Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Meritähden seikkailu (02.11.2017 klo 17:17:24)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
18.11.2017, klo 17:43:13

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
460252 viestiä 10203 aihetta kirjoittanut 7208 jäsentä. Uusin jäsen: Prunus Padus
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Manga ja anime
| | |-+  Ichi the Killer
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Ichi the Killer  (Luettu 2009 kertaa)
hainimo
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 12



« : 10.08.2017, klo 16:25:27 »

Tulipa mieleeni kirjoitella yhdestä mangasarjasta, joka on jäänyt hyvin mieleen, eli Ichi the Killeristä (Koroshiya 1). Ajattelin ensin kirjoittaa tästä ikivanhat mangat -ketjuun mutta kyseinen sarjis kuitenkin vasta täyttää 20 vuotta...

Juoni on mielestäni Ichissä oikein hyvä, tai ainakin suurelta osin hyvä rikos/trillerijuoni. Eri asia on, että voiko sarjaa siltikään varauksetta suositella kenenkään lukevan. Ihmisten/rikollisten julmuudesta muodostuva kuva on sen verran masentava, että ainakaan herkästi mielensä pahoittavan tai helposti masentuvan ihmisen on turha kyseiseen sarjaan koskea. Oikeastaan ainoa sarjis jonka lukemisesta muistan saaneeni vastaavan voimakkaan fiilisreaktion oli Uzumaki.

Mutta niin tai näin, juoni on Ichissä omaperäinen ja sarja on hyvin tehty. Sen sijaan sarjan pohjalta tehty toimintaelokuva oli aika käsittämätön tapaus. Muilla kokemuksia tästä kyseisestä teoksesta? :/
tallennettu
PTJ Uusitalo
Mediaholisti
Valvoja
***
Poissa

Viestejä: 902



« Vastaus #1 : 17.08.2017, klo 19:51:37 »

Itse taas olen täsmälleen päinvastaista mieltä. Nimenomaan juoni sarjassa oli mielestäni sen heikoin osuus – visuaalit, hahmot ja tunnelmanrakennus taas sitten parempaa puolta.

Etenkin kun sarjan luki yhteen putkeen huomasi, että tekijällä ei selvästi ollut mielessään mitään status quota johon olisi voinut palata juonikaarien välissä, mikä teki sarjasta aika epätasaisen lukukokemuksen. Lisäksi tekijä ryöstöviljeli foreshadowausta, joka ei sitten koskaan johtanut mihinkään. Kovasti esimerkiksi vihjailtiin että kriminaaliporukkaa johtavan ukon taustalla on jokin salaisuus, jota ei sitten koskaan kerrottu. Sama Ichille soitelleen puhelindeittipalvelutytön kanssa.

Kaikki nämä loppupuolen juonenpätkät lakaistiin sitten lopetuksessa maton alle pahimpaan retcon-tyyliin. Kirjoitin joskus että sarja teeskentelee välillä että sillä on jotain sanottavaa vahvuuden merkityksestä, koston oikeutuksesta ja vastaavasta, mutta että se tuntuu silti olevan pelkkää ikkunaverhoilua toimintakohtausten ja muun väkivallan ohessa. Juonenkäänteet olivat kaikki lopulta vain tekosyitä saada sarjaan mahdollisimman paljon väkivaltaa ja gorea.

Mutta onhan sarjalla sitten tosiaan puolensa. Kakihara nyt tietysti on sarjan keulakuva, ja harvoin tuleekaan vastaan näin mielenkiintoista ja karismaattista antagonistia. Jos häntä nyt voi oikeastaan edes sanoa antagonistiksi eikä sarjan toiseksi päähenkilöksi. Tykkäsin myös tavasta jolla sarja peilasi vastakkain Ichiä ja Kanekoa: toinen on henkisesti keskenkasvuinen mies joka silti niittää ihmisiä kuin heinää, toinen taas velvollisuudentuntoisen ja miehekkään yakuzan perikuva, jonka polvet kuitenkin tutisevat tosipaikan tullen niin ettei hän ei saa liipasinta vedettyä.

Elokuva sitten on taas vissiin tyypillinen Takashi Miike -pläjäys, eli liukuhihnalta maailmaan putkahtanut ja typistäviä sovitusratkaisuja tehnyt efektispektaakkeli. Samanlainen kuin Yatterman, Terra Formars, Ace Attorney ja mitä näitä nyt on.

Juonenkuljetuksen pitkäjänteisyyden puute tuntuu muutenkin olevan tällaisten alamaailma-aiheisten seinensarjojen suurin ongelma. Viime aikoina on tullut luettua myös Yamikin Ushijima-kunia ja Shinjuku Swania, ja ne tuntuvat molemmat kärsivän samanlaisesta cliffhangerista toiseen seilaamisesta. (Jälkimmäisestä tehty leffa on paljon ehjemmän tuntuinen elokuva kuin Ichi the Killerin vastaava, muuten.)

Pitäisi ehkä lukea se saman tekijän Homunculus joskus, mutta toisaalta en usko että sekään juonellaan juhlii. Uskon vahvasti, että tämän tekijän sarjoissa mennään konsepti edellä, ja matka on määränpäätä tärkeämpi.
tallennettu

hainimo
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 12



« Vastaus #2 : 18.08.2017, klo 08:33:58 »

No jos ihan puhtaasti omaperäisyyden laskee juonen ansioiksi, niin ei kyllä tule mieleen yhtään toista sarjakuvaa vastaavanlaisella juonella... Tosin en kyllä olekaan aivan yhtä hyvä arvioimaan, eli kun puhun hyvästä juonesta niin se saattaa kyllä vähän ajatuksissa sekoittua esim. juuri hyvin kirjoitettuihin/omaperäisiin hahmoihin :/

Leffaversiota katsoessa muistan tulleen hassun fiiliksen, kun oli se kohtaus, jossa kaksi naamioitua murhaajaa saapuu sairaalaan- sarjiksessa kyseistä tapahtumaa oli pohjustettu pitkään syillä, leffa heitti sen vaan naaman eteen ilman mitään selityksiä. Eli kyseisessä kohdassa olisin pudonnut totaalisesti kärryiltä lukematta sarjakuvaa. No, ehkä se ei taide-elokuvassa haittaa :O
« Viimeksi muokattu: 18.08.2017, klo 08:46:00 kirjoittanut hainimo » tallennettu
Sivuja: [1] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: