Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1951 / 100 - Buffalo Bill (11.12.2017 klo 11:08:29)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
12.12.2017, klo 14:16:03

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
460938 viestiä 10214 aihetta kirjoittanut 7213 jäsentä. Uusin jäsen: timotonttu59
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Alternative ja omakustanteet
| | |-+  Darryl Cunningham
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Darryl Cunningham  (Luettu 580 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 234



« : 15.11.2017, klo 22:56:35 »

Tutustuin Cunninghamin teokseen Supercrash Petteri Ojan (vai kuka Turun sarjakuvakaupan Twitter-tilille kirjoittaa) suosituksesta. Innostuin niin, että kirjoitin yhdeltä istumalta artikkelimuotoisen esittelyn teoksesta. Se jäi kuitenkin ikuisesti viimeistelemättä, joten tuon sen nyt tässä muodossa julki, turha tätä on pöytälaatikkoonkaan jättää.

Darryl Cunningham - Supercrash

Sarjakuva on tehokas, sanan ja kuvan yhdistävä, media. Tätä vahvuutta voidaan käyttää laajojen asiakokonaisuuksien, kuten maailmantalous, havainnolliseen ja kansantajuiseen esittämiseen.

* * *

Maailmantalous vavahtaa, kun Yhdysvaltojen markkinat liikehtivät. Globaalin talouden suhdannevaihtelut vaikuttavat ihmisten arkeen kaikilla maailmassa.

Yhdysvaltojen taloutta seurataan tarkkaan ennusmerkkien toivossa. Siitä huolimatta finanssikriisit iskevät kovaa. Osasyy tähän on, että sijoittajat pyrkivät hyötymään markkinoiden ailahteluista, markkinavolatiliteettistä.

Ahneuden ekonomiaksi nimitetään yhteiskuntaa vahingoittavaa toimintaa. Gordon Gekko, Mighael Douglasin roolihahmo Wall Street -elokuvassa (1987), on sen ruumiillistuma.

* * *

Michael Lewisin vuonna 2010 julkaistuun kirjaan perustuva elokuva, The Big Short (2015), kertoo asuntoluottomarkkinoiden romahduksen ennustaneen rahastonhoitaja Michael Burryn tarinan. Kyseinen subprime-kriisi laukaisi maailmanlaajuisen finanssikriisin 2007–2009.

Käytännössä suursijoittajat ja -pankit muodostivat asuntolainoista monimutkaisia sijoitustuotteita. Ilman valtiovallan sääntelyä ja valvontaa luottoluokitusyritykset merkitsivät kestämättömin perustein myönnetyt riskilainat arvokkaampaan, alhaisen riskin lainoille tarkoitettuun, kategoriaan. Tästä muodostuneen kuplan puhjettua kotitalouksien velka ylitti asuntojen reaaliarvon. Monet menettivät paitsi kotinsa ja työnsä myös putosivat ulos kaikkien yhteiskunnan turvaverkkojen.

Finanssikriisi ravisti myös Eurooppaa. Suomessa uutisoitiin näkyvimmin Islannin ja Kreikan tilanteesta. Kerrannaisvaikutukset aiheuttivat mantereenlaajuista kärsimystä myös Afrikassa. Tästä ei moni ennen Välimeren ylittänyttä pakolaisvirtaa ollut edes tietoinen.

* * *

Darryl Cunningham selvittää finanssikriisin taustat teoksessaan Supercrash – How to Hijack the Global Economy (Myriad Editions, 2014). Talousteorian sijaan Supercrash on poikkitieteellinen esitys talouden ja politiikan suhteesta, sosiaalipsykologiaan pohjautuvaa analyysiä talouden toimijoiden käytöksestä sekä liberaalin ja konservatiivisen maailmankatsomuksen eroista.

Toisin kuin jännitysnäytelmän tavoin purkautuva The Big Short, tai Bernard Madoffin talouspetoksen perhedraaman kautta esittävä The Wizard of Lies (2017), pyrkii Cunningham selittämään maailmantalouden ilmiöitä perusjuuria myöten.

* * *

Ensimmäinen teoksen kolmesta kappaleesta on Ayn Randin elämäkerta. Cunningham esittää Randin työntäneen Yhdysvallat poliittisesti oikealle ja luoneen ahneuden ekonomian. Hänen vaikutuspiiriinsä kuului Alan Greenspan, Yhdysvaltojen keskuspankin johtaja vuosina 1987–2006. Laajemmin Randin ideologiaa ovat toteuttaneet poliitikot ja pankkiirit niin Washingtonissa ja Wall Streetillä kuin myös Lontoossa.

Cunninghamin mukaan Rand ei ainoastaan luonut pohjan käänteismoralismille, jonka mukaan itsekkyys on hyve, vaan myös oikeutti filosofisesti ympäristöä ja yhteiskuntaa tuhoavan ahneuden.

Todellisuudessa yksilöllisyyden korostamisen juuret ulottuvat Yhdysvaltojen itsenäistymisen ajan politiikkaan. Rand itsekään ei ollut kuin yksi tekijä nykymuotoisen libertarismin kehityksessä. Kuitenkin juuri Randiin henkilöityy, yhä poliitikkojen ja talousteoreetikkojen puheissa toistuva, yksilöllisyyden ja kollektiivisuuden vastakkainasettelu. Cunningham myös muistuttaa Randin merkittävimpiä teoksia – Fountainhead (1943) ja Atlas Shrugged (1957) – myytävän edelleen 300–600 tuhatta kappaletta vuosittain.

* * *

Kirjan toinen kappale käsittelee subprime-kriisiä. Viimeistään se osoitti Randin edustaman talousideologian, jossa valtion ohjausta ei ole, kestämättömäksi. Silti mikään ei Yhdysvalloissa muuttunut. Valtiovalta pelasti finanssisektorin – juuri sen, missä veroja eniten vastustetaan – veronmaksajien rahoilla. Uutta säätelyä vastustettiin voimakkaammin kuin valtion kontrollia vaativia, uusia finanssituotteita.

Kuinka on mahdollista syyttää valtiovaltaa systemaattisesti yksityisen sektorin epäonnistumisista? Supercrash lunastaa paikkansa pureutuessaan tällaisiin peruskysymyksiin viimeisessä kappaleessa.

Cunninghamin teoksen viimeinen kolmannes kuvaa amerikkalaisten syvälle kaksipuoluejärjestelmään juurtuneita ajattelumalleja. Cunninghamin, joka on vuonna 1960 syntynyt Britannian kansalainen, näkymä amerikkalaisen yhteiskunnan sisälle on lähempi kuin Suomesta käsin. Tämä on hyvä teroittaa mieleen, kun hän vetää karkealla kädellä yhtäläisyysmerkit rebublikaanien, konservatiivien ja oikeiston välille. Saman Cunningham tekee demokraattien, liberaalien ja vasemmiston tapauksessa.

Cunningham ei sorru syyttämään eri osapuolia tai yksilöitä. Hän päinvastoin löytää yhtä paljon hyvää liberaalien ja konservatiivien puolella. Ihmisten sijaan Cunningham tuomitsee yhteiskuntaa vahingoittavan käytöksen.

* * *

Teoksen puutteet, fokuksen katoaminen ja asiakokonaisuuksien nopea sivuuttaminen, keskittyvät loppumetreille. Tuolloin sivuilla näkyvät jo työn valmiiksi saattamisen paineet.

Suuremmista puutteista Cunningham mainitsee republikaanien tukevan viime kädessä myös heille itselleen vahingolliseksi osoittautuvaa politiikkaa perustelematta asiaa. Hän sivuuttaa asiaa selittävän tutkimustiedon, kuten sen jonka mukaan sosiaaliluokan jäsenet omaksuvat omansa sijaan ylemmän sosiaaliluokan – sen johon nämä tahtoisivat kuulua – arvomaailman.

Ohimennen sivutaan mm. viittä persoonallisuuden piirrettä. Tämän “big five” -mallin hyödyntämiseen pohjautuu mm. Cambridge Analytican, brexit-menestyksen ja Donald Trumpin kampanjan nousukiitoon kääntäneen yrityksen, toiminta.

* * *

Kolmas kappale on teoksen poikkitieteellisin ja vikoineenkin merkittävin kappale. Huolimatta siitä, että Supercrash on julkaistu jo 2014, on se brexitin ja veroparatiisitietovuotojen jälkeen, informaatiovaikuttamisen, populismin ja Trumpin kaudella ajankohtaisempi kuin koskaan. Tämän alleviivaa rahankäytön psykologiaa tutkineen Richard Thalerin taloustieteen Nobel-palkinto. Thalerin mukaan talouden toimijoiden päätöksenteko on irrationaalista käytöstä.

Supercrash on kansantajuinen ja ennen kaikkea perusteltu esitys laajasta aiheesta. Cunningham osoittaa, kuinka keskeisesti rahan valta on lopulta kaiken politiikan takana. Tällaisiin perustotuuksiin pureutuminen rinnastaa teoksen kanadalaisen Paul Grignonin ytimekkääseen Money as Debt -animaatioon.

Supercrash yhteen lauseeseen tiivistettynä on: “Kapitalismi ilman valtion kontrollia uhkaa itse demokratiaa.” Jos vain Cunningham olisi viimeisessä kolmanneksessa saanut teroitettua tämän sanoman yhtä ansiokkaasti, kuin hän esittää asiansa siihen mennessä, kuuluisi Supercrash finanssialan peruslukemistoon. Tällaisenaan se ansaitsee tilaisuuden maailmantaloudesta ja sosiaalipsykologiasta kiinnostuneen käsissä.

Supercrash on saatavilla mm. Turun Sarjakuvakaupasta.

Keskustele sarjakuvamuotoisista elämäkertateoksista sekä sarjakuvasta politiikan välineenä.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017, klo 23:04:27 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 234



« Vastaus #1 : 26.11.2017, klo 18:35:49 »

Nyt sitä saa!

Randin  pääteosta, nimittäin. Linkkaamani Hesarin uutinen asiasta summaa ansiokkaasti kirjailijan merkityksen, mitä Cunningham yhtä ansiokkaasti ruotii.
tallennettu
Sivuja: [1] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: