Muuten arviosi antoi kiinnostavan vaikutelman leffasta, mutta tämäLatisti tunnelmaa huomattavasti. WW kun ei ole mittatikkuna paljonkaan väärti.
Niin kauan kun mennään naisvetoisella sarjakuvafilmatisointipuolella se mielestäni on mitä merkittävin mittatikku.
Kolmossijaa kun pitää silloin jaetun ykkösen (Atomic Blonde ja Wonder Woman) jälkeen pronssin jakavat Adele Blanc Sec ja Lady Snowblood jotka puolestaan ovat eri tangenteilla.
Täpärästi Ghost World ja Gemma Bovery jäävät ns. mitalisjoilta mutta eri syistä.(ei, ei lajityyppinsä tai tuottoprosenttinsa)
Elektrat, Catwomanit, Barb wire ja täysin epäonnistuneet Modesty Blaise elokuvat (joista se jälkimmäinen QT tuotantoinenhalpis on lähempänä kuin 60-luvun kammotus) kun ovat ajaneet massojen kalloihin tiettyä tarpeetonta stigmaa naisvetoista sarjakuvaelokuvaa kohtaan.
(mikäli V for Vendetta tulkitaan Eveyn kautta ylläoleva lista muuttuu merkittävästi)
Pointti olikin elokuvien välinen ero: ne ovat sarjakuviensa näköisiä, ei massalle sovitettuja vaan niiden ajatus-ja asennemaailmat eroavat merkittävästi.
Se oli se varsinainen syy tämän korostamiseen.
Jos taas mennään aihepiirin myötä eli tiedustelupuolen naisvetoistenelokuvien kautta Atomic Blonde on yhä kärjessä La Femme Nikitan ja Hannan seurassa tuoden mukaan Haywiren uskottavan brutaaliuden ja osoittaen että vuosikymmeniä sitten Renny Harlin oli Long Kiss Goodnightilla aikaansa edellä(fakta joka ei viimeisten näyttöjensä valossa enää kyllä pidä vettä)
Aihepiirin ystäville voi kyllä suositella Helen Mirrenin elokuvia Debt ja Eye in the Sky. Ja sarjissovituksissa Red ja Red 2 toi ainoan sillä saralla kisaavan esimerkin.
Jos taas yleisesti toiminnallisten tiedusteluelokuvien sarjassa tämä kisaa Bournejen kanssa ihan omillaan aika kaukana edellä muuta peruskauraa.
Toki tässä on myös makukysymyskin. Itse nautin niin sarjakuvasta kuin elokuvastakin ihan omana teoksenaan eikä vain miten vertautuu muihin lajityyppiensä edustajiin(sarjakuvissa, kirjoissa ja elokuvissa).
Tässä kun ajankuvallekin oltiin uskollisia. Coenien käsikirjoittama Vakoojien silta on mainio teos mutta sen todellisesta maailmasta on poistettu tupakointi ja juominen nykyterveyden nimissä.
Atomic Blondessa rööki palaa baarissa ja stolitšnajaa ja johnny walkeria kuluu.
Siinä määrin että moni varmasti siihen kiinnittää myös huomiota.
Greg Ruckan Queen & country sarjakuva ansaitsisi elokuvan tai televisiosarjan mutta tätä ennen näyttö että linjassa pysytäisiin, tasapainottamassa ihmisyyttä, kyynisyyttä, raakaa toimintaa ja haavoittuvuutta oli aika huonoissa kantimissa (vrt Nikita ja jenkkisovitus Koodinimi:Nina)
Syy miksi painotin tämän realismihakuista väkivaltaisuutta ja eroa Wonder womaniin on juurikin se että osa haluaa fiktionsa olevan kepeää ja iloisen toiveikasta.
Coldest Cityn ja Coldest WInterin kirjoittanut Anthony Johnston on lukenut samoja MI-6n, KGBn ja CIAn historiikkeja ja tässä "voitto"kin on karvas ja tyhjä.
Suositeltava, mutta reunaehdoin