Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: MAAPALLO TARVITSEE SHOKKIA! (13.05.2018 klo 11:00:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
22.09.2018, klo 07:11:34

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
466806 viestiä 10374 aihetta kirjoittanut 7316 jäsentä. Uusin jäsen: matiaskarhu
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Alternative ja omakustanteet
| | |-+  Darryl Cunningham
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Darryl Cunningham  (Luettu 6329 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 368



« : 15.11.2017, klo 22:56:35 »

Tutustuin Cunninghamin teokseen Supercrash Petteri Ojan (vai kuka Turun sarjakuvakaupan Twitter-tilille kirjoittaa) suosituksesta. Innostuin niin, että kirjoitin yhdeltä istumalta artikkelimuotoisen esittelyn teoksesta. Se jäi kuitenkin ikuisesti viimeistelemättä, joten tuon sen nyt tässä muodossa julki, turha tätä on pöytälaatikkoonkaan jättää.

Darryl Cunningham - Supercrash

Sarjakuva on tehokas, sanan ja kuvan yhdistävä, media. Tätä vahvuutta voidaan käyttää laajojen asiakokonaisuuksien, kuten maailmantalous, havainnolliseen ja kansantajuiseen esittämiseen.

* * *

Maailmantalous vavahtaa, kun Yhdysvaltojen markkinat liikehtivät. Globaalin talouden suhdannevaihtelut vaikuttavat ihmisten arkeen kaikilla maailmassa.

Yhdysvaltojen taloutta seurataan tarkkaan ennusmerkkien toivossa. Siitä huolimatta finanssikriisit iskevät kovaa. Osasyy tähän on, että sijoittajat pyrkivät hyötymään markkinoiden ailahteluista, markkinavolatiliteettistä.

Ahneuden ekonomiaksi nimitetään yhteiskuntaa vahingoittavaa toimintaa. Gordon Gekko, Mighael Douglasin roolihahmo Wall Street -elokuvassa (1987), on sen ruumiillistuma.

* * *

Michael Lewisin vuonna 2010 julkaistuun kirjaan perustuva elokuva, The Big Short (2015), kertoo asuntoluottomarkkinoiden romahduksen ennustaneen rahastonhoitaja Michael Burryn tarinan. Kyseinen subprime-kriisi laukaisi maailmanlaajuisen finanssikriisin 2007–2009.

Käytännössä suursijoittajat ja -pankit muodostivat asuntolainoista monimutkaisia sijoitustuotteita. Ilman valtiovallan sääntelyä ja valvontaa luottoluokitusyritykset merkitsivät kestämättömin perustein myönnetyt riskilainat arvokkaampaan, alhaisen riskin lainoille tarkoitettuun, kategoriaan. Tästä muodostuneen kuplan puhjettua kotitalouksien velka ylitti asuntojen reaaliarvon. Monet menettivät paitsi kotinsa ja työnsä myös putosivat ulos kaikkien yhteiskunnan turvaverkkojen.

Finanssikriisi ravisti myös Eurooppaa. Suomessa uutisoitiin näkyvimmin Islannin ja Kreikan tilanteesta. Kerrannaisvaikutukset aiheuttivat mantereenlaajuista kärsimystä myös Afrikassa. Tästä ei moni ennen Välimeren ylittänyttä pakolaisvirtaa ollut edes tietoinen.

* * *

Darryl Cunningham selvittää finanssikriisin taustat teoksessaan Supercrash – How to Hijack the Global Economy (Myriad Editions, 2014). Talousteorian sijaan Supercrash on poikkitieteellinen esitys talouden ja politiikan suhteesta, sosiaalipsykologiaan pohjautuvaa analyysiä talouden toimijoiden käytöksestä sekä liberaalin ja konservatiivisen maailmankatsomuksen eroista.

Toisin kuin jännitysnäytelmän tavoin purkautuva The Big Short, tai Bernard Madoffin talouspetoksen perhedraaman kautta esittävä The Wizard of Lies (2017), pyrkii Cunningham selittämään maailmantalouden ilmiöitä perusjuuria myöten.

* * *

Ensimmäinen teoksen kolmesta kappaleesta on Ayn Randin elämäkerta. Cunningham esittää Randin työntäneen Yhdysvallat poliittisesti oikealle ja luoneen ahneuden ekonomian. Hänen vaikutuspiiriinsä kuului Alan Greenspan, Yhdysvaltojen keskuspankin johtaja vuosina 1987–2006. Laajemmin Randin ideologiaa ovat toteuttaneet poliitikot ja pankkiirit niin Washingtonissa ja Wall Streetillä kuin myös Lontoossa.

Cunninghamin mukaan Rand ei ainoastaan luonut pohjan käänteismoralismille, jonka mukaan itsekkyys on hyve, vaan myös oikeutti filosofisesti ympäristöä ja yhteiskuntaa tuhoavan ahneuden.

Todellisuudessa yksilöllisyyden korostamisen juuret ulottuvat Yhdysvaltojen itsenäistymisen ajan politiikkaan. Rand itsekään ei ollut kuin yksi tekijä nykymuotoisen libertarismin kehityksessä. Kuitenkin juuri Randiin henkilöityy, yhä poliitikkojen ja talousteoreetikkojen puheissa toistuva, yksilöllisyyden ja kollektiivisuuden vastakkainasettelu. Cunningham myös muistuttaa Randin merkittävimpiä teoksia – Fountainhead (1943) ja Atlas Shrugged (1957) – myytävän edelleen 300–600 tuhatta kappaletta vuosittain.

* * *

Kirjan toinen kappale käsittelee subprime-kriisiä. Viimeistään se osoitti Randin edustaman talousideologian, jossa valtion ohjausta ei ole, kestämättömäksi. Silti mikään ei Yhdysvalloissa muuttunut. Valtiovalta pelasti finanssisektorin – juuri sen, missä veroja eniten vastustetaan – veronmaksajien rahoilla. Uutta säätelyä vastustettiin voimakkaammin kuin valtion kontrollia vaativia, uusia finanssituotteita.

Kuinka on mahdollista syyttää valtiovaltaa systemaattisesti yksityisen sektorin epäonnistumisista? Supercrash lunastaa paikkansa pureutuessaan tällaisiin peruskysymyksiin viimeisessä kappaleessa.

Cunninghamin teoksen viimeinen kolmannes kuvaa amerikkalaisten syvälle kaksipuoluejärjestelmään juurtuneita ajattelumalleja. Cunninghamin, joka on vuonna 1960 syntynyt Britannian kansalainen, näkymä amerikkalaisen yhteiskunnan sisälle on lähempi kuin Suomesta käsin. Tämä on hyvä teroittaa mieleen, kun hän vetää karkealla kädellä yhtäläisyysmerkit rebublikaanien, konservatiivien ja oikeiston välille. Saman Cunningham tekee demokraattien, liberaalien ja vasemmiston tapauksessa.

Cunningham ei sorru syyttämään eri osapuolia tai yksilöitä. Hän päinvastoin löytää yhtä paljon hyvää liberaalien ja konservatiivien puolella. Ihmisten sijaan Cunningham tuomitsee yhteiskuntaa vahingoittavan käytöksen.

* * *

Teoksen puutteet, fokuksen katoaminen ja asiakokonaisuuksien nopea sivuuttaminen, keskittyvät loppumetreille. Tuolloin sivuilla näkyvät jo työn valmiiksi saattamisen paineet.

Suuremmista puutteista Cunningham mainitsee republikaanien tukevan viime kädessä myös heille itselleen vahingolliseksi osoittautuvaa politiikkaa perustelematta asiaa. Hän sivuuttaa asiaa selittävän tutkimustiedon, kuten sen jonka mukaan sosiaaliluokan jäsenet omaksuvat omansa sijaan ylemmän sosiaaliluokan – sen johon nämä tahtoisivat kuulua – arvomaailman.

Ohimennen sivutaan mm. viittä persoonallisuuden piirrettä. Tämän “big five” -mallin hyödyntämiseen pohjautuu mm. Cambridge Analytican, brexit-menestyksen ja Donald Trumpin kampanjan nousukiitoon kääntäneen yrityksen, toiminta.

* * *

Kolmas kappale on teoksen poikkitieteellisin ja vikoineenkin merkittävin kappale. Huolimatta siitä, että Supercrash on julkaistu jo 2014, on se brexitin ja veroparatiisitietovuotojen jälkeen, informaatiovaikuttamisen, populismin ja Trumpin kaudella ajankohtaisempi kuin koskaan. Tämän alleviivaa rahankäytön psykologiaa tutkineen Richard Thalerin taloustieteen Nobel-palkinto. Thalerin mukaan talouden toimijoiden päätöksenteko on irrationaalista käytöstä.

Supercrash on kansantajuinen ja ennen kaikkea perusteltu esitys laajasta aiheesta. Cunningham osoittaa, kuinka keskeisesti rahan valta on lopulta kaiken politiikan takana. Tällaisiin perustotuuksiin pureutuminen rinnastaa teoksen kanadalaisen Paul Grignonin ytimekkääseen Money as Debt -animaatioon.

Supercrash yhteen lauseeseen tiivistettynä on: “Kapitalismi ilman valtion kontrollia uhkaa itse demokratiaa.” Jos vain Cunningham olisi viimeisessä kolmanneksessa saanut teroitettua tämän sanoman yhtä ansiokkaasti, kuin hän esittää asiansa siihen mennessä, kuuluisi Supercrash finanssialan peruslukemistoon. Tällaisenaan se ansaitsee tilaisuuden maailmantaloudesta ja sosiaalipsykologiasta kiinnostuneen käsissä.

Supercrash on saatavilla mm. Turun Sarjakuvakaupasta.

Keskustele sarjakuvamuotoisista elämäkertateoksista sekä sarjakuvasta politiikan välineenä.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017, klo 23:04:27 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 368



« Vastaus #1 : 26.11.2017, klo 18:35:49 »

Nyt sitä saa!

Randin  pääteosta, nimittäin. Linkkaamani Hesarin uutinen asiasta summaa ansiokkaasti kirjailijan merkityksen, mitä Cunningham yhtä ansiokkaasti ruotii.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 368



« Vastaus #2 : 04.02.2018, klo 19:04:45 »

Tänään huomasin, että Cunninghamin teos on julkaistu Yhdysvalloissa nimellä "The Age of Selfishness" (Abrams 2015).

Huomasin myös, että arvoin teoksen paremmin kuin The Comics Journal.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 368



« Vastaus #3 : 01.03.2018, klo 18:24:07 »

Erinomainen Hyllyy-blogi on niin ikään ruotinut The Age of Selfishness -opusta.

Sama blogi käsittelee taloutta Cunninghamin opusta laajemmin avaavan järkäleen Economix – Sarjakuva siitä, kuinka talous toimii (ja ei toimi) (Kampus Kustannus), joka siis on saatavilla suomeksi.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 368



« Vastaus #4 : 04.07.2018, klo 06:27:50 »

Tartuin suurin odotuksin heti Supercrashin luettuani Cunninghamin sitä edeltäneeseen, myös kiiteltyyn opukseen Science Tales – Lies, Hoaxes and Scams (Myriad Editions, 2013).

Teos kuitenkin jäi minulta alkumetreille. Episodeihin jaettu, eri teemojen kautta tiedettä puolustava opus lähtee liikkeelle varsin masentavasta sähköshokkiterapiasta. Kun siitä jatketaan minua vain vähän kiinnostavalla homeopatialla, opus jäi lukematta.

Jos olisin pysytellyt opuksen kyydissä, se olisi palkinnut vähitellen aina vain paremmiksi osoittuvilla aihevalinnoillaan.

Tässä suhteessa episodit olisi pitänyt järjestää fiksummin, itse olisin valinnut opuksen alkuun vaikka kuukävelyä sivuavilla salaliittoteorioilla. Tylsemmät aiheet olisi voinut ryhmitellä sinne teoksen keskelle.

Aiheesta riippuen episodit ovat nimittäin joko erittäin mielenkiintoisia tai täysin yhdentekeviä. MPR-rokotevastaisuus oli maailmalla suurempi juttu kuin Suomessa, mutta se saa melko perusteellisen käsittelyn oli se sitten perusteltua tahi ei.

Episodit eivät ole yhteismitallisia, ja käsittely eroaa hieman todennäköisesti Cunninghamin kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Kuukävelyyn liittyvä osuus on havainnollinen ja mielenkiintoinen, ja se olisi hyvin ansainnut laajemman käsittelyn. Kuitenkin Cunningham päättää käsittelynsä lyhyeen toteamalla, että salaliiton mittakaava olisi järjetön ja kyllä vain kuussa on käyty.

Evoluution tapauksessa Cunningham pyrkii näennäisesti vuoropuheluun, mutta näin tehdessään erehtyy luennoimaan opettavaisella sävyllä. Tästä syystä osuus ärsyttää. Cunningham on syvällä tieteen päädyssä, eikä puolueettomuus tunnu missään vaiheessa aidolta.

Julistuksellinen, suorastaan propagandaan taipuva käsittely ja loppumetreillä tupakkateollisuuden propagandaa, ilmastonmuutosta ja lehdistön "annetaan skeptikoille puheenvuoro" -tyyliä kritisoivassa osuudessa Cunningham on vahvimmillaan, ihan selkeästi Supercrash-tasolla.

Cunningham on luontoa ja taloutta käsittelevissä aiheissaan tulessa.

Öljyteollisuus käytännössä on  ostanut poliitikkoja taskuunsa, ja nämä ajavat ympäristön tuhoavaa politiikkaa. Tämä narratiivi on sitä, missä Cunningham iskee terävästi ja nopeasti.

Dokumentaarinen ote liukuu neutraaliin käsittelyn ja Michael Moore -laitaa lähenevän tyylin välillä.

Ihan viimeisessä osuudessa Cunningham tietyllä tavoin summaa asiansa niin, että lukijan on pakko miettiä olisiko mies saanut tästä kursittua samankaltaisen maailmoja syleilevän esityksen mitä Supercrash on. Todennäköisesti olisi, jos uskallusta olisi tuossa vaiheessa riittänyt.
tallennettu
Sivuja: [1] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: