Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Metsän syvyyksiin (13.05.2018 klo 23:41:35)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
23.07.2018, klo 20:48:24

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
465540 viestiä 10343 aihetta kirjoittanut 7294 jäsentä. Uusin jäsen: Jari K.
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvien ostaminen ja keräily
| | |-+  Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 4 [5] 6 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät  (Luettu 8097 kertaa)
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 820


« Vastaus #60 : 21.03.2018, klo 19:25:29 »

Korkeajännitys on kyllä yhä eturintamassa lehtihyllyillä.


Totta.
Se on helppoa kun siellä ei montaa sarjakuvaa ole.
tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 485



« Vastaus #61 : 21.03.2018, klo 20:48:07 »

Totta.
Se on helppoa kun siellä ei montaa sarjakuvaa ole.

Ei ole Mustanaamiota ja Busteria mutta sarjakuvaa kyllä on: mangaa monta hyllyllistä. Sitäkin tosin on vähän vähemmän kuin ennen.

-- Sarjakuvakustantaminen tässä maassa on aina ollut
minusta kummallista, hiljaisten miesten salatiedettä.
Paras pysyä loitolla...

Ei ne kaikki niin hiljaisia ole.
tallennettu
J Lehto
Ulvova molopää
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 726



« Vastaus #62 : 21.03.2018, klo 23:37:00 »

On. Montakohan liiketaloudellisesti tarkasteltuna kustantamon nimen ansaitsevaa sarjakuvakustantajaa meillä on? Hädin tuskin kourallinen, ensi vuonna ehkä taas vähemmän...

Muistan kun tehtiin Mannisen kanssa se alppari (Hunajakenno).
Manninen kertoi että kustantajakin on. Kysyin saadaanko me tästä
rahaa. P.A.M repesi nauruun.

Olin toki yhteen ja toiseen omakustanteeseen/seuralehteen piirtänyt
ja tiesin mikä oli homman kuvio. Mutta toisaalta olin sitten myös tehnyt
strippejä sanomalehteen, ja niistä maksettiin. Joten...

Sanoin Manniselle jotain sellaista ettei tuommoisessa ole mitään mieltä.
Pekka vähän närkästyi ja heitti jotain että "Mun mielestä Harto [i.e.
kustantaja] tekee tosi paljon duunia, et se käy suurin piirtein kaikissa
Suomen divareissa myymässä näit albumeja"

Salatiedettä.
tallennettu
Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 563



« Vastaus #63 : 22.03.2018, klo 08:01:28 »

Hunajakennohan taisi olla ensimmäisiä ellei jopa ensimmäinen Arktisen Banaanin alaisuudessa toimivan Sarjamafian julkaisuista. Alanimikkeen idea oli muistaakseni se että sen kautta julkaistiin vähemmän kaupallisia juttuja ja pitkälti sillä ajatuksella että artisti sitoutuu ostamaan ison osan painoksesta. Sellainen tarvepainatuskustantamojen johdannainen ikänkuin. Sarjamafia möi albumia divareihin, kirjakauppoihin ja kirjastoihin ja artistille jäi sitten hirmuinen varasto kirjoja jonka itsestäänselvät myyntikanavat oli hoidettu jo. Mutta joillakin tekijöillä se toimi ja oma kirja levisi paremmin kuin mitä se olisi levinnyt perinteisenä omakustanteena.

Arktisen Banaanin Pasonenhan teki mielipuolista rundia ympäri Suomen, ensin Alpha-lehtien kanssa ja sitten tukkutoimintana aloittaneen Valiosarjojen kanssa ja lopulta Arktisen Banaanin kirjojen kanssa. Näistä vierailuista jokaisessa Suomen antikvariaatissa on niin paljon legendaarisia kaskuja olemassa että mieluusti lukisin niistä kirjan ja näillä puheilla, jos joku sellaisen sattuisi kokoamaan, lupaan sen julkaista. Asiaankuuluvinta tietty olisi jos sellainen kirja toteutettaisiin sarjakuvana. Näiden Suomen joka kolkkaan suunnattujen matkojen ja jokaiselle divarin omistajalle pidettyjen "suomalainen sarjakuva on kriisissä"-puhuttelujen seurauksena syntyi se verkosto jälleenmyyjiä joka on se kivijalka jolla Arktinen Banaani nyt lepää.

Arktisen Banaanin alkuvaiheissa oli olennaista kova yritteliäisyys ja koko alan yleinen hulivilihenki joka on nyt tiessään. Operaatiot olivat silloin pienempiä mutta liikkumavaraa enemmän ja esimerkiksi neuvotellessaan vaikkapa Suomalaisen kirjakaupan kanssa, neuvotteli ihmisen kanssa eikä Excel-taulukon kanssa. Arktista Banaania edeltänyt Valiosarjat teki paljon yhteistyötä muiden pienkustantajien kanssa ja levitti kopiokonelehdistä lähtien sarjakuvia jälleenmyyjille ympäri Suomen.

Hunajakennolla on by the way sellainen ansio silmissäni että siinä on hirvein kansikuva mitä koskaan on ollut suomalaisessa sarjakuvassa. Itseasiassa niin hirveä että aina tulee hyvä mieli kun sen näen jossakin antikvariaatin laarissa. Sellaista outsider-taideosastoa. Itse albumihan on muistaakseni ihan korkeatasoinen. Pitääpä lukaista se pitkästä aikaa.
tallennettu

Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 683


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #64 : 22.03.2018, klo 10:46:11 »

Arktisen Banaanin alkuvaiheissa oli olennaista kova yritteliäisyys ja koko alan yleinen hulivilihenki joka on nyt tiessään. Operaatiot olivat silloin pienempiä mutta liikkumavaraa enemmän
Kyllä, usein muistutettu, lieneekö tämänkin ketjun alussa, että liikkumavaraa toi aikanaan juuri kirjasto-ostot. Jotka avittivat kustantamista aivan eri tavalla kun nykyään (kun nimikkeitä on ainakin 10-kertainen määrä ja ostomäärärahat olemattomat). Tuskin olisi Jalavakaan pystynyt siinä mitassa tekemään, kuin teki, ilman kirjastoja.

Hunajakennolla on by the way sellainen ansio silmissäni että siinä on hirvein kansikuva mitä koskaan on ollut suomalaisessa sarjakuvassa.
Totta. Mulla on pyörinyt Hunajakenno jo pitkään luettavaksi jonottavien pinossa. (Tuoreeltaan kyllä sen jo lukaisin.) Sitä piti kai ehdottaa mukaan Kvaakin Suomi 100 -sarjisprojektiin ja joskus oli semmoinenkin idea, tehdä SarjakuvaTV:lle jonkinlainen listaus näistä kaameimmista kansista. Joita on tosiaan muutama aika legendaarinen.

Viime päivinä miettinyt tuota/tätä somea, että miten sarjakuva pääsisi paremmin esiin? Vaikeaahan se on, kun koko aihe on niin julmetun epäseksikäs. (Sarjakuviin pohjaavia kökköelokuvia lukuunottamatta) Hyvä esimerkki on Duck Talesin lanseeraus jossa käytettiin apuna Roni Back -nimistä tubettajaa. Katsojalukujen perusteella Roni on tubessa ainakin 2-4 kertaa isompi brändi kuin Aku Ankka. Ja muut sarjikset ei sitten olekaan mitään. Ainakaan suomenkielisessä Tubessa.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 820


« Vastaus #65 : 22.03.2018, klo 15:37:43 »

Viime päivinä miettinyt tuota/tätä somea, että miten sarjakuva pääsisi paremmin esiin? Vaikeaahan se on, kun koko aihe on niin julmetun epäseksikäs. (Sarjakuviin pohjaavia kökköelokuvia lukuunottamatta) Hyvä esimerkki on Duck Talesin lanseeraus jossa käytettiin apuna Roni Back -nimistä tubettajaa. Katsojalukujen perusteella Roni on tubessa ainakin 2-4 kertaa isompi brändi kuin Aku Ankka. Ja muut sarjikset ei sitten olekaan mitään. Ainakaan suomenkielisessä Tubessa.

tämä kappale itsessään on malliesimerkki mikä on pielessä.

Otetaan lähtökohta josta jumitetaan omaan näkökulmaan, virheelliseen monessa kohden, ja sitten koetetaan miettiä ongelman käsittelyä käsitttelemättä ongelmaa vaan lisäämällä siihen kelloja ja tiukuja ja pari värikästä nauhaa.

Sarjakuva ei ole ehkä trendikästä just nyt mutta kaukana epäseksikkäästä ja elokuvien kökköys asustaa ihan omassa päässäsi.
Tietenkin maaginen sana on suomenkielinen tube.

tämä voi nyt tulla yllätyksenä mutta suomenkieli ei ole valtakieli internetin ihmeellisessä maailmassa.

Ducktalesin kohdalla merkittävämpää on se että siitä on ollut mainoksia ihan televisiossa ja mm elokuvateattereissa ennen elokuvia mutta sekään ei Sanoman lisäksi lienen se ensimmäinen korjaussarja painosmääriin ja elinkaareen.
Sellaiseen näkyvyyteen kun harvalla on panostaa.
tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 485



« Vastaus #66 : 22.03.2018, klo 18:22:44 »

Suomenkielisestä sarjakuvasta nyt ei kannata markkinointimielessä netissä kauheasti muuten kuin suomeksi keskustella - ellei sitten tähdätä kansainvälisille markkinoille, mutta se on toinen juttu se.

http://www.sssscomic.com/ on esimerkki siitä, miten suomisarjakuva voi lyödä netissä läpi ihan täysillä (Reuben-palkinto parhaasta nettisarjakuvasta!)
tallennettu
J Lehto
Ulvova molopää
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 726



« Vastaus #67 : 23.03.2018, klo 22:43:24 »

Itse albumihan on muistaakseni ihan korkeatasoinen. Pitääpä lukaista se pitkästä aikaa.

Saatat pettyä  Smiley

Mutta kiitos historiikista, auttoi ymmärtämään.
tallennettu
Toni
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 347


Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan


« Vastaus #68 : 31.03.2018, klo 03:37:07 »

On tuo kyllä järjenvastaiseksi mennyt, kun albumit pistetään alennusdumppaukseen jo ennen kuin suurin osa niistä kiinnostuneista on huomannut moisten edes ilmestyneet ja arvostelut ovat vasta tulossa. Onko tämä vain Otavan tyyli vai esiintyykö samaa muillakin kustantajilla? On kyllä pari kotimaista kirjaiijaakin valittanut trendistä, jossa kirjat dumpataan aleen jo 3 kuukauden jälkeen.
tallennettu

http://www.tahtivaeltaja.com – Ilman on paha elää!
Lurker
Valvoja
***
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 485



« Vastaus #69 : 31.03.2018, klo 10:22:41 »

On tuo kyllä järjenvastaiseksi mennyt, kun albumit pistetään alennusdumppaukseen jo ennen kuin suurin osa niistä kiinnostuneista on huomannut moisten edes ilmestyneet ja arvostelut ovat vasta tulossa. Onko tämä vain Otavan tyyli vai esiintyykö samaa muillakin kustantajilla? On kyllä pari kotimaista kirjaiijaakin valittanut trendistä, jossa kirjat dumpataan aleen jo 3 kuukauden jälkeen.

Onko kustantajalla itsellään sananvaltaa asiaan vai määrääkö ulosmyyntihinnan jälleenmyyjä?

Muut kaupat näyttävät myyvän Attilaa ja muita kokoomia suht' normihinnoin, Adlibris se vain halpuuttaa.

tallennettu
PekkaR
Sarjakuvakauppias
Uusi jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 27


« Vastaus #70 : 31.03.2018, klo 15:11:14 »

On tuo kyllä järjenvastaiseksi mennyt, kun albumit pistetään alennusdumppaukseen jo ennen kuin suurin osa niistä kiinnostuneista on huomannut moisten edes ilmestyneet ja arvostelut ovat vasta tulossa. Onko tämä vain Otavan tyyli vai esiintyykö samaa muillakin kustantajilla?

Niin, olen kohta kolmetoista vuotta myynyt sarjakuvia antikvariaatistani Jyväskylässä ja onhan tämä ralli mennyt aika hurjanpuoleiseksi viime vuosina. Otetaan tuosta esimerkkinä nuo Otavan sarjakuvat. Krazy Kat taisi ilmestyä lokakuussa. Nyt maaliskuussa se on Adlibriksellä hintaan 9,90€. OVH-hinta on 29,00€, josta jälleenmyyjä saa -40% eli sisäänostohinta on 17,40€. Otin kyseistä kirjaa 5 kappaletta myyntiin tuolloin lokakuussa. Nyt minun kannattaa tehdä mahdolliset lisätilaukset Adlibrikset kautta. Yritän tässä sanoa sitä, että kun vauhti on tällainen, niin minun ei seuraavan sarjakuvan kohdalla kannata ottaa alkuun kuin 1-2 kappaletta ja täydennellä se sitten myöhemmin näistä dumppialeista. Kustantaja saa tällöin vähemmän fyrkkaa meikäläiseltä ja en varmaan ole ainoa jälleenmyyjä, joka näin miettii.
Ja muutkin tekee kuin Otava. Eräs nimeltä mainitsematon kustantaja möi sarjakuvan ilmestyttyä (ovh 25€) kirjaa meille nettona 14€. Ilmestymisestä meni kuukausi ja nettohintalistalta löytyi kyseinen kirja hintaan 6€. Taas tulee tuo vastaan, paljon sitä viitsii aluksi uutuutta tilata ja kustantajaa tukea.

Onko kustantajalla itsellään sananvaltaa asiaan vai määrääkö ulosmyyntihinnan jälleenmyyjä?


Jälleenmyyjähän sen hinnan määrittää, mutta kustantaja nyt on avittanut noita adlibriksenkin hintoja jollain nimellisillä nettohinnoilla. Ei tuolla vanhoja varastoja pois myydä. Olen itse tykännyt pitää mahdollisimman laajaa valikoimaa mahdollisimman pitkään myynnissä, mutta tällaisilla dumppauksilla ei jatkuvuutta sarjakuvakulttuuriin luoda. Tietenkin asiakas, joka seuraa kohtuu aktiivisesti skeneä, voittaa.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun kustantaja aloittaa jonkin pitkän vedon, niin se päästää sarjan alkupään menemään loppuunmyydyksi. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka Blueberryn integraali, johon kolmososa juuri ilmestynyt ja ykkösosaa ei saa enää kustantajalta. Ei näin. Tolle Sagalle käy varmaankin samoin.
Jollain Otavalla olisi rahkeita pitää sarja saatavilla viimeiseen osaan saakka, ymmärrän jos joku Apollo tai Sininen Jänis joutuu miettimään toisin. Kun eivät saa edes Suomalaiseen tuotteitaan myyntiin. Iso peukku RW Kustannuksen suuntaan Sandmanista, jossa näytetään olevan sillä meiningillä, että koko sarja olisi vielä saatavilla kun kymmenes osa ilmestyy.






tallennettu
Dennis
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 551



« Vastaus #71 : 31.03.2018, klo 17:51:05 »

Tiedän että ärsytän taas joitain, mutta minulla ei ole halpuutusta vastaan mitään. Kuten muutamissa ketjun viesteissä todetaan niin nykyään on tajuttu varastokiertonopeus.

Kyse on siitä, että tavara pitää saada liikenteeseen, ja taitaa olla niin että nykyään kustantajilla on pienet varastotilat ja vanha pitää saada pois uuden tilalle, sama "laki" pätee myös muissa tuotteissa kuten elektroniikassa.

Ja parempi myydä pois halvalla kuin se, että sarjikset menevät makkeliksi tai paperinkeräykseen!

Ja mitä tulee kaunokirjallisuuteen, niin se on nykyään roskaa tyyliin "Mielensäpahoittaja sitä sun tätä osa: 4332", niin elinkaari on lyhyt ja niin sen pitääkin olla kun kyse on kertakäyttöviihteestä.
tallennettu

Je suis alle kuuden euron pizza!
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 820


« Vastaus #72 : 31.03.2018, klo 18:49:48 »

et sinä edes ärsytä, sinulla vaan ei silloin ole oikeutta vinkua minkään julkaisun siirtymisestä tai lakkauttamisesta, koska et ole osa ratkaisua vaan osa ongelmaa.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 683


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #73 : 31.03.2018, klo 18:51:51 »

elokuvien kökköys asustaa ihan omassa päässäsi.
Ei, kyllä se on objektiivinen totuus. Amerikkalaisen elokuvateollisuuden tuotteet on silkka tuubaa, mutta sitä voi olla vähän vaikea hahmottaa kun vertailukohtaa ei oikein ole.  Smiley

Tiedän että ärsytän taas joitain, mutta minulla ei ole halpuutusta vastaan mitään. Kuten muutamissa ketjun viesteissä todetaan niin nykyään on tajuttu varastokiertonopeus.
Ei täällä kai nyt ärsyynnytä tai mieliä pahoiteta. Kunhan spekuloidaan.  Smiley Halpuutuksessa ja dumppauksessa vika on siinä, että
1. Kustantaja ei voi tehdä pitkäjännitteistä bisnestä (vaan kuolee pois)
2. Samoin käy kivijalkakaupoille (ks.PekkaR;n viesti)
3. Alkaa näyttää siltä että sarjakuvien julkaiseminen ja myyminen ei kannata
4. Kuluttajat ovat ihan pihalla siitä mikä kulttuurituotteiden järkevä hinta on
5. Tekijät eivät voi saada kunnon korvauksia
6. Joku ulkomainen nettikauppa valloittaa sen pienen siivun mitä markkinasta jää

Dumppaus yhä nopeammalla syklillä saattaa jollain kustantajalla olla viimeinen kriisikeino selvitä jotenkin eteen tulevista laskuista. Ei tosin kyllä Otavalla. Vaikea vain nähdä mitään tulevaisuutta kuitenkaan enää siinä vaiheessa.

Tänään mietin sitä, miten h**vetin epäekologista nettikauppa on verrattuna kivijalkaan.  Järjetön määrä pakkaus- ja kuljetuskustannuksia per tuote, vain koska luonnolle koituvaa todellinen kuorma ei näy kuluissa. (Sama toki muussakin nettikaupassa.)
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 820


« Vastaus #74 : 31.03.2018, klo 19:23:00 »

Ei, kyllä se on objektiivinen totuus. Amerikkalaisen elokuvateollisuuden tuotteet on silkka tuubaa, mutta sitä voi olla vähän vaikea hahmottaa kun vertailukohtaa ei oikein ole.  Smiley

paitsi eurooppalainen, aasialainen ja afrikkalainen elokuvateollisuus jotka ovat verrokkeja amerikkalaiselle.
Lause joka ottaa yhden sektorin koko taiteellisen puolen, joka ei sarjakuvien tavoin katoa mihinkään vaikka kyseessä olisikin massatuotantotuote, ja väittää sitä kokonaan objektiivisen totuuden mukaan roskaksi tai tuubaksi ei ole sisäistänyt mitä termi "objektiivinen totuus" tarkoittaa vaan käyttää sitä pönkittämään olemassaolevaa tai kuvitteellista arvovaltaansa.

Niistä ei tarvitse pitää, se on kokonaan toinen asia. Itse olen sangen vilpitön myös siinä mitä vihaan ja inhoan.
En esimerkiksi siedä disneyn ankka sarjakuvia laisinkaan mutta tajuan niiden valtavan painoarvon mm. Suomen sarjakuvakentässä.
Se että ovat minusta luokatonta paskaa ei tee niistä objektiivisesti katsoen luokatonta paskaa ja kykenen silti hahmottamaan niiden arvon siinä että opettavan sarjakuvan lukumetodin jo monennelleko sukupolvellle lukijoita.

Sarjakuvista on tehty kökköjäkin elokuvia mutta niistäkin valtaosa ennen nykyhetkeä, eikä yksin amerikkalaisella puolen.
Pekka ja Pätkä sekä Vihtori ja Klaara ovat tämän maan antia sarjakuvasovitusten rintamalla ja niissäkin ongelmakohdat ovat kun poiketaan lähdemateriaalista.

Ne jotka ovat elokuvina onnistuneita mutta poikkeavat sarjakuvasta johon pohjaavat ovat nähdäkseni vähemmistö, ei normi.

Näidenkin saamassa vihassa on sen sijaan mainitsemasi ongelmavyyhti taustalla, eletään mystisesti käsityksessä että ilman maailmalla lipputulomenestyksiä tahkoavia sarjakuvafilmatisointeja elokuvissa olisi enemmän variaatiota ja enemmän vakavasti otettavaa aikuisten draamaa "oikeine" kysymyksineen.
Sitten kun alkaa tivat ovatko katsoneet unkarilaisen Idan tai Most Violent Yearin tai Locken tai ihan minkä vaan joka on julkaistu on vastauksena yhdeksän kertaa kymmenestä tyhjä katse kuin puhuisin hepreaa.

Kiertomallia toki sovitetaan elokuviinkin täysin järjettömästi ja siinäkin ongelma on runkojärjestelmässä joka ei edes näytä tai mahdollista klassikkojen näkemistä koska eivät ole uusia, yleensä vedoten juurikin logistiikkaan joka digitaalisaation myötä ei edes ole ongelma(ennen kelan jäädessä jonnekin brittein saarten ja mantereen väliin oli ongelma, nykyisin jos elokuvakovo on rahdissa sen voi ymmärtääkseni siirtää suojatulla yhteydelläkin hätätapauksessa)

mutta niin kauan kuin nähdään ongelmana ylhäältä päin eikä edes yritetä korjata luotua rakennenvirhettä vaan syytetään tekijöitä ja kustantajia yksinomaan siirrytään hetki hetkeltä lähemmäs musiikkialaa.

Isot studiot tienaavat joka tapauksessa ja ihan pienimmät ja keskisuuret elävät jos fanit ostavat merchandiseakin, varsinaisella päätyöllä ei elä ja se:
niin elinkaari on lyhyt ja niin sen pitääkin olla kun kyse on kertakäyttöviihteestä.

joku kaunis päivä joku tajuaa katsoa koko yhteiskuntaa ja näkee kuinka monen työ on jäänne ajalta ennen muinoin ja työn elinkaari suhteutetaan koska kertakäyttöistä sekin on.
Sen jälkeen haikaillaan näitä työttömyyslukuja.
Markkinatalous on toimiva malli muttei tähtää humaaniin tai kehittyvään vaan ainoastaan voittoon.

Sarjakuvalla on se etu että sillä on ketjussa aiemmin mainittuja toimijoita jotka yrittävät rakentaa rinnakkaista toimivampaa mallia josta hyötyvät kauppiaiden lisäksi niin lukijat, keräilijät, kuin tekijätkin.
Itse toivon että pyristely onnistuu ja pyrin auttamaan asiassa sikäli kun voin.

tallennettu
Sivuja: 1 2 3 4 [5] 6 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: