Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät  (Luettu 25024 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 060
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #45 : 20.03.2018 klo 18:17:08 »
Meikäläisen silmin tarkasteltuna nyt eletään kammottavaa aikaa sarjakuvajulkaisemisen saralla ja mitä nopeammin tämä aika painuu unholaan ja nyt julkaistavat sarjakuvat päätyvät kaatopaikalle, sen parempi. Hirveät tietokoneladonnat, ruma ja ammattitaidoton graafinen suunnittelu, julkaisijoiden päämäärätön julkaisuripuli. Ihan hirveetä paskaa pistetään markkinoille. Koko ajan. --

Ei tilanne mielestäni nyt aivan noin kamala ole. Nimikkeiden määrä on nyt sen verran iso, että kelpo sarjakuvaakin löytyy.

Päämäärättömyys on kyllä totta, johtunee varmaan myös niiden yhteispainatusten kyttäämisestä.

-- Hurmaavia aina nämä koneladonta, fontti, LIIAN PIENI TEKSTAUS jne graafisen alan ininät sarjaamme "taustoja ei ole erikseen piirretty vaan valopöydällä /tietokoneella copypastattu" itkut.
Näin taannoin sivusta kun kirjansitoja kävi Helsingissä alan näyttelyssä eikä löytänyt kuin virheitä esillä olevista alan näytetöistä.
Tuli kvaakin vakioporukka mieleen heti
--

En nyt niinkään vihaa koneladontaa kuin väärin valittua koneladontaa - sillä kyllä voidaan pilata sarjakuvan koko graafinen ilme lähes totaalisesti.

Kreegah Bundolo

  • Jäsen
  • Viestejä: 572
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #46 : 20.03.2018 klo 18:36:17 »
En nyt niinkään vihaa koneladontaa kuin väärin valittua koneladontaa - sillä kyllä voidaan pilata sarjakuvan koko graafinen ilme lähes totaalisesti.

Se on kyllä totta. Helposti tulee mieleen ihan hyvinkin koneella ladottuja sarjakuvia. Paras kombo on sellainen että perus puhekuplateksti on asiallisella fontilla ja otsikot ja huudahdukset sitten tehty käsin. Tässä pätee sama kuin kaikessa muussakin sarjakuvakustantamisessa että pitää olla silmää sille millaista ratkaisua mikäkin tilanne vaatii.

Kai se alkaa olla ihan yleinen standardi maailmalla että koneella tekstit. Etenkin kääntäjät ovat siitä mielissään kun voi tehdä viime hetkiin saakka muutoksia tekstiin jos ladonta on tehty taitossa fontilla. Ja sellaisetkin käsintekstaamisen mestarit kuten Todd Klein ovat siirtyneet koneladontaan, tosin hänellä kaiketi omaan käsialaan perustuvat, itse suunnitellut fontit.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 293
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #47 : 20.03.2018 klo 19:02:23 »
Fonteista, tekstaamisesta, sarjakuvan typografiasta kirjoitan tulevassa Sarjainfossa (pääosin kyllä sama juttu, mikä on blogissani). Mutta tulevana kesänä/syksynä näette Likeltä uuden König-albumin, jonka kanssa olen saanut aikaa ja vapaat kädet.

Timo

Toni

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 726
  • Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #48 : 21.03.2018 klo 03:31:11 »

En usko että sarjakuvakustantamot ovat kuolleet 2038, nykyiset ehkä mutta uusia on tilalla tai osa on luonut nahkansa ja brändätty toisella nimellä.
Eivätkä keräilijätkään, eri asia minkä keräilijät sitten.
Jokaista keski-iän ylittänyttä kyynikkoa kohden löytyy niitä jotka yrittävät vastakin.

Ehkä olen luonteeltani pessimisti, mihin näkemäni kehitys on antanut yksinomaan aihetta, mutta uskon yhä vakaasti tuohon aiempaan ennustukseeni. Käytännössä muutos on jo viime vuosina ollut äärettömän nopeaa ja myyntikäyrät huikeassa syöksykierteessä. Nykyiset painokset eivät olisi muutama vuotta sitten kelvanneet edes huonoiksi vitseissä. Ja pääosa ostavasta yleisöstä tuntuu vain lämmittelevän vanhaa nostalgiaa, sen sijaan että olisi kiinnostunut uusista, aidosti päheistä luomuksista, joita maailma on silti pullollaan.

Supersankarikäännösalbumi, jonka painos on 300 kappaletta... Camoon! Ei siitä ole montakaan vuotta, kun jopa pienkustantajat valittivat, jos levikki jäi alle tuhannen kappaleen.

Omakustanteitakin myytiin aikoinaan enemmän.

Ja ehkä samaa kehitystä kuvastaa myös se, että kun muutama vuosi sitten myin divareihin kasan jenkkialbumeja, niistä sai vielä kymmenisen euroa per opus vaihdossa. Nykyisin eivät samat liikkeet suostu ottamaan vastaavia albumeja myyntiin edes ilmaiseksi, koska ei niitä kuulemma kukaan osta edes eurolla.

Jotenkin alkaa vaikuttaa, että sarjakuvilla on nykyisin yhtä vähän arvoa kuin vanhoilla videokaseteilla...
« Viimeksi muokattu: 21.03.2018 klo 03:57:55 kirjoittanut Toni »
https://tahtivaeltajablogi.com – Ilman on paha elää!

J Lehto

  • Ulvova molopää
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 709
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #49 : 21.03.2018 klo 07:08:19 »

Supersankarikäännösalbumi, jonka painos on 300 kappaletta...

Ilmeisesti tämä on vastaus kysymykseeni joka oli niin
tyhmä, ettei kukaan teistä kommentoinut sitä. Pienet
painokset.

Sarjakuvakustantaminen tässä maassa on aina ollut
minusta kummallista, hiljaisten miesten salatiedettä.
Paras pysyä loitolla...

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 881
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #50 : 21.03.2018 klo 11:19:00 »
Vai onko sarjakuvien kustannus vain tappiollinen harrastus joillekin,
öh, harrastajille?
On. Montakohan liiketaloudellisesti tarkasteltuna kustantamon nimen ansaitsevaa sarjakuvakustantajaa meillä on? Hädin tuskin kourallinen, ensi vuonna ehkä taas vähemmän...

Silloin herää kysymys, miten nämä pienkustantamot pysyvät pystyssä?
Onko sarjakuvan painattaminen jo niin halpaa, että on varaa roiskia
sinne tänne?
Tavallaan "painattaminen" on "halpaa" jos tekee kaiken muun itse tai teettää naapurin nörtilä ilmaiseksi. Tietotaidolla (graafisella- ja teknisellä ymmärryksellä) saavutettava laatu kuitenkin usein maksaa. Pienet, omakustantajat eivät tietenkään ymmärrä kaikkia kommervenkkejä, eivätkä usein tunne edes graafisen suunnittelun perusteita, kun tärkeintä on vain nähdä se oma juttu ns. kansissa. Isoilla kustantajilla taas paitsi käy vahinkoja, on myös suuri houkutus oikoa, kun suurin osa kuluttajista ostaa keräilyn merkeissä myös sen paskan. Oli kyse sitten palikoituneesta Barksista tai Modesty Blaisesta tai vessapaperille painetusta Pikosta.
Rasteroituminen on sikäli vielä petollinen asia (josta olen paasannut yli 10 vuotta), että se väsyttää silmää, ilman että lukija ymmärtää syytä siihen miksi lukeminen alkaa tuntua työläältä. SIlloin, tiedon puutteessa, luonnollisinta on syyttää sisältöä, joka ei ole tarpeeksi "kivaa" tai "hyvää", vaikka vikaa on myös ylöspanossa.
Nyt ollaan sitten jo tilanteessa, jossa kuluttajat eivät edes tiedä, että parempaakin laatua saisi nykyvehkeillä aikaan.

Hurmaavia aina nämä koneladonta, fontti, LIIAN PIENI TEKSTAUS jne graafisen alan ininät sarjaamme "taustoja ei ole erikseen piirretty vaan valopöydällä /tietokoneella copypastattu" itkut.
Näin taannoin sivusta kun kirjansitoja kävi Helsingissä alan näyttelyssä eikä löytänyt kuin virheitä esillä olevista alan näytetöistä.
Tuli kvaakin vakioporukka mieleen heti
Veikkaanpa että joka työmaalla on inisijöitä, jotka tietävät aina miten asiat voisi tehdä paremmin. Tälle on myös kauppatieteissä ihan oma terminsä. Ylilaatu. Ylilaatua ei kannata tuottaa jos sellainen semilaatukin menee kaupaksi. Koska sarjakuva on estetiikkalaji, on minusta ihan normaalia valittaa siitä että mieltä mielin tyrkytetään kuluttajille rumaa, kun se kaunis olisi usein saavutettavissa, ja joskus vain muutaman klikkauksen päässä.
« Viimeksi muokattu: 21.03.2018 klo 11:20:44 kirjoittanut Reima Mäkinen »
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 793
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #51 : 21.03.2018 klo 12:03:43 »
Ehkä olen luonteeltani pessimisti, mihin näkemäni kehitys on antanut yksinomaan aihetta, mutta uskon yhä vakaasti tuohon aiempaan ennustukseeni. Käytännössä muutos on jo viime vuosina ollut äärettömän nopeaa ja myyntikäyrät huikeassa syöksykierteessä. Nykyiset painokset eivät olisi muutama vuotta sitten kelvanneet edes huonoiksi vitseissä. Ja pääosa ostavasta yleisöstä tuntuu vain lämmittelevän vanhaa nostalgiaa, sen sijaan että olisi kiinnostunut uusista, aidosti päheistä luomuksista, joita maailma on silti pullollaan.

Supersankarikäännösalbumi, jonka painos on 300 kappaletta... Camoon! Ei siitä ole montakaan vuotta, kun jopa pienkustantajat valittivat, jos levikki jäi alle tuhannen kappaleen.

Omakustanteitakin myytiin aikoinaan enemmän.

Kumpaakaan meistä tuskin monessa yhteydessä pirteiksi positiivisuuden airueeksi rankataan.

Jälki tulee menemään vielä rumemmaksi siitä minullakaan ei ole epäilystäkään mutta siinä pitkässä juoksussa olen varma että 2038 on sarjakuvakustantamista se ei vain ole mitä kustannusala on nykyään.

käytit maagista sanaa aikoinaan.

vanha scifi oli totta ja suurin osa ihmisiä elää tulevaisuusshokin keskellä sitä ymmärtämättä.
koko yhteiskunnan muuttuessa myös kustannusala muuttuu ja veikkaan että se entisestään menee pienten toimijoiden artesaani/nyrkkipaja meininkiin.
Näillä on sitten ristiin rastiin soppareita ja yhteistöitä, yhteispainatuksia ja myös suurempiin monikansallisiin taloihin niitä lisenssisoppareita.

Sisällöntuotto on jo wanhahtava termi mutta tässä taas sitten tuleekin se miten ne pienet toimivat todennäköisimmin tulevaisuudessa: hyvää materiaalia myydään eri puolille, ei vain Suomea vaan maailmaa jonkin amazonia vastaavan palvelun kautta.

nopeimmat notkeimmat ja sitkeimmät.

Ei kaikki vain terälehdillä tanssia ole, tämä johtaa moneen pieneen ja keskisuureen tragediaankin, jokaista menestystarinaa kohden on se 7-8 jotka vaan ei myy ja ne 3-4 jotka eivät myy siinä määrin että kustannustaho kaatuu, vieden joskus henkilökohtaisiin vararikkoihin ihmisiä.
Näistä on vierestä huomioita, kirja-alalta eritoten.

Ei kukaan meistä tarvitse enää mihinkään vanhan ajan seppääkään, teknologinen kehitys meni siitä ohi yli 70 vuotta sitten. Itse tunnen neljä seppää joista vain yhdelle se on harrastus, ei työ.

Ylilaatu taas on kallista ja usein turhaa.
Jos täällä esitettävä kritiikki olisikin siitä kuinka jokin on lukukelvoton koska fontista ei saa selvää se olisi vallan perusteltua ja ymmärtäisin sen.
Jos virheen havainnoimiseen ei tarvitse luuppia se on virhe. Jos tarvitsee luupin saattaa virhe olla toisaalla.

mutta käyttääksemme nolla summa ajattelua: kaikki ylilaatuun laitettu aika on pois muilta teoksilta, muitten saattamiselta edes peruslaatuun.

Halutaanko yksi tai kaksi täydellisyyttä hipovaa julkaisua mutta pitkällä aikavälilä keskenään vai runsaudensarvea valintoja joiden taso on riittävä tiuhemmalla tahdilla.
Se on operoinnissa merkittävää alkaen jo sarjakuvan teosta

tämä video mielestäni tämä kuvastaa osin ajatusmallia Lars Martinson ja 13 vuoden sarjkuvaprojekti Tonoharu

sama viittaa myös kustantamiseen ja koska myynti on yhä pääosin markkinatalouden kvartaalihöpöhöpön ajamaa ylilaatu on se että hankkii laaturasvaa omaa köyttään varten.

Julkaisualalla on saatava julkaisut ulos ja nimi ja brändi pidettyä mielessä tai kaikki unohtavat näin mantra sanoo.

Ihmiset ovat joka tapauksessa viritetyjä negatiivisuuteen päin: virheen ja uhan riski on huomioitava aina ensin koska mahdollisuudet harvemmin vahingoittavat ketään.

Mutta silti ala ei katoa, se muuttuu mutta muutos ei ole aina kiva. Veikkaan että sydämenasialla olevissa nyrkkipajoissa on silti vähemmän YTkiistoja ja rumempia vetoja kuin keskisuurissa ja suurissa kustannustaloissa joihin tämä sattuu kovemmin ja joiden korjausliikkeet ovat sarjaa "naarmu jalassa =amputoidaan jalka pois"

STD

  • Jäsen
  • Viestejä: 482
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #52 : 21.03.2018 klo 16:42:51 »
Ylilaatu ei ole kallista, jos sillä tarkoitetaan pikselöitymätönta ja rasteroitumatonta viivaa. Muutama klikkaus enemmän per albumi.

Toki sellainen graafikko voi olla kalliimpi, joka tietää, mistä klikata kukn sellainen joka ei tiedä.

Vai mitä tässä nyt tarkoitetaan "ylilaadulla"?

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 881
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #53 : 21.03.2018 klo 16:54:19 »
Vai mitä tässä nyt tarkoitetaan "ylilaadulla"?
Puhuttiin ihan yleisestikin. Mutta yritykset kai helposti näkevät, että se mitä me "hifistelijät" täällä vaadimme, olisi jo liikaa.  :)

Mielenkiintoinen keissi tuo Curtvilen linkkaama Martinson. Kiva nähdä, että joku on paininut sarjiksensa kanssa vielä pidempään kuin minä. Jälkikin on varsin hienoa. En kuitenkaan oikein osaa yleistää noita vinkkejä. Tekijöitä ja lähtökohtia on niin erilaisia. Suurin ongelma saattaa olla vaikkapa asiantuntevien kommettien, toimittajan tai galleriakriitikon puute. Monille tekijöille voisi sen sijaan näyttää videon (kuvitteellisen) jossa kerrottaisiin miten helposti, uhraamalla hieman enemmän aikaa ja vaivaa, saisi aikaan paljon paremman näköistä jälkeä.

Aletaan (tai alan) kyllä eksyä yhä kauemmas ketjun aiheesta.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 793
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #54 : 21.03.2018 klo 17:23:39 »
Molemmilta menee pointti ohi niin korkealta ettei jätä näkyviin edes tiivistymisjuovaa:

kun perustaso, jo mainittu fontista saa selvää paljain silmin ilman apuvälineitä ei rasteria väripinnat kohdillaan paperi ei ole läpikuultavaa jne ad nauseam, on  kuosissa se on siinä.
Sen yli on ylilaatua.

Toki luksustuotteilla on paikkansa mutta silloin saavutetaan se piste jossa marginalisoidutaan vain integraalien ja kullatulla kalannahkakansilla varusteltuihin kappaleisiin ja kulttuuri entisestään pienenee.

Jokainen ymmärtää (tai ainakin tulisi) että Ferrari tai Villa Xanadu tehdään ihan eri speksein kuin kauppakassiToyota tai peruskaksio.
Sitä olettaa että kaksioonkin tulee lämmin vesi eikä ikkunoista vedä ja että Toyota vie pisteestä a pisteeseen b.
Perusasiat.

Se miksi pointtini on ylilaadun olevan turha ja haitallinen on se mikä on pitkään ollut sarjakuvakustantamisen malli: lisää Ferrareja, lisää Rolls Royceja, lisää Villa Xanaduja.

Niitäkin tarvitaan mutta jollei valtaosalla ole edes polkupyörää tai vuokrassopparia soluyksiöön panostaminen ylilaatuun ei pitkällä tähtäimellä hyödytä kuin muutamaa harvaa ja näivettää kulttuurin.

Lisäämällä peruslaatua, niitä ei-mediaseksikkäitä toyotoja jossain kohtaa ihmisiet alkavat uudistaa "autokantaansa" osa haluaa sen melkein luksusta mutta ongelmaisen Audin ja kanta kasvaa mutta ei sitä käy hetkessä.

Toinen on kustannustekijä, olit kustantaja tai kuluttaja.
On järkeviä hintoja tuotteelle ja ne jotka jättävät odottamaan ad libriksia, aleja, joulua tai tuntemattomia ystävällisyyttä mikä ikinä nyt ensin tuleekaan.

Laatu ei ole ainoa syy liian korkeaan hintaan mutta mitä suurempaa laatua haetaan sitä enemmän jokin maksaa.
Nykyinen kulttuuri opettaa ettei varsinkaan kulttuurista tarvitse maksaa, vaihtoehtoja on.

Luksustuotteille, eliittituotteille ja ylilaadulle on paikkansa aina, mutta sarjakuvan kohdalla mikäli ei haluta nykyisen rakenteellisen mallin jatkuvan eli alati pieneneviä painoksia ja lukijakuntia se ei liene paras vaihtoehto mielestäni.


Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 060
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #55 : 21.03.2018 klo 17:48:01 »
Ylilaatu ei ole kallista, jos sillä tarkoitetaan pikselöitymätönta ja rasteroitumatonta viivaa. Muutama klikkaus enemmän per albumi.
--

Juuri näin.

Ja monet kalliit isojen kustantamoiden sarjakuvajulkaisut (Muumit, Barksin kootut ja mitä kaikkea täällä foorumilla on vatvottukaan) ovat kärsineet kehnosta ylöspanosta niin kuvan painolaadun, fonttien kuin muunkin ylöspanon suhteen.

Molemmilta menee pointti ohi niin korkealta ettei jätä näkyviin edes tiivistymisjuovaa:

kun perustaso, jo mainittu fontista saa selvää paljain silmin ilman apuvälineitä ei rasteria väripinnat kohdillaan paperi ei ole läpikuultavaa jne ad nauseam, on  kuosissa se on siinä.
Sen yli on ylilaatua. --

Toivottavasti kustantajilla/taittajilla nyt vähän enemmän on osaamista ja kunnianhimoa kuin tuo "saa selvää paljain silmin" perustaso.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 608
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #56 : 21.03.2018 klo 18:25:06 »
Jokainen ymmärtää (tai ainakin tulisi) että Ferrari tai Villa Xanadu tehdään ihan eri speksein kuin kauppakassiToyota tai peruskaksio.
Sitä olettaa että kaksioonkin tulee lämmin vesi eikä ikkunoista vedä ja että Toyota vie pisteestä a pisteeseen b.
Perusasiat.

Se miksi pointtini on ylilaadun olevan turha ja haitallinen on se mikä on pitkään ollut sarjakuvakustantamisen malli: lisää Ferrareja, lisää Rolls Royceja, lisää Villa Xanaduja.

Niitäkin tarvitaan mutta jollei valtaosalla ole edes polkupyörää tai vuokrassopparia soluyksiöön panostaminen ylilaatuun ei pitkällä tähtäimellä hyödytä kuin muutamaa harvaa ja näivettää kulttuurin.

Vaikka ei voidakaan puhua mistään sarjakuvataiteen merkkiteoksista (ja painojäljenkin kanssa saattoi olla niin ja näin), niin väittäisin että monien lehtipistesarjislehtien katoaminen lehtipisteistä, tyyliin Korkkarit, Myrkky, Suomen Mad, Buster ja mitänäitäoli, oli ankara isku kansalliselle sarjakuvaharrastukselle...

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 793
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #57 : 21.03.2018 klo 18:46:02 »
Kiitos.

Joku ymmärsi mikä on pihvi.


Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 881
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #58 : 21.03.2018 klo 18:53:43 »
Molemmilta menee pointti ohi niin korkealta ettei jätä näkyviin edes tiivistymisjuovaa:
Mun on vähän vaikea toisinaan saada tiivistettyä se juova, eiku pointti, sun maalailevista teksteistä, sori.

Vaikka ei voidakaan puhua mistään sarjakuvataiteen merkkiteoksista (ja painojäljenkin kanssa saattoi olla niin ja näin), niin väittäisin että monien lehtipistesarjislehtien katoaminen lehtipisteistä, tyyliin Korkkarit, Myrkky, Suomen Mad, Buster ja mitänäitäoli, oli ankara isku kansalliselle sarjakuvaharrastukselle...
Tottakai, käyttösarjakuvaakin tarvitaan. Ja säännöllisesti ilmestyviä lehtiä, ihmisen kokoisia foorumeita, joissa tekijät pääsevät hiomaan timanttejaan.

Toinen on kustannustekijä, olit kustantaja tai kuluttaja.
On järkeviä hintoja tuotteelle ja ne jotka jättävät odottamaan ad libriksia, aleja, joulua tai tuntemattomia ystävällisyyttä mikä ikinä nyt ensin tuleekaan.
Hinta, se se vasta onkin mielenkiintoinen juttu. Suomessa luovuttiin joskus kauan sitten ohjevähittäishinnoista. Nyt hinnoittelun ryssii tai hoitaa himaan se viimeinen taho, eli vähittäiskauppias.
Lieneekö sitten sattumaa vai mitä, mutta maissa (Japani, Ranska), joissa sarjiksen (kirjan) hinta on painettu kanteen, sarjakuva sentään jotenkin vielä pyristelee. Toki Japanissakin painokset ovat vapaapudotuksessa ja Ranskassa on isoilla kustantajilla sama hasardimeininki (julkaistaan mitä sattuu. Lopetetaan lyhyeen kaikki mikä ei kannata ja kokeillaan jotain muuta) kuin täällä mutta...
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 060
Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
« Vastaus #59 : 21.03.2018 klo 19:01:24 »
-- monien lehtipistesarjislehtien katoaminen lehtipisteistä, tyyliin Korkkarit, Myrkky, Suomen Mad, Buster ja mitänäitäoli, oli ankara isku kansalliselle sarjakuvaharrastukselle...

Korkeajännitys on kyllä yhä eturintamassa lehtihyllyillä.