James Bond

[Gothicus]

Huumoria on sentään pikkaisen mukana niin, ettei mennä ihan kulmat kurtussa. Agentin suhteesta omaan aseeseen (Walther PPK) irtoaa ne hulvattomimmat hetket. Asevarastolla jopa kyseenalaistetaan Jamesin miehisyys – edes Daniel Craig ei kestäisi tällaista kuittia!

Bondin suhde Walther PPK:hon on ollut vastahakoinen alusta asti. Muistaakseni alkuperäisissä kirjoissa ja jossain varhaisessa leffassakin James oli alunperin Beretta-miehiä. Palvelusaseeksi kuitenkin määrättiin Walther jota kohtaan JB tunsi tyytymättömyyttä.

[Jiksi]

Korjataan sen verran, että asefriikit ovat myös tyytyväisiä: Vargr-opuksen sivuilla Q täsmentää mallin olevan Walther P99.

Itse en aseista tiedä mitään, enkä tunnista. Tosin selleiset asefetissi-jutut, kuten Gunsmith Cats, ovat hauskaa luettavaa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Olipa kova juttu tämä Warren Ellis & Jason Masters -kaksikon Vargr.

Oho, kylläpäs Jiksi kehui!

Vilkaisin albumia kirjakaupassa ja sen perusteella yhdyn Jannen näkemykseen:

Mutta ei tuo sarjakuvana nyt kovin kaksinen ollut.

Opus oli kovin pienikokoinen ja taide tuntui vaisulta. Annan tälle kuitenkin vielä kunnon mahdollisuuden kun ehdin.

[Secos-Bill]

Siis puhutaanko tässä nyt samasta sarjakuvasta ??

Mutta kuvitus oli kehnoa. En tiedä olenko noin kömpelöihin taistelukohtauksiin ikinä ennen törmännyt. Muutamaan otteeseen piti oikein pariin otteeseen katsoa samat ruudut vakuuttuakseen siitä, että on todellakin tappelukohtaus menossa eikä esim. jokin joogaharjoitus.

Toimintakohtauksissa on niukkaeleistä kireyttä. Masters osaa välittää ohjauspyörän vääntämisen ja nyrkkinujakan intensiivisyyden. Hirmuista taitoa, kun siihen oikein ryhtyy kiinnittämään huomiota.

[Jiksi]

Siis puhutaanko tässä nyt samasta sarjakuvasta ??

Itse kirjoitin pitkälti Eidolonin jälkeisistä fiiliksistä, mutta olisiko Jannella jäänyt se Vargr aloitus päälle, sehän kulki erityisesti alussa varsin jäykästi.

Kuvittaja tykkää paljolti sellaisista "valokuvaotoksista", jossa kuvat tulevat ikään kuin kameran laukaisimen tahdittamana. Siinä tulee sitä fiilistä, että toisinaan polvet ovat jäykästi koukussa.

Onhan siellä Eidolonissa esim. hissikohtauksessa joku heikompi siirtymä kuvien välillä, mutta katsokaa nyt hyvät ihmiset miten hienosti siellä menee moni sellainen pikku juttu, mitä on oikein mietitty ja fiilistelty ennen paperille siirtämistä.

Eidolonissa on monessa toimintakohtauksessa sellaista vaivattomuuden tuntua, mikä välittyy intensiivisenä toimintana. Ei synny vahingossa.

[Janne]

Toimintakohtauksissa on niukkaeleistä kireyttä. Masters osaa välittää ohjauspyörän vääntämisen ja nyrkkinujakan intensiivisyyden. Hirmuista taitoa, kun siihen oikein ryhtyy kiinnittämään huomiota.

Saattaa sitten olla, että kuvitus oli minulle liian modernia ja/tai taidokasta, koska tuotti vaikeuksia ymmärtää, että mitä taistelukohtauksissa tapahtuu, ja oliko ylipäätänsä edes taistelukohtaus kyseessä. Erinomaista, jos edes muut oivaltavat taiteen hienouden.

[Gothicus]

Korjataan sen verran, että asefriikit ovat myös tyytyväisiä: Vargr-opuksen sivuilla Q täsmentää mallin olevan Walther P99.

Itse en tarkoittanut tuota Beretta-kommenttia minään aseintoiluna, vaan kyseessä oli sen kautta paremminkin viittaus alkuperäisten kirjojen tarinalliseen kuvailuun James Bondin kiehtovasta luonteesta: Omasääntöisyydestä ja satunnaisesta niskurointitaipumuksesta.

(Tuo mainitsemasi Walther P99 -asia on kuitenkin osa Bond-kaanonia. PPK taisi kyllä tulla mukaan sitten myöhemmin. Ihan herkullisia pieniä yksityiskohtia nämäkin, monen muun näennäisen merkityksettömän asian lisäksi.)

[Toni]

Saattaa sitten olla, että kuvitus oli minulle liian modernia ja/tai taidokasta, koska tuotti vaikeuksia ymmärtää, että mitä taistelukohtauksissa tapahtuu, ja oliko ylipäätänsä edes taistelukohtaus kyseessä. Erinomaista, jos edes muut oivaltavat taiteen hienouden.

Pakko on myöntää, ettei mullekaan oikein kolissut:

Mestarikäsikirjoittaja Warren Ellis (Tähtivaeltaja 1/07) ei ole tarinassa parhaimmillaan. Lähinnä hän käy aiheesta sen ihmeemmin innostumatta läpi pakolliset Bond-kuviot. Homma toki pelittää kevyen viihdyttävästi, mutta Ellisiltä olisi odottanut paljon enemmän. Vielä heikommille pisteille jää Jason Mastersin kuvitus, joka on siistiä, mutta myös niin jäykkää, että hahmot näyttävät toimintakohtauksissakin paikoilleen jähmettyneiltä.

[Jiksi]

Itse en tarkoittanut tuota Beretta-kommenttia minään aseintoiluna

En minä toki sinuun viitannut asefriikkinä. Tuo yksityiskohta jäi vain itseäni vaivaamaan ja piti kaivaa esiin se sivu, missä ase nimeltä mainitaan.

Kumma, että tämä kerää suht nihkeitä kommentteja. Olen satavarma, että jos olisi lähdetty hakemaan samaa kuin elokuvissa – uusissa tai vanhoissa – niin oltaisiin metsässä että kolisee.

Eipä sillä, saa sitä olla eri mieltä, ja mielipiteiden vaihtoon tämä foorumi on tarkoitettukin.

[Curtvile]

Bondin suhde Walther PPK:hon on ollut vastahakoinen alusta asti. Muistaakseni alkuperäisissä kirjoissa ja jossain varhaisessa leffassakin James oli alunperin Beretta-miehiä. Palvelusaseeksi kuitenkin määrättiin Walther jota kohtaan JB tunsi tyytymättömyyttä.

Korjataan sen verran, että asefriikit ovat myös tyytyväisiä: Vargr-opuksen sivuilla Q täsmentää mallin olevan Walther P99.

Itse en aseista tiedä mitään, enkä tunnista. Tosin selleiset asefetissi-jutut, kuten Gunsmith Cats, ovat hauskaa luettavaa.

Itse en tarkoittanut tuota Beretta-kommenttia minään aseintoiluna, vaan kyseessä oli sen kautta paremminkin viittaus alkuperäisten kirjojen tarinalliseen kuvailuun James Bondin kiehtovasta luonteesta: Omasääntöisyydestä ja satunnaisesta niskurointitaipumuksesta.

(Tuo mainitsemasi Walther P99 -asia on kuitenkin osa Bond-kaanonia. PPK taisi kyllä tulla mukaan sitten myöhemmin. Ihan herkullisia pieniä yksityiskohtia nämäkin, monen muun näennäisen merkityksettömän asian lisäksi.)

morjens, aseita omistava ,nähtävästi sitten friikki, terve ja moi.

Gothicuksen muisti ei valehtele, alkupään teoksissahan PPK määrätään nollanolla-agentille vaikka tämä pitääkin beretastaan enemmän.
Fleming kun sai fanipostia armeijan upseerilta jonka nimeä en muista jonka mielestä pikkuberetta on ihan liian neitimäinen ase kirjojen Bondille jotenka tuhdimpi PPK astui esiin.
Elokuvien myötä Waltherin yritys ehdotti tuotantoyhtiölle josko tämä aavistuksen maskuliinisempi P99 mallimme olisi modernille 2000-luvun Bondille sopivampi ase.
Tämä taustoittanee.


Minä pidän vakoilujutuista ja niiden ympärille liimatuista palkkatappajarunttauksistakin vaikken Bondeista perustakaan ja Warren Ellis on melko luottonimi taloudessani.

Tästä Vargrista ei kylläkään ole yhtään mitään hyvää sanottavaa.

[Jiksi]

Andy Digglen ja Luca Casalanguidan Kill Chain (Dynamite 2018) on ammattimaista työtä. Luin kuusiosaisen minisarjan kokoavan kokoelman, joka on kustantaja huomioiden varsin korkeatasoista jälkeä.

Casalanguida ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta mieleen tuli useammin kuin kerran Goran Parlov, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Kuvittaja on työstänyt näköjään myös The Body -sarjan, jonka varmaan sitten seuraavaksi otan luettavaksi.

Diggle vetää osuutensa varmaotteisesti, mutta ei tämä missään vaiheessa toden teolla kisko mukaansa.

Agentteja on Felix Leiterin lisäksi Ranskasta ja Venäjältä; naisia ja natsien taidevarkauksia; droideja ja muuta nykyhömppää.

Viihdyttää alusta loppuun, mutta ei tästä kuvitusta lukuun ottamatta juuri jää yksityiskohtia mieleen.

[Jiksi]

Ei ollut Luca kuvittanut kuusiosaisesta The Body -sarjasta kuin aloitus- ja päätösosat.

Tämä oli iso pettymys, joka lyö heti toisen numeron ensimmäisellä sivulla. Sarja ei missään suhteessa pääse vääntämään voiton puolelle, etenkään koska ensimmäinen osa on ihan hillittömän hyvin kirjoitettu – ja kaiken lisäksi hauska.

Kun (mies)lääkäri paikkaa Bondia todeten, että "hold still and think of England" niin minä nauroin viikon putkeen. Sitten vedin henkeä ja nauroin vielä toisen.

Kuusiosainen minisarja, jonka jokainen osa on erillinen episodinsa on sen sijaan läpipa*ka idea. Hyvä fiilis tästä jäisi, jos lukisi vain ensimmäisen ja viimeisen osan. Väliin jäävää osuutta vihasin.

Aleš Kot on tehnyt sitä ja tätä, mutta toistaiseksi en ole osunut tsekkikirjoittajan töihin. Korjaan asian, mutta vain sarjan aloitusosan ansiosta.

[Jiksi]

Felix Leiter (Dynamite 2017) on agenttiseikkailua ilman Bondia. Onko tässä nyt kustantajalle tyypilliseen tapaan taas rakentumassa joku oma "universumi".

James Robinson käsikirjoittaa ja Aaron Campbell kuvittaa. Tässä on vähän molempien osalta sellaista epätasaisuutta, että mennään ylämäkeä ja kohta on vuorossa taas alamäki.

Hieman pinnistämällä oltaisiin siinä yhdentekevässä keskikastissa, nyt jää ihan hilkun siitäkin vajaaksi. Ihan ei huonoksikaan voi tuomita, mutta ei syytä suositella kellekään.