös paljon enemmän niitä takaumia Pomon pojasta ja Mintusta, mutta koska painon kanssa oli jo lyöty lukkoon tietty sivumäärä, niin ne kohtaukset ovat sitten yksi merkittävimmistä jutuista mitä piti karsia ja leikata. Piti sitten kertoa enemmän kuin näyttää. Oh well.

Huvitti tuo sinun sanavalintasi, että ratkaisu oli halpa. Koska sitähän se ihan kirjaimellisesti myös oli. Vähän pakostakin. Tässä tulee näitä valokuvasarjakuvan rajoitteita esiin. Kunnon tutkimuslaitos vermeineen ja henkilökuntineen olisi jotain, mikä olisi hyvin vaikea lavastaa. Vähän kaikessa tässä mentiin halvimman kautta. Näyttelijät ja lavasteet ja kaikki mahdollinen oli vain minun sukulaisia/tuttuja ja omia tai kavereiden romuja (jotain harvoja poikkeuksia on, kuten Lappalainen ja hänen autonsa, mistä oli Kamala luonto -ketjussa vähän jo puhetta). Koko Possun hahmo tuli mukaan käsikseen kun yritin miettiä, että millä oikein saan kuvauksista helpommat. Niin, että vain minä ja kuvaaja voitaisiin tehdä kohtauksia (jokainen lisäihminen kuvauksissa on aina vaikeustason nostamista), jossa kuitenkin hahmo voisi käydä keskusteluja eikä vain myyrytä yksin. Pehmolelulla ei koskaan ollut aikatauluongelmia eikä muutakaan nokan koputtamista.

Tulipas lätinää. Toivottavasti tämä ei vaikuttanut siltä, että lyttäisin mielipidettäsi mistään tai liikoja puolustelisin! Se ei tietenkään ollut tarkoitus. Tykkään vain käyttää näitä aurinkoisia kesäsunnuntaipäiviä sisätiloissa itsestäni kirjoitellen. Ja minusta kaikki behind the scenes -jutut on aina hyvin mielenkiintoisia. Ehkä joku muukin ajattelee samoin.
tallennettu
Sampsa Kuukasjärvi
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 3 882


« Vastaus #32 : 24.07.2019, klo 22:01:31 »

Heh, joo, halpa. Ok, sinulla oli tuohon taloudellinen ja näkemyksellinen syy. Ehkä tutkimuslaitosta olisi voinut kuvata vaikkapa Mattilanniemen atk-keskuksessa ihan ilmaiseksi? Ainakin ennen siellä oli jännittäviä tietokoneita.

Possu on loistava idea sekä tekoälyhahmona että tarinan kertomisen apuvälineenä.
tallennettu
outonaapuri
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 68



« Vastaus #33 : 29.07.2019, klo 18:28:31 »

Joo, kyllä ois paljon hienoja kuvauspaikkoja vielä Jyväskylässä. Mattilanniemen ja Ylistönrinteen yliopistorakennuksia kiersin aika paljon pomo-kohtauksen kuvauspaikkaa etsiessä. Silloin kesällä nekin oli enimmäkseen kiinni ja tosi hiljaisia. Oli aika ninja olo hiippailla siellä enemmän tai vähemmän luvatta. Ei kuitenkaan löytynyt montaakaan paikkaa mikä ois ollut sopiva.

Itsellä tuli kuitenkin muutettua nyt pois sieltä, niin on ihan auki, että missä jatko-osa tulee tapahtumaan tai missä se kuvataan. Aika näyttää.
tallennettu
Toni
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 488


Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan


« Vastaus #34 : 29.08.2019, klo 14:43:02 »

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Eli heitin vihdoin Tähtivaeltajablogiin Valotusajan arvostelun, joka on alkujaan ilmestynyt Tähtivaeltajassa 2/19.

https://tahtivaeltajablogi.com/2019/08/28/sarjakuvat-avi-heikkinen-valotusaika/

"Valotusaika on hiton hieno sarjakuva, jonka arvoituksellisen juonikuvion seuraan on ilo heittäytyä."
tallennettu

http://www.tahtivaeltaja.com – Ilman on paha elää!
outonaapuri
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 68



« Vastaus #35 : 03.09.2019, klo 20:20:23 »

Kiitos arviosta, Toni!

Jos joku haluaa tulla jututtamaan tai ostamaan Valotusajan suoraan minulta, niin Helsingin sarjisfestareille tulen ja pyöriskelen lauantaina ja sunnuntaina enimmäkseen pienlehtipuolella Keski-Suomen Sarjakuvaseuran pöydän luona.
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: