Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1966 / 100 - Jorma Tiittanen: Titulointia (22.02.2018 klo 21:57:15)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
19.09.2018, klo 14:52:26

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
466726 viestiä 10373 aihetta kirjoittanut 7316 jäsentä. Uusin jäsen: matiaskarhu
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Toimintasankarit
| | |-+  Garth Ennis- sarjakuvien Tarantino
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 12 13 14 15 16 [17] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Garth Ennis- sarjakuvien Tarantino  (Luettu 46039 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 364



« Vastaus #240 : 10.07.2018, klo 18:40:33 »

Avatarin julkaisemat War Stories -jutut ovat täyttä rautaa. Huh sentään, oli luettava kaikki putkeen kun kerran aloitin.

Toistaiseksi kaikki kolmen tai neljän numeron mittaiset lyhyttarinat sijoittuvat toiseen maailmansotaan, mitä nyt yksi vie lukijan Israeliin ja vuoteen 1973.

Ote on lopulta varsin humaani. Sodan pahimpia kauheuksia sivutaan, mutta usein rintaman tapahtumia seurataan yksilölähtöisesti.

Sotilaat ovat keskellä epäinhimillisimpiä olosuhteita samoja pikkumaisia, puutteelisia ihmisiä jotka toimivat omien motiiviensa perusteella. Sankarillisten tekojen taustalta löytyvät usein juuri nämä motiivit, joissa toimintaa ohjaavat aivan muut arvot kuin isänmaallisuus.

Tietyllä tavalla taustalla tuntuu – katsottiin sotaa jenkki- tai saksalaissotilaan näkökulmasta – painostavan hahmoton, yksilöitä ja kärsimystä huomioimaton sotakoneisto. Tietyllä tavoin sotilaat vielä pahuuteen liukuessaan vain jauhautuvat tuon petomaisen sotakoneen kidassa.

Tietyllä tavoin tätä lukiessa nousee mieleen täällä käyty keskustelu siitä, kuinka Ennis ikään kuin vihaa järjestäytynyttä, valtaa käyttävää osaa yhteiskunnasta. Tämä kuvaa varsin osuvasti War Stories -tarinoita.

Tämän lisäksi tarinoissa on paljon kakkaa tulettimeen -juttuja, kuten hajoavat tankit, typerästi suunnitellut hävittäjät jne. Eri aselajit saavat kaikki tasapuolisesti osansa. Tarinoissa vaihdetaan sujuvasti ilmavoimista laivastoon jne.

Sotahistoriaa Ennis ei sen suuremmin avaa, mutta jos nyt edes Dunkirk ja Iwo Jima sanovat jotain, saa taustoista riittävästi irti. Sen syvempää suhdetta ei toiseen maailmansotaan tarvita, lentäjien slangi ja ampujan kopin suunnitteluvirheet selvitetään hyvin, mikäli tämä puoli kiinnostaa.

Kuvittajaksi ensimmäisten numeroiden jälkeen vakiintuva Tomas Aira työstää perin latteaa jälkeä, johon joku studio sitten on vetäissyt digimaalit pintaan.

Kuvitus vaivaa ajoittain, mutta siihenkin tottuu. War Stories on yhtä kuin Ennis, eli vahvasti tarina edeltä mennään. Aira myös itse näyttää ymmärtävän heikkoutensa. Usein kuvittaja keskittyy lähes impressionistiseen vaikutelmaan, jättäen paljon tyhjää pintaa digiväritettäväksi. Toimii se niinkin.

Lentokoneet ja muu kalusto on ihan kelpoa katseltavaa, mutta on vaikea tottua korvien paikalle vetäistyihin mollukoihin. Ihmisten kuvaajana Aira on heikoimmillaan. En yhtään ihmettele, jos tämä jää väliin ihan vain näytesivuista johtuen.

Olisipa tätä enemmän. Onneksi sarja näyttää vielä jatkuvan. Vanhemmat Vertigo-tarinat on varmaan joskus tullut luettua, sillä tarinoiden nimet, kuten "D-Day Dodgers", kuulostavat tutulta.
« Viimeksi muokattu: 10.07.2018, klo 18:45:00 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 364



« Vastaus #241 : 11.07.2018, klo 18:11:42 »

Chronicles of Wormwood (Avatar 2007) kuulostaa selitettynä typerältä. Tämähän on kuitenkin Preacher kuuteen numeroon puristettuna!

On kapinaa, lätinää baaritiskillä, road trip, persnaama ja katolisen kirkon mollaamista. Crossed-sarjasta mieleen jäänyt Jacen Burrows on aivan mainio Dillonin korvike.

On tämä siinäkin mielessä ihan täyttä Preacheria, että kerran tämän lukee nolona naureskellen. Sitten siihen ei koskaan loppuelämässä tule koskettua.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 872


« Vastaus #242 : 11.07.2018, klo 19:01:27 »

... ja katolisen kirkon mollaamista. ...

aivan kuin vaihtoehtokin olisi olemassa. Yksittäiset uskonnon edustajat toki ovat luku sinänsä, mutta katolinen kirkko ei vuosisatoihin ole antanut syytä mihinkään muuhun kuin mollaamiseen.
Siis juutalaisvainojen, ristiretkien noitavainojen ja prostestantteja vastaan käytyjen sotien jälkeenkin.

Todellisuuteen verrattunahan Ennis paijaa silkkihansikkain ja lausuu vielä pari ave mariaa päälle.

Sehän siinä, Ennis ei kumarra typeryyttä ja nosta sitä alttarille, ateismistaan huolimatta muistaa aina näyttää että uskovaisuudestaan huolimatta monet ovat hyviä ja ainakin pyrkivät tekemään oikein.

Lisäsyitä miksi Preacheriin ja Wormwoodiin tulee palattua siinä missä vaikkapa Fury My War Gone By:hyn ja Punisher the Platooniin.
Eivat eroa Dreaming Eaglesista tai War Storiesin vastaavista.

Kiväärikomppania ja Dicks ovat sitten oma lukunsa.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 364



« Vastaus #243 : 11.07.2018, klo 19:38:45 »

Wikipedian mukaan Ennis on ateisti. Jos näin on, minusta on aika kilttiä lähestyä uskontoa siltä kantilta, että kuka tahansa voi päästä taivaaseen ja taivas on mitä kukin siitä itselleen tekee.

Tietysti itsemurhapommittajan taivas muistuttaa erästä klassista Fingerporin strippiä.

Kun näitä Ennisin töitä on nyt lukenut useamman putkeen, sitä enemmän tuntuu että Ennis on varsinainen pehmo.

Katolinen kirkko sen sijaan ansaitsee kaiken kritiikkinsä, ja enemmän.

EDIT: Jäi kirjoittamatta, että puolustaako Ennis töissään uskonvapautta, vai onko hänen käsityksensä (ateistina) sellainen liberaali, lähes suomalainen, että kirkkoa ei tarvita ihmisen ja Jumalan väliin. Toisaalta jälkimmäiseen ei sovi se, että Wormwoodissa taivas on hyvä paikka mutta jumala on, öh, se mitä Wormwood kuvaa tämän olevan.
« Viimeksi muokattu: 11.07.2018, klo 19:51:29 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 364



« Vastaus #244 : 17.09.2018, klo 05:11:26 »

War Is Hell - The First Flight of the Phantom Eagle (Marvel 2008) on viisiosainen minisarja, kuvittajana puikoissa Howard Chaykin.

Tämä sopii hyvin sotajuttuja odotellessa. Ensimmäisen maailmansodan ilmasota kuvataan hyvin ennismäisellä otteella, eli sota on murhaa ja johto niin tyhmää, että kenraalien voisi kuvitella taistelevan vihollisten riveissä.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 12 13 14 15 16 [17] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: