En ole oppinut vieläkään, onneksi, mukavasti tulee koko ajan perustuloa loppuvarastoista, joita olen ostanut kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana. Vastustan ajatusta myös ihan periaatteellisista syistä. Hyvät kirjat täytyy pitää saatavilla, ja koska Suomessa ei uusien painosten ottaminen ole yleensä järkevää, täytyy pitää varastoa.
ja tämä on yksi monista syistä miksi arvostan Petterin toimintaa.
Ei, en itsekään jaa kaikkia näkemyksiä mutta vaikka kyse on kaupallisesta alasta on sarjakuvien ja kirjojen kohdalla myös kyse kulttuurialasta.
Se periaatteellinen puoli.
Se että tarjola on muutakin kuin vain se mikä myy koska kaupallisuudestaan huolimatta kyse on taiteesta.
Sanoessani taide se käsitys on kaikki sarjakuva, myös ne joita itse vihaan sydämeni kyllyydestä(ja se ei ihan vähän ole se) mutta jollekin se on parasta ja hienointa mihin muoto heistä pystyy.
Sarjakuvalla ei ole voimakasta lobbaustahoa takanaan, ei elokuvasäätiötä, ei yleisradiota, ei kirjailijaliittoa ei saavutettua kulttuurista asemaa.
Vieläkään.
Kulttuuritoimistusten ja kirjastotoimen puolella asia on ymmärretty mutta heiltä onkin isossa osassa maata leikattu resursseja.
Sarjakuva vanhenee joskus nopeastikin teemoiltaan ja osa 50-60 ja 1970-luvun jutuista ovat yhä ihan yhtä särmiä kuin julkaisuhetkellään.
Itse näen mainitun kierron nopeuden ongelmana. "käyttösarjakuva" on kiva termi jolla viitataan hetken ajankuluun mutta saatavuus on ongelma.
Ad libris on etu monessa paikkaa joissa ei ole sarjakuvan erikoisliikettä, ei kivijalkakauppoja, ei myös uudempia tuotteita myyviä divareita, ei kirjakauppoja.
Mutta netti on.
Ja posti ,sikäli kun sen toiminta on ikinä ollut toimivaa.
Mutta nopeasyklinen kierto ei mahdollista kestävää kulttuurin ja ns. skenen kehittymistä.
Monet haluavat syyttää vain digitalisaatiota siitä ettei ole ns "yhtenäiskulttuuria" unohtaen samalla sen mitä aku ankka ja ruutu-non stop-zoom oli sukupolville ja näistä vain ankat mennä porskuttaa.
Nykyisin on mahdollista löytää se toinen toinen Moon Knight /Savage dragon fani jonka mielestä Ken Parker ja Appleseed ovat parhautta eikä sekään haittaa että asuu Singaporessa, mutta niin kauna kuin rakennemalli on kauppaopiston eikä Petterin ei synny kulttuuria, yhteisöä vaan jatkuva ouroboros myytti:
"koska ei ole kannattavaa ei kannata julkaista joten ei julkaista koska ei ole kannattavaa"
Jos joku epäilee lauseketta voi miettiä onko stockmannilla omaa elektroniikka-, herkku- tai kirjakauppaa enää.
Ydinasiakkaat jotka ovat enemmän putiikkiasiakkaita eivät tietenkään siirry S-ketjulle mutta Bonnierin takeltelu akateemisen kirja/sarjakuvapuolen kanssa osoittaa etteivät kaikki liiketoiminnan muodot lepää yksin matemaattisilla viivoilla.
Osa kun ei halua ostaa uusinta uutta vaan etsii sitä yhtä kirjaa/sarjakuvaa jossa on sininen kansi ja jos sitä ei ole kaupan eivät he osta sitä uusinta härpäkettä tilalle.
Esitetään asia lyhyemmin ja ymmärrettävämmin: jos menisitte kirjastoon ja siellä ei olisi ainuttakaan yli vuoden vanhaa kirjaa, sarjakuvaa, elokuvaa tai levyä.
Olisitteko tyytyväinen asiantilaan?