Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1966 / 100 - Jorma Tiittanen: Titulointia (22.02.2018 klo 21:57:15)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
21.11.2018, klo 00:35:01

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
468902 viestiä 10442 aihetta kirjoittanut 7333 jäsentä. Uusin jäsen: anttinel@gmail.com
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvien ostaminen ja keräily
| | |-+  Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät  (Luettu 12613 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 402



« Vastaus #15 : 11.03.2018, klo 16:04:57 »

En ole oppinut vieläkään, onneksi, mukavasti tulee koko ajan perustuloa loppuvarastoista, joita olen ostanut kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana.

On se vanha totuus sekin, että pitää tehdä asiat toisin kuin kaikki muut tekevät.

Itse kuvittelen divarin pitämisen vähän samanlaisena touhuna kuin hotellin baari. Täytyy olla seinä täynnä joka sortin viinoja, mutta olutta ihmiset kuitenkin ostavat.

Tulipa tästä keskustelusta mieleen, kun mopoikäisenä Imatran Vuoksenniskalle (kuvitelkaa pienin mahdollinen kyläpahanen) vakiodivarin viereen ilmestyi uusi yrittäjä.

Alkuvarasto oli ilmiselvästi miehen oma kokoelma. Kuvittelen, että omistaja koetti soveltaa juuri näitä mainittuja kauppakoulun oppeja. Hyllyt, jotka eivät notkuneet edes alun pitäen, olivat pian tyhjiä. Kenties omistaja myi ulos, mutta ei ostanut sisään. Harmi sinänsä, tila oli valoisa ja hyllyt oli nikkaroitu huolella.

Vakiodivari oli paikallaan (toki nimi ja omistaja ovat välillä vaihtuneet) vielä kun vuosikymmenen alussa viimeksi kävin kotiseuduilla.

(Keskustelu on hyvää, mutta voisi tämä olla omana ketjunaan.)
tallennettu
Veli Loponen
Isoveli
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 10 923


<><


« Vastaus #16 : 11.03.2018, klo 16:18:16 »

Jaettu. Ketjun nimeä voidaan muokata kuvaavammaksi, mikäli ehdotuksia nousee.
tallennettu

Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva
Secos-Bill
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 731


« Vastaus #17 : 11.03.2018, klo 19:05:27 »

Ei tämä taida ihan tavallinen dumppaus olla. Törmäsin siinä mm. Ilpo Koskelan albumiin Irlantilainen, joka on sentään vuodelta 1991 ja Hitleri poimii hilloja ( 1995 ) eli hyvinkin vanhaa tavaraa on.
Mahtaako taustalla olla muutto tai vastaava, joka on saanut penkomaan kaikki mahdolliset nurkat. Ja jos muutetaan, niin pienempään vai isompaan...
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 402



« Vastaus #18 : 11.03.2018, klo 19:43:04 »

Nyt alkaa omalla kohdalla rönsyämään, mutta eipä Kvaak keskustelun paljouteen tule hukkumaan.

Jäinpä vain miettimään, kuinka pitkälle kirjaa ja alkoholia voi verrata toisiinsa.

Tuli mieleen sekin, kun kokemattomuuttani kokosin hotelliin ison viinikellarin niin, että kysyttäessä löytyi lähes mitä tahansa.

Eipä mennyt kauaa sen oppimiseen, että eivät ne viinit siellä kellarissa itseään myyneet. Tänään ei ole pullot varastossa, kaikki ovat tiskin takana. Jos ei ole mitä kysytään, niin juotetaan mitä löytyy. Käytännössä halvin ja tunnetuin merkki on se myydyin, siinähän se on myös isoin kate.
tallennettu
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 017



« Vastaus #19 : 11.03.2018, klo 20:34:02 »

Ei tämä taida ihan tavallinen dumppaus olla. Törmäsin siinä mm. Ilpo Koskelan albumiin Irlantilainen, joka on sentään vuodelta 1991 ja Hitleri poimii hilloja ( 1995 ) eli hyvinkin vanhaa tavaraa on.
Mahtaako taustalla olla muutto tai vastaava, joka on saanut penkomaan kaikki mahdolliset nurkat. Ja jos muutetaan, niin pienempään vai isompaan...

Ei, nuo vain ovat edelleen saatavilla uutena. Ovat juuri sitä vanhaa kamaa mitä pidän varastossa ja välitän muillekin jälleenmyyjille. Ja hinnat normaaleja, eivät edes tarjouksia.

https://www.sarjakuvakauppa.fi/sarjakuvat.html?cat=31&limit=all
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 942


« Vastaus #20 : 12.03.2018, klo 01:06:33 »

En ole oppinut vieläkään, onneksi, mukavasti tulee koko ajan perustuloa loppuvarastoista, joita olen ostanut kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana. Vastustan ajatusta myös ihan periaatteellisista syistä. Hyvät kirjat täytyy pitää saatavilla, ja koska Suomessa ei uusien painosten ottaminen ole yleensä järkevää, täytyy pitää varastoa.


ja tämä on yksi monista syistä miksi arvostan Petterin toimintaa.

Ei, en itsekään jaa kaikkia näkemyksiä mutta vaikka kyse on kaupallisesta alasta on sarjakuvien ja kirjojen kohdalla myös kyse kulttuurialasta.
Se periaatteellinen puoli.

Se että tarjola on muutakin kuin vain se mikä myy koska kaupallisuudestaan huolimatta kyse on taiteesta.
Sanoessani taide se käsitys on kaikki sarjakuva, myös ne joita itse vihaan sydämeni kyllyydestä(ja se ei ihan vähän ole se) mutta jollekin se on parasta ja hienointa mihin muoto heistä pystyy.

Sarjakuvalla ei ole voimakasta lobbaustahoa takanaan, ei elokuvasäätiötä, ei yleisradiota, ei kirjailijaliittoa ei saavutettua kulttuurista asemaa.
Vieläkään.
Kulttuuritoimistusten ja kirjastotoimen puolella asia on ymmärretty mutta heiltä onkin isossa osassa maata leikattu resursseja.

Sarjakuva vanhenee joskus nopeastikin teemoiltaan ja osa 50-60 ja 1970-luvun jutuista ovat yhä ihan yhtä särmiä kuin julkaisuhetkellään.

Itse näen mainitun kierron nopeuden ongelmana. "käyttösarjakuva" on kiva termi jolla viitataan hetken ajankuluun mutta saatavuus on ongelma.

Ad libris on etu monessa paikkaa joissa ei ole sarjakuvan erikoisliikettä, ei kivijalkakauppoja, ei myös uudempia tuotteita myyviä divareita, ei kirjakauppoja.
Mutta netti on.
Ja posti ,sikäli kun sen toiminta on ikinä ollut toimivaa.

Mutta nopeasyklinen kierto ei mahdollista kestävää kulttuurin ja ns. skenen kehittymistä.
Monet haluavat syyttää vain digitalisaatiota siitä ettei ole ns "yhtenäiskulttuuria" unohtaen samalla sen mitä aku ankka ja ruutu-non stop-zoom oli sukupolville ja näistä vain ankat mennä porskuttaa.

Nykyisin on mahdollista löytää se toinen toinen Moon Knight /Savage dragon fani jonka mielestä Ken Parker ja Appleseed ovat parhautta eikä sekään haittaa että asuu Singaporessa, mutta niin kauna kuin rakennemalli on kauppaopiston eikä Petterin ei synny kulttuuria, yhteisöä vaan jatkuva ouroboros myytti:
"koska ei ole kannattavaa ei kannata julkaista joten ei julkaista koska ei ole kannattavaa"

Jos joku epäilee lauseketta voi miettiä onko stockmannilla omaa elektroniikka-, herkku- tai kirjakauppaa enää.
Ydinasiakkaat jotka ovat enemmän putiikkiasiakkaita eivät tietenkään siirry S-ketjulle mutta Bonnierin takeltelu akateemisen kirja/sarjakuvapuolen kanssa osoittaa etteivät kaikki liiketoiminnan muodot lepää yksin matemaattisilla viivoilla.

Osa kun ei halua ostaa uusinta uutta vaan etsii sitä yhtä kirjaa/sarjakuvaa jossa on sininen kansi ja jos sitä ei ole kaupan eivät he osta sitä uusinta härpäkettä tilalle.

Esitetään asia lyhyemmin ja ymmärrettävämmin: jos menisitte kirjastoon ja siellä ei olisi ainuttakaan yli vuoden vanhaa kirjaa, sarjakuvaa, elokuvaa tai levyä.
Olisitteko tyytyväinen asiantilaan?
tallennettu
Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 572



« Vastaus #21 : 12.03.2018, klo 07:58:36 »

Bonnierhan siis omistaa sekä Akateemisen että Adlibriksen.

Adlibris on ihan ok edullisuutensa ja helpon käytettävyytensä ansiosta, mutta koen kuluttajana ja kustantajana ongelmallisena sen että sieltä ei ole saatavilla kotimaisista sarjakuvista kuin osa. Täysin ilman mitään logiikkaa, ei liity mitenkään kaupallisuuteen tai epäkaupallisuuteen tai siihen milloin joku kirja on ilmestynyt. Oman kustantamoni julkaisuista nyt vaikkapa se kaikkein menestynein eli Fok_It-kirjat puuttuvat sieltä kokonaan mutta jotain männävuosien omakustanteita sitten löytyy normaalisti. Kyselin asiasta muilta suomalaisilta pienkustantajilta ja heillä oli sama. Yritin asiaa tiedustella suoraan sieltä Adlibrikseltä mutta vastattiin etteivät kirjat nyt vaan ole saatavilla. Adlibrishan hankkii kirjansa Kirjavälitykseltä kuten kaikki muutkin paitsi Akateeminen joskus ja Booky ja Petteri Oja. Ja kirjavälityksen kautta saatavilla ovat ainakin oman kustantamoni osalta kaikki kirjat joista on painosta vielä jäljellä. Jäi tämä asia Adlibriksen edustajan kanssa keskusteltuani ikiaikaiseksi mysteeriksi että miksi on osa kirjoista saatavilla ja osa sitten ei.

Että kun vertaa vaikkapa Suomalaisen kirjakaupan NETTIvalikoimaan (ja mielelläni parjaisin Suomalaista kirjakauppaa joka käänteessä) on se paljon parempi ja kattavampi Suomessa julkaistujen sarjakuvien osalta.

Parasta tietty olisi että kaikki tilaisivat sarjakuvansa Turun sarjakuvakaupasta oli hinta sitten mikä hyvänsä.
tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 402



« Vastaus #22 : 12.03.2018, klo 15:23:22 »

Turun sarjakuvakaupan laajentaminen on ollutkin viime aikojen suurimpia hyviä uutisia, ja porskuttaa kaikkia trendejä vastaan.

Käytännössä perinteiset divarit on liiketoimintaidea, mitä on ollut lähes mahdoton monistaa. Omistajan syvä toimialatuntemus ja tuntuma asiakaskuntaan ovat riittäneet porskuttamiseen, kunnes sitten tuli netti.

Itse ostin Lappeenrannassa kaiken mahdollisen vakiodivaristani, paikallisuus on minun kaltaisten jäärien tapauksessa valtti. Näitä nyt tietysti on turha pohtia jossain eteläisellä Tyynellä valtamerellä.
tallennettu
Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 572



« Vastaus #23 : 12.03.2018, klo 15:53:26 »

Käytännössä perinteiset divarit on liiketoimintaidea, mitä on ollut lähes mahdoton monistaa. Omistajan syvä toimialatuntemus ja tuntuma asiakaskuntaan ovat riittäneet porskuttamiseen, kunnes sitten tuli netti.

Jankkaan tässä samaa mitä olen jankannut toisaalla että parasta divarin pitämisessä on sisäänostaminen ja se sisäänostaminen on myös olennaisin peruste sille kivijalkakaupalle. Netin kautta on paljon hankalampi tehdä jotain kunnon kokoelmalöytöjä edelleenmyyntiin ja vaikka olisi kuinka paikallislehdessä ilmoituksia että "ostan sarjakuvia ja kirjoja" tai "ostan kuolinpesiä" tms. on se kivijalkakauppa kuitenkin aina se paikka jonne suunnataan kun pitää saada äkkiä tavara kiertoon. Mietin että miten paljon mahtaakaan olla mennyt hyvää keräilysarjakuvaa paperinkeräykseen Suomessa divarien määrän lähdettyä laskuun kun vaikkapa keräilijän perikunta ei jaksa vaivautua myymään niitä kokoelmia omatoimisesti.
tallennettu

Darth Mika
Insinööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 609


The Comics be with us...always!


« Vastaus #24 : 12.03.2018, klo 16:45:24 »

Nää kuolinpesät ei välttämättä tiedä, että jokin 50-luvun Aku Ankka voi olla tosi arvokas. Silloin ne pistää huolettomasti sarjakuvat roskiin. Varsinkin, jos Akkareita on paljon, ja niitä 50-luvun lehtiä ei mitenkään ole pistetty vähän paremmin esille.

Tietysti divareissa jotkin tuotteet eivät mene millään kaupaksi...sanotaan nyt tietosanakirjat...eivät ota vastaan enää.

Turun sarjakuvakauppa on siitä hyvä kauppa, että hinnat on ihan kohtuulliset ja tarjontaa paljon. Jokin sarjakuva tulee sinne ennen suurempia kirjakauppoja. Itse ostan lähinnä sarjakuvani SS Libriconilta ja Turun sarjakuvakaupassa tulee kanssa joskus käytyä. Messuilta ja festivaaleilta ostan kanssa sarjakuvia. Sitten kiertelen aina välillä pienempiä divareita ja kirppareita. Joskus löytää ihan hyviä sarjakuvia alennuksella.
Erittäin harvoin ostan mitään netistä. Niin huonoja kokemuksia Postista. Iloinen yllätys, kun huomasin, että Kaaren Kauppakeskukseen oli tullut Booky.fi pieni kirjakauppa. Voin tilata sarjakuvani sinne kauppaan ja käydä kattomassa, että se on varmasti kunnossa ja sitten ostaa sen ja viedä itse turvallisesti sen kotiin, ilman mitään vaaraa, että Postin ninjat hyökkää ja silppuaa sen samuraimiekoillaan ja potkuillaan.

Sitten voi myös laittaa hyvän kiertämään. Vanhemmat pisti suurimman osan omia kirjojaan ja veivät ne lähimpään vanhainkotiin. Siellä on kovasti tarvetta hyville kirjoille...ne kun ovat aika raihnaista porukkaa, eikä pääse enää kirjastoon. Oli hyvä valikoima ihan uusimpiakin kirjoja. Miksi eivät ottaisi myös sarjakuvia...ihminenhän muuttuu takaisin nuoreksi kun vanhenee. Siitä saa hyvän mielen, kun antaa pois niille jotka tarvitsee hyvää lukemista.

Toivoisin, että sarjakuvat eivät tulevaisuudessa mene kokonaan digitaaliseksi. Sarjakuvat taitaa olla viimeinen paikka jossa kohta enää piirretään mitään perinteisiä piirroksia.
Nykytaide kun on pelkkää veren ja kakan heittämistä kankaalle ja abstrakteja värien sekasotkua...mihin on kadonnut ne taiteilijat, jotka piirtää niin hienosti, että voi luulla maalausta valokuvaksi. Mihin on kadonnut se maalaustaide. Sarjakuvissa sitä vielä näkee ja mukana on vielä tarinakin.
En saa samoja kiksejä katsoessani näyttöä, kuin että lukisin sarjakuvaa oikealta paperilta. Ajatelkaa nyt esim. Carl Barksin maalauskirjaa.

Toivottavasti divareita tulee aina olemaan ja niistä löytyy paljon sarjakuvia, myös erikoisempia ja harvinaisempia. Haluan kartuttaa omaa sarjakuvakirjastoani ja se elämys joidenkin sarjakuvien etsimisestä ja keräilystä...minussa on vielä näköjään hiven geeniä metsästys ja keräilijä-ihmisestä. Hyvä niin!
« Viimeksi muokattu: 12.03.2018, klo 16:47:53 kirjoittanut Darth Mika » tallennettu

"Opinions are like assholes, everybody has one" (The Dead Pool, 1988 Clint Eastwood)
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 300



« Vastaus #25 : 12.03.2018, klo 18:40:17 »

Niin, sarjakuvan (ja kirjan) elinkaari korreloi minusta suoraan kyseisten kulttuurien muodostumiseen, joten virke "Suomessa ei voi olla vakavastiotettavaa sarjakuvakulttuuria koska markkinatalous" on ihan mielekäs ja ehkä myös totta, eikä se muutu epämielekkääksi sillä että sen ei halua olevan totta.
Toisaalta mielekäs voi olla myös lause "Suomessa on ainakin yritystä vakavastiotettavaan sarjakuvakulttuuriin koska Petteri Oja" Smiley

Ja tuotahan on kyllä kuullut että divarinpitäjän tärkein ominaisuus on sisäänostamisen taito, että saa sisään ne kiinnostavat tuotteet ja sellaiseen hintaan että homma kannattaa, ja se vaatii tietysti käsiteltävien tuotteiden ja asiakaskunnan kiinnostusten tuntemista.
Ja olen ymmärtänyt että ainakin Helsingissä ainakin osa divarikuolemista on ollut riippuvaista juuri siitä että tämän osaavia henkilöitä ei löydy, henkilökuntaa tai jatkajia, tai joissain tapauksissa myös että tila meni alta eikä järkevää uutta enää löydy, ei sinänsä siitä että kirjoja ei enää ostettaisi...
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 942


« Vastaus #26 : 12.03.2018, klo 19:03:00 »

Tässä olisi paljon mutta nyt tosiaan pitää korjata
Nää kuolinpesät ei välttämättä tiedä, että jokin 50-luvun Aku Ankka voi olla tosi arvokas. Silloin ne pistää huolettomasti sarjakuvat roskiin. Varsinkin, jos Akkareita on paljon, ja niitä 50-luvun lehtiä ei mitenkään ole pistetty vähän paremmin esille.

arvokkuuden kohdalla on niin sun näin muutenkin osa tajuaa kyllä juurikin 50-luvun juttujen arvon ja muuttuu kahden euron kopioiksi wenzel hagelstamista. Ja uskovat että jokainen resuinen lehti on kimpale kultaa vaikka toisella kädellä nakkaavat Laxnessia paperinkeräykseen.
Toisen roska on toisen aarre itselle disneyn ankoilla ei ole juurikaan mitään virkaa missään mutta niiden kulttuurinen tekijä saa kunnioitukseni vaikka suurimman osan, Carl Barks mukaanlukien alkaa sattua päähäni sillä miten infantiili se on.

Itselle vain hyvillä tarinoilla on arvoa.
Monen muun mielestä makuni on varmasti mitä kelvottomin, se vaan ei kiinnosta.

tästä:

Toivoisin, että sarjakuvat eivät tulevaisuudessa mene kokonaan digitaaliseksi. Sarjakuvat taitaa olla viimeinen paikka jossa kohta enää piirretään mitään perinteisiä piirroksia.
Nykytaide kun on pelkkää veren ja kakan heittämistä kankaalle ja abstrakteja värien sekasotkua...mihin on kadonnut ne taiteilijat, jotka piirtää niin hienosti, että voi luulla maalausta valokuvaksi. Mihin on kadonnut se maalaustaide. Sarjakuvissa sitä vielä näkee ja mukana on vielä tarinakin.
En saa samoja kiksejä katsoessani näyttöä, kuin että lukisin sarjakuvaa oikealta paperilta. Ajatelkaa nyt esim. Carl Barksin maalauskirjaa.


eivät ne ole kadonneet mihinkään ja osa heistä tekee tuota sarjakuvissa. Väite voidaan soveltaen johtaa antiikin aikaan sekä Kreikan Rooman kuin Intiankin seuduille. Varmasti moneen muuhunkin joista vaan en satu tietämään.

Toki ilman vertausta valokuvaan.

Se ei ole kadonnut mihinkään ja töitä riittää kun käy gallerioita ja taideakatemioitten töitä läpi.

Sarjakuvassakaan ei ole vain yhtä tapaa tehdä, ei se taide- eikä se viihdepuoli koska vertailu on jostain syystä aina pakollinen. Pidän molempien edustajista aiemmin mainitsemastani syystä: niiden tarina ja kuvitus toimii minulle.

Ja kuten perinteisessä ja nykytaiteessa ne löytääkseen on kahlattava melkoiset määrätä keskinkertaista ja umpikehnoa, joista osalla on vannotuneet äänekkäät faninsa vaatimassa klassikkoasemaa tahi siihen vedoten.

Digitaalisessa maalaamisessa ja piirtämissä on niissäkin puolensa eivät ole yksin Saatanan kätyrien työtä.

Silkka digitaalinen kauppa surmaa kivijalkakauppoja ja siten osaa kulttuurista jota ei korvata algoritmilla joka aiempien nettiostosten perusteella suosittelee jotain mistä et ole kuullutkaan mutta osuu tuohon sanakammotukseen: mukavuusalueeseesi.

Jos aina pysyy vain mukavuusalueellaan ei ikinä laajenna sitä.

Osa muutosta on jo vääjäämätöntä koska olemme hiljaa hyväksyneet sen. Jokaisen on helppo sanoa että digitaalisuudella myös pelastaa planeetan leikkaamalla logistiikkaa ja sellutuotannon päästöjä.
Digitaaliset laitteethan eivät kuluta jatkuvasti virtaa, ole muovi-ja harvinaisten metallien riipuvaisia ja niihin ei ole määritelty käyttöikää uuden tuotteen brändäyksen mukaan onneksi...

Divarit ja kirjastot eivät yleensä hyödytä tekijöitä merkittävissä määrin jollei siksi lasketa uusien tekijöiden inspiroitumista, sitä immateriaalista kulttuurin vaikutetta.

Digitaalisen rinnalle tarvitaan myös se klassinen malli vaikka se onkin raa'an kauppatieteelisesti typerä valinta. toisaalta nämä kaverit ovat myös aiheuttaneet muutamankin laman markkinatalousmalleillaan joten itse suosin ennemmin kulttuurisesti kestävän kehityksen mallia.

Se tosin vaatii kuluttajiltakin valintoja: asiankastunnollisuutta ja sitä että rahkeiden salliessa tuetaan pienia ja keskisuuria kustantajia siinä missä suuriakin toimijoita.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 773


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #27 : 13.03.2018, klo 13:40:36 »

Jäi tämä asia Adlibriksen edustajan kanssa keskusteltuani ikiaikaiseksi mysteeriksi että miksi on osa kirjoista saatavilla ja osa sitten ei.

Että kun vertaa vaikkapa Suomalaisen kirjakaupan NETTIvalikoimaan (ja mielelläni parjaisin Suomalaista kirjakauppaa joka käänteessä) on se paljon parempi ja kattavampi Suomessa julkaistujen sarjakuvien osalta.
Voisikohan tässä olla kyse erilaisesta bisnes- ja hinnoittelumallista. (Tämä on ihan mutua, joten korjatkaa jos menee pieleen. Omat kokemukset Suomalaisesta ovat ajalta ennen omistajanvaihdosta) Käsittääkseni Suomalainen kirjakauppa hinnoittelee tuotteensa lätkäisemällä "oman katteensa" tukkuhinnan päälle. Tavaraa otetaan sisään riippumatta siitä mikä se tukkuhinta on. Ad Libris sen sijaa yrittää saada hyviä alennuksia, mahdollisesti isoja eriä, jotta pystyisi dumppaamaan hintaa. Tämä alimman hinnan ja tukkualennuksen tavoittelu ei varmaankaan koske aivan kaikkia tuotteita, mutta se voisi johtaa siihen että kaikki kustantajat eivät kaikkia tuotteitaan halua Ad Librikselle dumpata.

Mietin myös tuota varaston kalleutta. Noin, kuin tässä ketjussa, ilmaistuna se on raaka yksinkertaistus. Käsittääkseni se varastoiminen ei sinänsä ole mikään ratkaiseva kuluerä, mutta kaikki muu työ ns. logistiikka, joka liittyy sen varaston hyödyntämiseen, eli kirjojen saattaminen varastosta taas kuluttajakauppaan, saattaakin tulla kustantajalle liian kalliiksi.

Yleisesti ottaen olen tipahtanut kelkasta. En esimerkiksi ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan joku, mikä tahansa fiktiotuote, vanhenisi puolessa vuodessa. Vaikea on myös ymmärtää kustantajia, jotka eivät juuri markkinoi uutuuksia, eivätkä markkinoi ollenkaan vanhaa katalogiaan (backlistia) ja silti kuvittelevat, että kuluttajat pysyisivät kärryillä siitä mikä nyt milloinkin sattuu olemaan uusi sarjakuvakirja.

Sen kyllä ymmärrän, että (kirja)kaupan hyllyssä ei ole loputtomasti tilaa makuuttaa vanhempaa matskua, kun tilaa tarvitaan uutuuksille. Tässä suhteessa kaupoilla olisi kuitenkin eniten tsempattavaa.

Yksi näkökulma, jota tässä keskustelussa ei ole myöskään huomioitu, on (yritys)verotus. Se toimii teollisuuden alkutuotannon, alihankinnan ja kestokulutushyödykkeiden "säännöillä". Siis sen tavaran joka todellakin vanhenee vajaassa vuodessa. Ja josta saa tehdä niitä vähennyksiä ja poistoja.
Varastokirjanpito tietenkin luo mielikuvaa lähes arvottomasta varastosta, jos siellä on esimerkiksi muutaman vuoden vanhoja kirjoja. Kirjanpidon poistojen ja loppuerien dumppauksen avulla kikkaillaan numerot näyttämään hyvältä, mutta kulttuuriin tai taiteeseen tämä, alati nopeutuvan syklin kulutuskulttuurinen lähestymistapa ei istu ollenkaan.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 017



« Vastaus #28 : 13.03.2018, klo 14:37:50 »

Vaikea on myös ymmärtää kustantajia, jotka eivät juuri markkinoi uutuuksia, eivätkä markkinoi ollenkaan vanhaa katalogiaan (backlistia) ja silti kuvittelevat, että kuluttajat pysyisivät kärryillä siitä mikä nyt milloinkin sattuu olemaan uusi sarjakuvakirja.

Pienemmillä kustantajille se(kin) on resurssikysymys. Ja iso ongelma. Markkinointihenkinen sarjakuvanystävä saa paikan! Provisiopalkalla.
tallennettu

Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 017



« Vastaus #29 : 19.03.2018, klo 13:41:54 »

Jos tulevaisuudessa on sarjakuvakeräilijöitä niin tämän ajan julkaisut lienevät himoittua tavaraa. Nyt tulee komeita kirjoja tutuista nimikkeistä ja painosmäärät muutamia satoja.
tallennettu

Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: