Kirjoittaja Aihe: Black Panther (2018)  (Luettu 27523 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

q-mies

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 803
  • The cut runs deep
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #45 : 08.03.2018 klo 15:48:41 »
Tiedän toki, että elokuvan Afrikka-kuvasta on vihdoin alkanut ilmestyä muutamia kriittisiä artikkeleita, mutta ne ovat kyllä jääneet totaalisesti elokuvan Afrikka-kuvaa ylistävien kirjoitusten alle - erityisesti leffa-arvostelut, joita olen lukenut useampia kymmeniä, ovat järjestään taipuneet jälkimmäiseen, ylistävään suuntaan. Eli se tuntuu selkeästi olevan se yleisempi narratiivi asiaan liittyen.

Eikö niistä ylistävistä artikkeleista käy ilmi perusteet ylistykselle? Jos ei niin sitten voi jatkaa vaikka katsomalla YT:sta afrikkalaisten reaktioita ja arvosteluja leffasta.
t.Q

Darth Mika

  • Insinööri
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 5 740
  • Leopard-tankkeja Ukrainaan ja vähän äkkiä!
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #46 : 08.03.2018 klo 16:34:29 »
Eikö niistä ylistävistä artikkeleista käy ilmi perusteet ylistykselle? Jos ei niin sitten voi jatkaa vaikka katsomalla YT:sta afrikkalaisten reaktioita ja arvosteluja leffasta.
Onko nyt käynyt niin, että leffaa on mennyt katsomaan tosi paljon afrotaustaiset ja ne ylistää sitä. Eihän tämmöisiä leffoja, jossa Afrikassa sijaitsevaa maata, jossa on ylivertainen teknologia ja huippurikas maa muutenkin ole paljoo kuvattu. Sen verran erilainen tuo Black Pantterin Afrikka-kuva on, kun oikeesti Afrikassa aika paljon nälänhätää ja kurjuutta.
Periaatteessa on omituista, että ihmisen synnyinseutu ei oikeasti ole teknologisesti edellä aikaansa ja korkeakulttuurin mekka. Mutta tähän on tietysti vaikuttanut monet muut asiat (mm. luonnonmullistukset, siirtomaa-jutut tai muut valottajien sortotoimet sekö tietenkin orjuus)

Sit on vielä se, että varsinkin jenkeillä on pikkasen erilainen leffamaku kuin meillä eurooppalaisilla.
Kriitikkojen juttuihin en kyllä hirveästi luota...niillä kun välillä on ihan omituisia mieltymyksiä.

Itse en voi sanoa mitään leffasta, kun en sitä ole nähnyt.
Jos suomalaiset suuressa määrin käy jotain leffaa katsomassa ja kehuvat sitä, niin silloin alan uskomaan, että leffa on hyvä. Tässäkin poikkeuksia löytyy.
« Viimeksi muokattu: 08.03.2018 klo 16:36:04 kirjoittanut Darth Mika »
"Opinions are like assholes, everybody has one" (The Dead Pool, 1988 Clint Eastwood)

Toni

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 726
  • Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #47 : 08.03.2018 klo 16:41:43 »
Eikö niistä ylistävistä artikkeleista käy ilmi perusteet ylistykselle? Jos ei niin sitten voi jatkaa vaikka katsomalla YT:sta afrikkalaisten reaktioita ja arvosteluja leffasta.

No nythän tämä menee ihan ihmeelliseksi väännöksi. Varsinkin kun olin jo alkujaan sitä mieltä, että leffan kritiikitön ylistys on mielestäni monin tavoin ongelmallista. Tämän seikan esiin nostaminenhan oli koko alkuperäisen kirjoituksen pointti! Lienemme siis siitä asiasta aivan samaa mieltä.

On kuitenkin vaikea nähdä, kuinka edes joillain asiallisilla YouTube-reaktioilla olisi suurempi vaikutus yleiseen länsimaiseen mielikuvaan kuin perinteisten medioiden ja sosiaalisen median valtavalla yhteishehkutuksella (jota voi helposti lukea myös Kvaakista).

Keskustelu ajautui kyllä nyt niin pahasti ohi itse asiasta, että nyt nähtyyn suuntaan sitä lienee aivan turha jatkaa. Pahoitteluni.
https://tahtivaeltajablogi.com – Ilman on paha elää!

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #48 : 13.03.2018 klo 20:27:58 »
Omassa pikku päässäni on herättänyt ihmetystä maailmalta kantautuneet kehut, jotka ovat ylistäneet elokuvan Afrikka-kuvaa. Minusta tuo on vähän samanlainen visio kuin jos Jenkit tekisivät leffan, joka sijoittuisi kuvitteelliseen huippumoderniin keskieurooppalaiseen valtioon.

Kyseisessä diktatuurissa valta periytyisi prinssien välisten turpakäräjien perusteella, jossa vahvin kukko voittaisi yksinvaltiuden. Maan asukkaista osa pukeutuisi Romanian kansallispukuihin, toiset lederhoseneihin. Vuorilla asuisi viikinkien näköisiä villejä, jotka ääntelehtisivät kuin jääkarhut. Ja sitten olisi tietenkin myös twerkkaavia saamelaisia. Elokuvan juonikuviossa asukkaat tappelisivat lähinnä keskenään muovisten lelueläinten tuella.

Toki näistä aineksista syntyvä leffa voisi olla mitä mainioin, mutta kokonaisuuden julistaminen edistykselliseksi ja Eurooppaa ylistäväksi olisi kyllä aikamoisen paksua.

Eh… Heh… Öh… Höh...

veikkaan ymmärtäväni mitä Toni ajaa takaa.

Itsellä kävi toisin. Näin tämän, en suinkaan oman kulttuurihistoriani kautta, vaan terveempänä mallina.
Toki monarkia on osin periytyvä mutta 100% meritokratinen.
Ei ole diktaturiaa vaan täydellinen demokratia : jos johtaja ei kelpaa hänet voi haastaa.
Se että elokuvaan oli tuotu heimojen siniveruisyys joilla on oikeus oli askel lähemmäs todellisuutta, mutta tuohan siäsltää saman ydinajatuksen kuin useimmat sodanvastaiset ajatukset: niin kauan kuin vanhojen miesten ei tarvitse taistella nuoret miehet kuolevat.

Tässä pon toisin, vaikka selkeästi kulissien takaiset diplomatian taidot ratkaisevat kun heimot eivät haasta vaikka tähän oikeus on on se myös kaiken taustalla: jos politiikkasi on kehnoa sinut voidaan korvata.

Itse olen nähnyt elokuvissa ja sarjoissa vuoret Helsingin takana sekä lahon Big Gamen lapin jylhän vuoret sekä kuullut meidän saksankielistä mogerrustamme elokuvissa mutta se lienee sivuseikka.

Itsellä kun tuon esittämä fiktiivinen poliittinen malli tuntui kontekstissaan järkevämmältä kuin reaalimaailman omamme jossa populistit ovat vastuuvapaita kaikesta ja enin osa taulapäistä uskoo sen oman  äänestyksensä vaikuttavan edes Putouksessa maanpolitiikasta puhumattakaan.
Heille voin kertoa: Omistan yhä Turun puretun Martinsillan sekä usemman kilometrin Berliinin muuria, kyselyt yksityisviestein.

Totta kyllä Black Panther on varmasti saanut monia olemaan vaitonaisempi sen puutteista ettei heitä vaan väärin tulkita.
Minusta raapaistiin kivasti sitäkin miten ainoa kolonialismista vapaa valtio mantereellaan on ollut eristyksissä muista eikä ongelmattomasti.
Tuon paremmin sitä ei oikein yhtä pääjuonen ristiriitaa spoilaamatta voi sanoa.

Nyt tämä jo maailmanlaajuisesti jo tahkonnut sen miljardin dollaria joten tätä ja myös maailmalla menestynyttä Wonder Womania tullee lisää.
(Boxofficemojon supersankarigenren sijat 2 ja 6 ja kaikkien aikojen parhaiten netonneiden elokuvien sijat 20 ja 67.)

Ja se saa muut studiot yrittämään samoille apajille, varmastikin vaihtelevin menestyksin.

Kraven metsästäjän esiintymisestä kantautuneiden huhujen soisi toteutuvat jatko-osassan ja lähdemateriaali tarjoaa laajan ja hyvän kattauksen mihin tahansa.
Silloin saataisiin ehkä pesäero MCUn helmasyntiin
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Juliste on yhä hieno näin livenä ja elokuvasta on itselle tullut sitä parempi mitä enemmän sitä on miettinyt katsomisen jälkeen.


q-mies

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 803
  • The cut runs deep
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #49 : 15.03.2018 klo 16:19:24 »
olin jo alkujaan sitä mieltä, että leffan kritiikitön ylistys on mielestäni monin tavoin ongelmallista. Tämän seikan esiin nostaminenhan oli koko alkuperäisen kirjoituksen pointti! Lienemme siis siitä asiasta aivan samaa mieltä.

No kritiikitön ylistys voi ollakin ongelmallista, en huomannut sinun painottavan juuri sitä puolta asiasta. Mutta ylistys ja miljardi taalaa on ansaittua, vaikka ei tämä supersankari-leffojen Citizen Kane olisikaan.
t.Q

q-mies

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 803
  • The cut runs deep
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #50 : 27.03.2018 klo 08:25:19 »
BP tassutteli Kostajien ohi amerikkulan lippuluukuilla ja on nyt kaikkien aikojen tuottoisin sarjis-leffa niillä kulmilla, ja ylipäänsä viidenneksi tuottoisin mikään leffa (inflaatio pois lukien). Maailmanlaajuisesti Avengers on toki vielä ykkönen (ja Age Of Ultron kakkonen).
t.Q

q-mies

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 803
  • The cut runs deep
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #51 : 17.04.2018 klo 08:42:08 »
Tämä se jatkaa voittokulkuaan, jenkkilässä upotti Titanicin ja otti kolmos-sijan kaikkien aikojen tuottoisimpien leffojen listalla, maailmanlaajuisesti taakse jäi Frozen ja nyt BP kehrää top-kympissä.

Afrikka-kuvasta kun oli polemiikkia, niin ainakin Etelä-Afrikkalaisilla ei ole tämän suhteen ongelmaa, siellä BP on nyt kaikkien aikojen tuottoisin elokuva.
t.Q

Jamoz

  • Jäsen
  • Viestejä: 172
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #52 : 24.04.2018 klo 10:06:15 »
Tää pitää syynätä joskus. Noh, nappaan luurein alelaarist ku se sinne menee ja samalla vois napata uuden Torin ja Liigaoikeuden  :laugh:

Pässi

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 096
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #53 : 24.04.2018 klo 10:41:40 »
Heko heko

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #54 : 13.05.2018 klo 22:07:30 »
Black Panther antoi pirteän ensivaikutelman, pääosin samoista syistä kuin Wonder Woman. Erilaisuudella, silloinkin kun tehdään sapluunaa, päästään pitkälle.

Sitähän tämä nimenomaan oli, sapluunaa, jota käydään katsomassa ettei Kostajia katsoessa mene yksikään jatkumoviite ohitse.

En ole koskaan lukenut Musta pantteri -sarjakuvia, joten lähdeaineistoviittausten sijaan keskityin elokuvaan sellaisenaan.

Tarina oli varsin puiseva "minun täytyy todistaa miehuuteni", ja kaavamaisuus vaivasi elokuvaa lähes sen koko mitan.

Haastetappeluja olisi riittänyt tasan yksi, ja parhaimmillaankin toiminta oli perus-Marvelista veistettyä. Hetkittäin kaipasin muuta sisältöä kuin tappeluja.

Oliko tässä nyt koko Musta pantteri -mythos. Isäni tappoi enoni on ihan hyvä taustatarina elokuvan viholliselle, mutta ei sekä viholliselle että sankarille.

Ei tämän perusteella juuri herännyt haluja tutustuakaan sarjakuviin. Tältä varmaan tuntuu, kun ensi kosketus sarjakuvasankareihin tapahtuu elokuvateatterissa.

Luodinkestävä puku vie jännitettä, mutta eipä supersankarien takia ennenkään ole pidätelty henkeä, että kuoleeko sankari ja jos kuolee niin kauanko kestää ennen kuin se taas palaa takaisin.

Afrikka-kuvauksesta ei ole mitään sanottavaa, en ole Marokkoa pidemmällä käynyt, mutta tämähän on fantasiaa muutoinkin. On Atlantis ja vuorilla asuvat hurjat villit jne.

Sen sijaan fantasiamaailman yhteiskuntakuvaus on hiukka nolo. Kuka tahansa voi päästä valtaan, kun kuningas valitaan vetämällä istuvaa kunkkua turpiin. Alamaiset voihkivat taustalla, että voi kun kävi näin, mutta ei traditioita voi – oi, voi – mennä rikkomaan. Sitten kuningas kuluttaa valtion varat miten mielii. Hetkinen, tästä tuli sittenkin realistinen Afrikka-kuvaus: "It's good to be a king."

Stan Leen cameo oli nokkelasti kirjoitettu. Oliko se muuten Stan The Man, joka totesi että mustille supersankareille piirrettiin kokovartalopuku ja naamio, koska valkoiset lukijat eivät samaistuneet mustiin sankareihin eivätkä siksi ostaneet lehtiä.

Hyvä, että maailma menee tavallaan eteenpäin. Toisaalta, pantteri on ollut sivuhahmona joka toisessa sarjassa, mutta silti en ole yhtään hahmon omaa sarjakuvaa lukenut. Ei se taida pantterin loikkauksin kuitenkaan edetä.

Trilogian seuraavissa osissa koko Marvel-versumi menee tappelemaan Wakandaan, ja siellä on panssaroituja gorilloja.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #55 : 13.05.2018 klo 23:00:32 »
Ylläolevasta itsellä tulee päälimmäisenä mieleen "naseva" Kapteeni Amerikka "kritiikkisi", mutta subjektiivinen kokemuksesi on juuri se.

Käsittääkseni et kyllä ole ikinä etsinyt pikakelausnapin lisäksi supersankarielokuvista muuta kuin turpakäräjiä joten valitus
Hetkittäin kaipasin muuta sisältöä kuin tappeluja.
on pikkiriikkisen koominen.
toisaalta niin usein käy kun ylipäätään luen kvaakkia, vikaa on varmasti minussakin.

meillä on erilainen näkemys monesta muustakin asiasta mukaanlukein uskonto ja politiikka mutta ei tämä ei ole koko "mythos" ja sarjakuva etenee kyllä ihan pantterin loikin.

En usko että perspektiivin osalta Macgregorin kautta edes jaksaisit selata läpi vaikka onkin Watchmanin ja Dark knight Returnsin edeltävä tavallaan, totuttua sapluunaa rikkonut kertomus joka nousee ylemmäs kuin rivi "ja sitten tää löis pahista pataan ja sitten.." supersankarit, mutta jonka riippa on monien sarjakuvaharrastajien, sukupuolesta riippumatta, ongelmainen suhtautuminen mustiin sankareihin.
(jos siitä otetaan mallia tulee kivaa: lukijoista osa valitti ettei sarjassa ole valkoisia hahmoja, Don MacGregorin vastine oli Black Panther vs the (Ku Klux) Klan. näin se pitää tehdä)

Jos Priestin kausi tai Hudlinin juoksu eivät osu ollenkaan maaliin silloin ei vain joko ymmärrä lajityyppiä tai sitten ihan perusdraamaakaan lain.
Tai on niitä yksilöitä joillaon  pigmenttiallergia joka tavanomaisemmassa kielenkäytössä tunnetaan rasismina.

Sinulla tätä ongelmaa ei ole ja e-sarjis ei syö paljoa tilaa.

Voi se olla sukupolvikysymyskin. Poika piti vaikkei olekaan lukenut isänsä lehtiä ja hehkutti kavereilleenkin.
Oma juniori näki paljon samaa kuin Free State of Jonesissa ja vuotta nuorempi kaverinsa Tarantinon Djangossa.
Aika ilmeisiä jotka itselle tulivat vasta pojan kanssa puhuessa selkeiksi, oma pohja kun oli luetuissa sarjakuvissa ja siinä varsinaisessa puolivillaisessa tutustumisessa niin afrikan mantereen kuin amerikan mustan väestön osan historiaankin (Amerikassa mm Flint, Ferguson, Chicago 1919, Tulsa 1921, Wilmington, Colfax jne jne ad nauseam)[plus tietty 761s tankkipataljoona, 369s JR (1913-1946) 332s hävittäjälentue ja 477s pommikonelentue.]

Mutta toisaalta, minusta Wonder Woman oli myös hyvä siinä ettei poikennut sarjakuvansa alkuperästään ja tyhmistänyt sitä elokuvayleisöille.
Sapluunaksi en kumpaakaan kutsuisi. Rakenteestaan huolimatta.

Mutta toisaalta esim Kick ass on minusta täysin munaton elokuva koska vesittää kaiken (ensimmäisen) sarjakuvan hyisen vimman ja kritiikin kevyesti suolatun popcornin sävyiseksi hötöksi.

Kokeile niitä sarjakuvia ja voi olla että sen jälkeen haluat palatakin tähän.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #56 : 14.05.2018 klo 05:46:17 »
En minä vaivautuisi kirjoittamaan mitään elleivät supersankarit olisi niin lähellä sydäntä.

Musta pantteri ja seuraavaksi Aquaman ovat ensimmäisiä sankareita, jotka eivät ole tuttuja kuin sivuhahmoina.

En edes usko elokuvien minun niitä saavan lukemaan. Täytyisi olla joku muu motiivi, tekijöihin tai tiettyyn aikakauteen liittyvä.

Kun elokuvat ja sarjakuvat ovat jopa sarjakuvaharrastajalle näin isosti eri juttuja, lienee jo aika viimeistenkin (minun) lakata odottamasta elokuvilta vetoapua.

Olen ajatellut, että tavalliselle katsojalle, jolle sarjakuvat eivät ole arkimedia, kynnys tarttua sarjakuvaan olisi korkea. Totuus lienee, ettei kynnystä ole olemassakaan kun yhteys sarjakuviin ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Musta pantteri on minulle lähin kokemus, joka auttaa ymmärtämään tätä ilmiötä, ja on se aika latistavan masentava oivallus.

Katsoin Mustan pantterin jälkeen eteläkorealaisen supersankarileffan Psychokinesis (2018). Ihan mukiinmenevä puolitoistatuntinen.

Ilman "oikeita" supersankarielokuvia meillä olisi tusinoittain samantyyppisiä supersankarikomedioita. Sellaisia joissa Will Smith lentää juovuksissa tai Uma Thurman lyö haikalalla.

On tämä Marvelin voittokulku ikään kuin puoli voittoa, oma lohtunsa sarjakuvaharrastajalle. En minä tätä iloa tahdo sammuttaa, kunhan kirjoitan omasta näkövinkkelistä.

Kuka muuten vielä kuvittelee, että supersankarisarjakuvat olisivat pois muilta elokuvilta. Onpa vain vähemmän niitä tyhjänpäiväisiä kesäleffoja, joita ei nimeltä muista kukaan.

Eiväthän Transformers-elokuvatkaan estäneet uutta Pacific Rim -pätkää (joka on hassusti positiivinen, suosittelen), vaikka isot robotit niissäkin on se juttu.

Huomasitteko muuten, että – toisin kuin edellisessä Thorissa, edellisessä Tähtien sodassa ja jokaisessa muussa edellisessä – ei Mustassa pantterissa ollut näkyvässä osassa kiinalaista sivuhahmoa. Sen ei kai odotettu menestyvän edes niin hyvin kuin se Kiinassa menestyi.

Jos tahdotte pilata päivänne rasismilla, kannattaa lukea miten elokuva otettiin siellä vastaan. Itse pyyhin vieläkin silmiä.

On mielestäni hienoa, että länsimaissa ollaan edes siinä vaiheessa, että mustat saavat olla supersankareita omissa elokuvissaan eikä niin että heitä roolitetaan valkoisten sivurooleihin (Kingpin, Balder, Nick Fury jne.) mikä vain korostaa kuinka valkoinen supersankarien historia on ollut.

q-mies

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 803
  • The cut runs deep
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #57 : 25.05.2018 klo 08:40:07 »
Olen ajatellut, että tavalliselle katsojalle, jolle sarjakuvat eivät ole arkimedia, kynnys tarttua sarjakuvaan olisi korkea. Totuus lienee, ettei kynnystä ole olemassakaan kun yhteys sarjakuviin ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Ei eroa mitenkään siitä että ylipäänsä lähdemateriaaliin X pohjautuvia leffoja katsovasta väestöstä suurin osa ei ole pätkän vertaa kiinnostunut tutustumaan lähdemateriaaliin..
t.Q

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #58 : 24.08.2019 klo 20:39:14 »
Black Panther 2 saapuu 06.05.2022

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Black Panther (2018)
« Vastaus #59 : 29.08.2020 klo 14:37:21 »
Suurin osa lienee kuullut Chadwick Bosemanin kuolemasta.

Syöpään menehtyminen 43-vuotiaana on aivan liian varhaista, Boseman oli minusta karismaattinen näyttelijä, niin T'Challana kuin James Brownina.
Syöpä on itselleni arka paikka, mutta pitää ihailla myös elinvoimaa.
Syöpä diagnoosi oli jo vuodelta 2016.
Eli kaikki esiintymiset Mustan Pantterin roolissa olivat leikkausten ja kemoterapian välissä tehtyjä fyysisesti ja dramaattisesti vaativia näyttelijäsuorituksia.

Disneyn koneisto on kuitenkin vain tuottoon keskittyvä ja saa nähdä miten pakollinen jatko-osa toteutetaan. The Crow Brandon Leen osalta on ennakkotapaus kuten Stan Leen postuumit cameot Marvel-elokuvssa.

Markkinointi varmasti tahkoaa kaiken tragediasta irti, hyvässä ja pahassa.

Black Panther elokuvasta saa tietty olla mitä mieltä hyvänsä. Makuasioista voi vain kiistellä.
Kerrassaan mainio näyttelijä on poissa, mutta perintönsä elää.
Lepää rauhassa, lepää voimassa. Wakanda ikuisesti.