Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1952 / 100 – Seikkailuja erämaassa (13.03.2018 klo 11:48:55)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
15.08.2018, klo 00:07:38

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
466052 viestiä 10360 aihetta kirjoittanut 7300 jäsentä. Uusin jäsen: -KUOLEMA-
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus
| | |-+  Tunnista tekniikka
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Tunnista tekniikka  (Luettu 2135 kertaa)
JJalonen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 776



« Vastaus #15 : 06.06.2018, klo 10:48:07 »

Tuo kolme värinappia on vähän kuin vesivärittämisen "dogmailua".  Wink

Ihan ok kun maalataan yhtä kuvaa.

Sarjakuvan värittäminen on kuitenkin jatkumoon pohjautuvaa värittämistä eli värien tulisi pysyä alusta loppuun uskollisina sivukokonaisuuden värikartalle.

Siksi helpointa onkin valita ihan niin monta värinappia kuin eri sävyjä tarvitsee. Näin toistuvat värit pysyvät vaivattomimmin samana ruudusta toiseen, ja pitempien taukojen jälkeen ei tarvitse etsiä käytettyjä värisävyjä.

Valkoinen ja musta ovat myös tarpeellisia värinappeja.

Ja valkoinen guassi (peiteväri)-tuubi on mukava kiiltojen lisäämiseen.

Kirjoja ja netin opetusvideoita on hyvä selailla.
tallennettu
STD
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 575



« Vastaus #16 : 06.06.2018, klo 13:32:25 »

Nyt taitaa olla kyseessä aivan aloitteleva vesivärittelijä. Tuskin joka sävylle tarvitsee tässä vaiheessa omaa nappia. Sekoittelemalla värejä  myös oppii.
tallennettu
[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 566


Akvaarious.


« Vastaus #17 : 06.06.2018, klo 13:53:27 »

Sarjakuvan värittäminen on kuitenkin jatkumoon pohjautuvaa värittämistä eli värien tulisi pysyä alusta loppuun uskollisina sivukokonaisuuden värikartalle.
Siksi helpointa onkin valita ihan niin monta värinappia kuin eri sävyjä tarvitsee
...
Valkoinen ja musta ovat myös tarpeellisia värinappeja.
Ja valkoinen guassi (peiteväri)-tuubi on mukava kiiltojen lisäämiseen.

Noinhan ennen vanhaan tehtiin, kun sarjakuvia väritettiin eri arkille. Oli joitakin vakinappeja, ja kirjapainolle sitten kerrottiin mikä oli niitä vastaava väriarvo joko Pantonena tai PMS-värikarttana. Nykyään semmoinen on väistyvää ammattitaitoa: kun työn skannaaminen painokuntoon jää tekijälle itselleen, pitää tekijän itse myös säädellä värimaailmat kohdalleen Photoshopissa. Sinänsä lähtöväri voi nykyään olla mikä tahansa, toki jos aikoo katsella paperioriginaalia, olisi kiva että siinä olisi jotain järkeä.

Värien taikominen kolmesta napista ei ole mikään Lars von Trier -henkinen rajoittava dogma, vaan ennemminkin taikatemppu jossa vedetään kani hatusta. Ihan ihme juttu että kolmesta napista saa kaikki värit, myös sen neutraalin harmaan.

Diginä värittäessäni toki teen edelleen joka tarinalle oman paletin, jossa on päähenkilöiden ihonväri ja vaatteet, ja sitten tyyliin sopivia kahden värin sekoitusvärejä + kolmatta pääväriä huomioväreiksi omana skaalanaan. Mutta se on mekaanista työtä, vailla ihmeen tuntua. Ihme on se, että kaikista maailman väreistä sattuu löytymään juuri sen maagisen yhdistelmän kuhunkin tilanteeseen, ja juuri sen oikean kolmannen värin jolla kaksi toisiinsa sopimatonta väriä yhdistyvät tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

Kuten SkTV sanoi, tässä vaiheessa tärkeintä on oppia ja innostua. Työksi homma muuttuu vasta myöhemmin jos on muuttuakseen, eikä sen kanssa kannata pitää kiirettä Smiley

Hyvä vähintään 250g/m2 paperi kostutettuna ja sitten märkänä ikkunaliimapaperilla vaikkapa vanerilevylle kiinnitettynä (kuivuessaan paperi siliää kovaksi eikä enää kupruile), muutama hyvä (tarpeeksi hienorakeinen pigmentti) värinappi, valkoinen lautanen (jolta ei enää syödä) paletiksi ja muutama erikokoinen sivellin (vesivärikäytössä ne eivät edes kulu, toisin kuin tussityössä, kunhan ne säilyttää kärki ylöspäin) ovat erinomainen lähtökohta, jolla pääsee pitkälle. Valkoinen guassituubi, ns. plakaatti- eli julisteväri on tietysti kiva valkoisten kohtien avaamiseen jos niitä ei aluksi muistanut jättää maalaamatta, sillä on myös helppo tehdä peittäviä värejä läpikuultavien sekaan, kunhan muistaa että "guassi ei kuole koskaan" eli herää maalausvalmiiksi aina kun saa vettä.

Muuten, musta ja valkoinen eivät ole värejä, ja jos oikein pilkkua viilataan, ei ole myöskään ruskea, koska se vaatii vähän kaikkia värejä ja on olemassa ainoastaan murrettuna sekoitteena Wink


tallennettu
PeteP
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 38


« Vastaus #18 : 06.06.2018, klo 15:12:50 »

Nyt taitaa olla kyseessä aivan aloitteleva vesivärittelijä. Tuskin joka sävylle tarvitsee tässä vaiheessa omaa nappia. Sekoittelemalla värejä  myös oppii.

Juu, poika on vasta-alkaja, mutta lahjoja (oma, ei niin puolueeton, mielipide) tuntuisi olevan, jos vain saisi tyrkittyä varovaisesti oikeaan suuntaan. Mitä enemmän näitä pro-vinkkejä lukee, niin alkaa kyllä tuntua siltä, että taidan sittenkin piilottaa vesivärit kaapin pohjalle  laugh Annan puuvärit, että: "Koetas ensin noilla, ne ei sottaa, eikä leviä"  Smiley

No joo, pitää vain saada jakeluun, että teet nyt aluksi vain "suttua", ei tarvitse tulla "valmista". Kokeilet ja testaat miten se väri oikein käyttäytyy.
tallennettu
[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 566


Akvaarious.


« Vastaus #19 : 06.06.2018, klo 16:59:17 »

Mitä enemmän näitä pro-vinkkejä lukee, niin alkaa kyllä tuntua siltä, että taidan sittenkin piilottaa vesivärit kaapin pohjalle

No, ennen kuin liikaa kauhistut, muistuttaisin että tämä on "sarjakuvantekijöiden keskustelut" -alue jossa oletusarvoisesti puhuvat henkilöt, jotka tekevät tätä hommaa työkseen, tai ainakin vakavasti harrastaen. Silloin kun tällä maksetaan vuokrat, ruuat ja lasten viikkorahat asenne on västämättä vähän toinen, eikä ammattilainen voi myöskään antaa vinkkejä vähän sinnepäin menettämättä uskottavuuttaan, eihän?
tallennettu
PeteP
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 38


« Vastaus #20 : 06.06.2018, klo 22:16:11 »

No, ennen kuin liikaa kauhistut, muistuttaisin että tämä on "sarjakuvantekijöiden keskustelut" -alue jossa oletusarvoisesti puhuvat henkilöt, jotka tekevät tätä hommaa työkseen, tai ainakin vakavasti harrastaen. Silloin kun tällä maksetaan vuokrat, ruuat ja lasten viikkorahat asenne on västämättä vähän toinen, eikä ammattilainen voi myöskään antaa vinkkejä vähän sinnepäin menettämättä uskottavuuttaan, eihän?
Joo, olet täysin oikeassa. Ammattiylpeys on muuten asia, jota minä kannatan ja kannustan. Jos tehdään, niin tehdään kunnolla, eikä sinnepäin.

Projektipäivitys (vaikka ollaan jo aika kaukana alkuperäisestä avauksesta):
Ensimmäinen koepallo heitetty. Virittelin keittiön pöydälle työpisteen ja suttasin itse menemään (suttu siitä tuli ja muuta en tavoitellutkaan). Teini kävi kääntymässä sen verran, että kysyi mitä olin puuhannut. Vastasin täysin rehellisesti, että suttasin jotain ja tutkin millaista jälkeä nollapohjalta saa aikaiseksi: "Surkeaa, mutta oli aika lystiä (muuten oli), ja tuon yhden nurkan pystyy ehkä tulkitsemaan auringonlaskuksi mereen, jos oikein tutkii ja tulkitsee". Aha, totesi teini siihen ja häipyi jonnekin. Kohta paikalle pamahtaa hänen pikkuveli 10v. jolta jalkapallo taipuu tai taittuu, mutta en tiedä osaako piirtää pätkän vertaa: "Mä haluan kokeilla!" ja sitten viriteltiin paperit yms. Ei ihan onnistunut se Arsenalin logo, mutta se ei pientä miestä lannistanut. Piirsi ihan oman keksimänsä seuran logon. Sitten vaihdettiin paperia ja eikun toista kuvaa tekemään. Teini pyörii ympärillä ja heittelee pikkuveljelle kommentteja. Saa nähdä tarttuuko kohta itse siveltimeen. Kävi jo ihmettelemässä vesiväripaperia, että "mitäs tämä oikein on?"

 Cool
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 693


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #21 : 07.06.2018, klo 14:29:39 »

Joo, olet täysin oikeassa. Ammattiylpeys on muuten asia, jota minä kannatan ja kannustan. Jos tehdään, niin tehdään kunnolla, eikä sinnepäin.
Mutta kukaan ei ole seppä syntyissään ja AINA kannattaa hieman myös irroitella ja kokeilla. Teineillä itsekritiikki jyrää ja epäonnistuminen voi lannistaa turhan helposti. Kannattaisi aloittaa yksinkertaisista muodoista ja hahmoista jos vain pystyy ja pikku hiljaa edetä sellaisiin joissa on paljon yksityiskohtia.
Kävi jo ihmettelemässä vesiväripaperia, että "mitäs tämä oikein on?"
Juu, joskusjuuri hauskat välineet saattavat innostaa. Puuvärit, joita voi veden kanssa levittää (ja sekoittaa) ja markkerit ovat juuri nähdäkseni tämmöisiä värien maailmassa.
Tein jokunen viikko sitten tämmöisen videon vesivärityöskentelystä. Tuo värien sekoittaminen vesikuppeihin on semmoinen innovaatio, joka ainakin omalla kohdalla auttoi. Lisäksi pitää olla välillä malttia antaa työn kuivua.

Niin ja ne kouluaikaiset vanhat vesivärinapit voi tosiaan olla hankalat, koska niistä tulee helposti aika savista tai sameaa jälkeä. Tuon alkuun postaamasi esimerkin kaltaista laveerausta voi olla haastavaa saada aikaan. (Tai mistä minä tiedän kuinka hienot vesivärit nykyään lapsilla koulussa on?!)
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Sivuja: 1 [2] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: