Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Sadan vuoden sarjakuvat, osa 2/2 (01.04.2018 klo 13:49:57)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
16.07.2018, klo 17:00:00

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
465352 viestiä 10336 aihetta kirjoittanut 7292 jäsentä. Uusin jäsen: juhop
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Eurooppalaiset sarjakuvat
| | |-+  Jason (John Arne Sæterøy)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Jason (John Arne Sæterøy)  (Luettu 1078 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 315



« : 17.09.2017, klo 00:36:45 »

Norjalaistaitelija Jason oli minulle ennestään tuttu mm. teoksesta Isle Of 100 000 Graves (Fantagraphics, 2011).

Hieman yllättäen Jasonin Wikipedia-sivu on käännetty suomeksi, koska yksi hänen opuksistaan on julkaistu Suomessa (Hys!, Suomen yrityslehdet, 2003).

"Camino de Santiago" on pohjois-espanjalaiseen Santiago de Compostelaan päättyvä Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti, jolle viisikymppinen Jason osallistuu.

Henkisen ulottuvuuden norjalaistaiteilija riisuu jo nimessä. Omaelämäkerrallinen On the Camino (Fantagraphics, 2017) kääntyy ennemmin "matkalla" kuin "pyhiinvaelluksella".

On the Camino on yksinkertaisessa muodossa kuvattu metafora ihmiselosta. Jason kohtaa satunnaisesti eri tahtia eteneviä kulkijoita vain erotakseen matkakumppanien kiristäessä tahtia tai jättäytyessä taakse.

The Comics Journal koettaa löytää tarttumapintaa pohjoismaalaisesta pragmaattisuudesta ja pidättyväisyydestä siinä kompuroiden.

On the Camino on kyllä matkapäiväkirja, mutta hieman sellaisessa Chester Brown -henkisessä tinkimättömyydessä. Se kuvaa pienesti pieniä tapahtumia, eikä juuri muuta.

Eräs opusta hyvin kuvaavista kohtauksista tulee heti alussa. Jason aikoo osallistua yhteistapaamiseen, mutta on päätynyt väärään hostelliin. Erehdyksen huomattuaan on jo myöhä, joten hän päättää mennä nukkumaan. Tähän on pohjoismaalaisittain helpompi samaistua kuin amerikkalaisen.

TCJ ajautuu harhaan, koska se tulkitsee opusta pitkälti alun yksinäisyyden ja vierauden ilmauksien kautta. Todellisuudessa Jason hakee yhteisökokemuksia ja merkityksiä – joita ei kenties pyhiinvaellusreitiltä ilman henkisyyttä ole löydettävissä.

Työlleen Jason antaa merkityksen salakavalasti vasta viimeisillä sivuilla – kertomalla viimein motiivinsa, miksi hän on lähtenyt matkalle.

Sivuuttamalla tämän itse ilmaistun halun muutokseen TCJ kompastelee pahasti: tekstiä lukiessa näkyy selkeästi kuinka kirjoittaja on muodostanut mielipiteensä opuksesta ennen sen loppuun lukemista – ja paikkailee tekstiä sitten nolona sieltä täältä ennen julkaisua.

Espanjaa rakastaville mustavalkoinen opus ei anna mitään. Jason tuskin huomioi maisemia kartoittaessaan omaa sisäavaruuttaan. Tässä on hieman samaa sisään päin kääntyneisyyttä kuin Kaisa Lekan matkakuvauksessa Tour d'Europe (2010).

Toisin kuin TCJ väittää, ei itsensä kuvaaminen eläinhahmossa viesti Jasonin ulkopuolisuutta – kaikki julkaisun ihmiset ovat koiria – päinvastoin koirahahmossa Jason ilmaisee olevansa laumaeläin. Koiraksi itsensä piirtäessään hän tuo esille kaipuunsa tavoittaa läheiset ihmiset, vaikka on kykenemätön heiluttaamaan häntää oikein muita koiria kohdatessaan.

Mielikuvitus ja populaarikulttuuriviittaukset on tarkoitettu kokemusta keventämään, mutta minusta kaikki poikkeamat valitusta hardcore-linjasta olivat häiriötekijöitä.

Tietyllä tavoin tätä tekee mieli kehua, mutta todellisuudessa hallitseva jälkimaku on, ettei tästä jää enää mitään halua tarttua matkapäiväkirjoihin taas hetkeen.
« Viimeksi muokattu: 17.09.2017, klo 02:30:29 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 7 993



« Vastaus #1 : 17.09.2017, klo 14:23:11 »

Oma suosikkini Jasonin albumeista on "Hey, Wait..." Luin sen ensimmäisen kerran ruotsiksi ja vaikken ruotsia paljoa ymmärräkään niin se onnistui silti iskemään jalat alta. Pysäyttävä albumi.
tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 315



« Vastaus #2 : 30.06.2018, klo 23:06:22 »

Fantagraphics on julkaissut vastikään kaksi Jason-kokoelmateosta, Almost Silent ja What I Did.

Jälkimmäinen alkaa Petterin edellisessä viestissään kehumalla tarinalla, minkä vuoksi siihen tartuin.

Kahdesta pojasta toinen kuolee lapsuuden leikeissä. Eloon jäänyt traumatisoituu, ystävän kuolemasta nouseava syyllisyys ei päästä otteestaan, se varjostaa koko loppuelämää.

Onhan tämä tarina kova, peräti niin kova ettei sen jälkeen oikein pää tahdo naksahtaa seuraavan tarinan vaatimaan asentoon.

Keskimmäinen tarina nimittäin alkaa hieman samassa hengessä, mutta suuntaa sitten aivan omaan suuntaansa. Tämä ajaa myös lukijan kokonaan raiteiltaan. Ensimmäisen tarinan melankoliset fiiliset olisivat vielä päällä, mutta kiskot eivät enää kolise samaa tahtia. Olisiko tarinat pitänyt koota kuitenkin eri järjestykseen.

Hyviä hetkiä toteutusta myöten on runsaasti tässä keskimmäisessä pätkässä. Suosikkini on näytös, jossa päähenkilö kelaa päässään vanhaa suhdettaan. Jokainen kuvitelma on esitetty yhdellä sivulla. Oiva ratkaisu aina siihen, että mennään reippaillen eteenpäin.

Kokonaisuudesta muodostuu kuitenkin toisiinsa liittymättömien juttujen tilkkutäkki. Tästä syystä siihen lukiessa vähän turhautuu ja lukeminen menee silmäilyksi.

Kun en pystynyt sen paremmin keskittymään, jätin suosiolla viimeisen opuksen kolmesta tarinasta kokonaan väliin. Toinen päivä sitten.

Hieman samanlainen tunne jäi kuin edellisen kerran Jasonia luettuani: tekijän töitä arvostaa enemmän järjellä kuin tunteella.
tallennettu
Mambrinon kypäri
lukee, myös sarjakuvia
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 557



« Vastaus #3 : 04.07.2018, klo 22:41:52 »

Bongasin kerran kirjaston 10:n "vasta palautettua"-hyllyssä kaksi Jasonin sarjakuvaa (englanniksi):  You Can't Get There from Here ja  Why Are You Doing This?

Jälkimmäinen oli minusta paikoitellen hyvä, mutta tämän kahden kappaleen otannan perusteella perusteella jäi tuntuma että Jason maalaa ... olisiko oikea kuvaus, eräänlaista synkistelevää tiilimuurinherkkää kyynistä melankoliaa ... niin paksusti että se alkaa tuntua jo hieman liian helpolta kerronnalliselta ratkaisulta kertoa asioita? Piehtaroidaan maailman ankeudessa liikaa?

Ja siihen päälle vielä etäännyttävän minimalistinen koirankuonolaispiirrustustyyli. Ei jäänyt oloa että haluaisin lukea lisää. Tai siis ei jäänyt kunnes tämä ketju nostettiin esille, tuo Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatkapäiväkirja ehkä voisi olla kuitenkin kiinnostava.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 280



« Vastaus #4 : 04.07.2018, klo 23:27:07 »

Itsehän olen Jasonin juttuihin tykästynyt, joskin saattaa olla että kaikki tarinat eivät sovi peräkkäin luetuiksi, ja minuun vetoaa enemmän sarjojen deadpan-huumori (Why Are You Doing This?ssa sitä taisi olla vähän vähemmän kuin jossain Left Bank Gangissa, I Killed Adolf Hitlerissa tai Last Musketeerissa...)
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 315



« Vastaus #5 : 05.07.2018, klo 00:02:41 »

Omalla kohdallani eläinhahmot ensin ihastuttavat, sitten ne vähitellen jo muodostuvat taakaksi. Samoja tuntemuksia muistan myös Kaisa Lekan töiden herättäneen.
tallennettu
Sivuja: [1] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: