Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1959 / 100 – Välskärin kertomuksia (03.03.2018 klo 22:57:16)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
15.08.2018, klo 19:57:13

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
466020 viestiä 10343 aihetta kirjoittanut 7300 jäsentä. Uusin jäsen: -KUOLEMA-
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Eurooppalaiset sarjakuvat
| | |-+  Maggy Garrisson
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 [4] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Maggy Garrisson  (Luettu 4276 kertaa)
Sampsa Kuukasjärvi
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 3 549


« Vastaus #45 : 27.01.2018, klo 23:21:28 »

Hyvä ja nykyaikaisen oloinen albumi tämä on. Juoni on omaperäinen ja vetävä, ja päähenkilön neuvokkuus on kuvattu uskottavasti ja hauskasti. Lontoon kaupunkikuvaus on ensiluokkaista, sellaista mikä puuttui taannoisesta Sherlock-mangasta. Tämän lukee mielellään yhdellä istumalla. Kuten jotkut ovat jo sanoneet, taide vain olisi saanut olla pikkuisen elävämpää ja muuttuvampaa. En ehkä pidä tulevana klassikkona, sillä esimerkiksi Siegfried ja Bois-Mauryn tornit iskevät minuun paremmin, mutta erittäin laadukas sarjakuva tämä on.
tallennettu
Janne
Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 411


Hornan kekäleet!


« Vastaus #46 : 28.01.2018, klo 20:57:42 »

Hmm, jos olet lukenut ekan osan ja aiot lukea jatkonkin, niin... etkös silloin kuulu kohdeyleisöön? 🤔

Saatnpa ollakin Smiley. Mutta en kuitenkaan niin paljon, että malttaisin ostaa omaxi.
tallennettu

"Tex-tieteen yli-morisco"
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 493



« Vastaus #47 : 28.01.2018, klo 21:05:50 »

Saatnpa ollakin Smiley. Mutta en kuitenkaan niin paljon, että malttaisin ostaa omaxi.

Heh.

Mutta joo, vaikka Koipeliini ei juurikaan mediassa näkynyt, sarjakuvaa lukevien keskuudessa se sai mukavasti huomiota.

Ahvenaario-blogissa todetaan: "Kyseessä on sopivan kuivan humoristinen ja ovela kertomus, jolle jää odottamaan innolla jatkoa"
tallennettu
Secos-Bill
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 707


« Vastaus #48 : 28.01.2018, klo 23:49:23 »

Hyvin kahtalaiset tuntemukset tästä albumista. Tykkäsin ja en tykännyt.
Toisaalta oli paljon tapahtumia ja hyviä ideoita, mutta silti välillä oli turhan paljon tyhjäkäyntiä. Suvannoissa oli ihan hyvääkin sanailua, mutta tavallaan se tuntui puolivillaiselta henkilöhahmoihin tutustuttamiselta, kun sille ei varsinaisesti ollut tarvetta. Sinänsä henkilöt toimivat ja käyttäytyvät kaiketi loogisestikin lajityyppinsä rajoissa. Jotenkin harjoitustyön makua käsikirjoittajalta.

Piirroksissa oli paljon yksityiskohtia taustoissa, mutta jotenkin jäi silti hiukan laiska vaikutelma ja kasvoista suorastaan huolimaton. Kopioruudut eivät minua vaivanneet, mutta värityksestä en pitänyt yhtään. Kaikki vaikutti likaiselta ja siihen sekaan räikeää punaista...

En ehtinyt lukea ennen Koipeliini-äänestystä, mutta enpä olisi kyllä tätä äänestänytkään. Mutta kyllä tälle toisen mahdollisuuden antaa, mutta 'johonkin' pitäisi saada ryhtiä...

( Erikois+ etsivän toimistossa olevasta bassosta  Smiley... tai jos se oli taas yksi huonosti piirretty kitara niin  sitten iso miinus  Angry )
tallennettu
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 256


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #49 : 29.01.2018, klo 15:48:05 »

Laurent Chabosy alias Lewis Trondheim ei kovin pitkään juttuja haudo, jos kohta ei oksennakaan sarjakuvia, kuten Tromppa luonnehti Joann Sfarin tekotahtia.

Maggy Garrissonin tarinaa varten on katsottu jokunenkin brittisarja sekä elokuva, pääjuonen ohessa oli mukavia pikku koukkuja, mutta tokihan tässä vasta lämmitellään. Kaksi Maggy-albbua on vielä suomentamatta.
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Mambrinon kypäri
lukee, myös sarjakuvia
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 562



« Vastaus #50 : 17.02.2018, klo 23:23:13 »

Kirjastokappale on luettu.

Jos vaikka ensiksi niistä taustojen kopioimisesta: minun on myönnettävä tuosta aiemmasta viestistä poiketen että nyt kun luettavissa oli koko albumi eikä yksittäisiä malliruutuja, eivät ne Maggyssä oikeastaan häirinneet, ainakaan kovin usein, vaikka niitä erikoisesti yritin katsella sarjakuvaa tästä näkökulmasta... Samanlaisena toistuvat supermarket-hyllyt tai pizzeria tai baarikalusto tuntuvat valtaosin "luonnolliselta" tyylilliseltä tehokeinolta.

Ainoa kohta missä tämä minun mielestäni ei toimi vaan pistää ikävästi silmään on oikeastaan sivun 41 jakso, jossa ensiksi on hirmuisen yksityiskohtainen lahjakauppa ym kaupunkimaisema joka pysyy tismalleen samanlaisena (vaikka hahmot sitten kyllä liikkuvat maisemassa), ja sitten seuraavalla rivillä Maggyn takki ja lahjakaupan viirit eivät liiku (josta tänne laitettiin näyte), ja sitten taas sitä liikkumatonta maisemaa... Tässä tulee liiaksi fiilinki kun katselisi lapsuuden "huomaa eroavaisuudet kahden kuvan välillä"-tehtäviä, ja syy on luultavasti siinä että tällä sivulla on erikoisen paljon pieniin ruutuihin piperrettyä detaljirikasta taustaa.

Oikeastaan taustoja enemmän häiritsee että niissä paljon puhutuissa staattisissa ruuduissa joskus päähenkilön ryhti tai asento ei oikeastaan muutu ruutujen välillä, mitä nyt käsi heilahtaa suuntaan tai toiseen (nopeasti pläräten esimerkiksi sivulla 33 baarimikon ryhti tuo etäisesti mieleen mallinuken jonka käsiä on hieman liikuteltu, Maggyn takki sivulta 41 tuli mainittua jo). Mutta tämäkin on jo enemmän sellaista virheiden etsimällä etsimistä. Esimerkiksi sivun 32 työnhakumontaasista pidän kovasti.

Mutta millainen se sarjakuva itse on. Hirveästi lisättävää ketjun aikaisempiin viesteihin ei oikein ole. Tykkäsin, jos ei maata järisyttävä. Mukavaa kerrontaa semmoisen arkisen, ihmisenkokoisen elämän yksityisetsivöinnistä ja henkilökohtaisen elämänsä antisankareista (genren nimi on kai "slice-of-life").

ärityksestä en pitänyt yhtään. Kaikki vaikutti likaiselta ja siihen sekaan räikeää punaista...

Mun mielestä nämä likaisenräikeänkylmät värit olivat osa sellaista vaikutelmaa että tämä on moderneista brittidekkareista inspiroitunut ja osa "arkista" tunnelmaa. Tuli hieman mieleen Ylellä pyörinyt brittidekkari Vera Stanhope, siitäkin on mulle jäänyt mieleen ankeaksi hienosäädetty värimaailma.
« Viimeksi muokattu: 17.02.2018, klo 23:29:10 kirjoittanut Mambrinon kypäri » tallennettu
Sivuja: 1 2 3 [4] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: