VIHAAN DIGISARJAKUVIA!

[Jiksi]

Vaikka kyllähän ne niitä päivittää parempiin sitä mukaa kuin paperijulkaisujen vuoksi (?) niitä putsaavat parempaan kuosiin.

Onko sinulla esimerkkiä, missä olet nähnyt kerran sähköisenä julkaistun lehden vaihtuneen parempaan versioon (ei lasketa mukaan vanhoja DVD-julkaisuja)?

Olen nimittäin itse valmis väittämään, ettei tällaista tapahdu lainkaan.

Sen sijaan esim. lehdet julkaistaan entisöimättöminä ja myöhemmin samat tarinat tuodaan rinnalle entisöitynä (tai ainakin retusoituna) kokoelmana. DC:n tapauksessa kannattaa aina vanhat tarinat lukea kokoelmamuodossa, jos sellaista on tarjolla.

Mutu-tuntumalla sanoisin, että keskimäärin (vanhojen sarjojen tapauksessa, uusissa ei ole eroa) DC-digilaatu on heikompaa kuin Marvelilla. Samalla mutulla heitän, että heikoin DC-digilaatu on 80-luvulta ja Marvelin puolestaan 90-luvulta, mutta tähän tuntumaan vaikuttanee sekin, mitä tulee diginä luettua.

[Veli Loponen]

En osaa yhtään numeroa nimetä, mutta itselläkin aika monta kertaa luvun alla oleva lehti on päivittynyt uuteen. Selkeimmin tämä näkyy niissä, missä DC on julkaissut joitain vanhoja lehtiä Comixologyssa mustavalkoisena ja myöhemmin se on päivitetty siistittyyn väriversioon. Tällainen on esimerkiksi Adventure Comicsin numero 460. Itsekin olen sen ostanut alunperin mustavalkoisena, mutta nykyään on värillinen.

[Jukka Laine]

Ostin jo ajat sitten Elisa Kirjasta Timo Mäkelän Romeon ja Julian. Rupesin lukemaan sitä vasta eilen, ja kun avasin sen, kysyttiin että kirjasta on uusi versio, haluatko ladata sen.

Taisi muuttua pokkariversioksi. Yli 400 sivua.

[Jiksi]

DC on julkaissut joitain vanhoja lehtiä Comixologyssa mustavalkoisena ja myöhemmin se on päivitetty siistittyyn väriversioon.

Tämähän on positiivinen havainto. Onko muilla kokemusta vastaavasta?

Kun huomaat (kuka tahansa) seuraavan kerran tuota, voisitko naputella foorumille huomiosi.

Minua kiinnostaa, rajoittuuko tuo päivittyminen jollekin tietylle aikavälille, ja erityisesti kuinka lähelle päivitykset tulevat nykypäivää kohden.

Lisäksi minua kiinnostaisi tietää tuleeko lehtiversioon päivitettyjä sivuja sen jälkeen, kun parempilaatuinen kokoelma on julkaistu. Jos tapahtuu, voisi hieman verrata millaisella viiveellä näin on tapahtunut.

Kerroit, Veli, aiemmin että sivut on vain skannattu. Jos osuu kohdalle sellainen, niin viestittele täällä foorumilla siitäkin. Marvelin vanhat DVD-kokoelmat olivat rujoja skanneja, mutta muutoin on digikaupoissa vähintään sivut oikaistu suoriksi ja vedetty kontrastit ym. filttereillä kohdalleen. Jos on ihan skannattuna, siis sen suurempia käsittelemättä jätettyä, materiaalia jaossa, niin kiinnostaa ehdottomasti tietää mistä on kyse.

Itse olen lukenut DC-tuotannosta tosi vanhoja (Salama, Vihreä Lyhty), jossa lehdet ovat entisöityjä tai sitten sellaisia keski-ikäisiä (esim. Lepakkomiehiä, mitä julkaistiin Teräsmiehen kakkossarjana 80-luvun alussa), jotka on käsitelty sen suuremmin alkuperäismateriaalia huomioimatta, mutta kuitenkin kohtalaisesti. Kaikki muu on sitten 2000-luvulta, pääosin ennen ja jälkeen Infinite Crisis -tapahtumaa.

Ikinä ei ole päivittynyt mitään, kun olen lukenut. Kaikki muu, akun räjähtämistä lukuun ottamatta, onkin sitten jo varmaan tapahtunut.

Aku ja Tex menevät kaikissa formaateissa koska on kaikki formaatit.

Kyllä Texin eri julkaisumuotoja selittää se, että perusjulkaisulla oli 14 000 lukijaa, kun samaan aikaan viimeiset Marvel-lehdet kahlasivat jossain 5 000 tietämillä tai jotain.

Olen valmis uskomaan, että Texin lukijakunta Suomessa on kolminkertainen, mutta vielä enemmän uskon, että se puolet marvelisteista – kriitinen ydinjoukko – osti ennemmin lehtensä englanniksi.

Kun ei ollut ostajia, julkaistiin vähemmän lehtiä ja painosmäärät painuivat ja tämä kehitys sitten vei aktiivisia lukijoita vielä enenevässä määrin alkukielisten julkaisujen pariin ja sitä se itseään voimistava negatiivinen kehä sitten tiesi.

[Reima Mäkinen]

Paperilehdissä on tosiaan sekin hyvä puoli että ne eivät päivity. Toisin sanoen historiaa ei mieltä mielin hävitetä.

Kun ei ollut ostajia, julkaistiin vähemmän lehtiä ja painosmäärät painuivat ja tämä kehitys sitten vei aktiivisia lukijoita vielä enenevässä määrin alkukielisten julkaisujen pariin ja sitä se itseään voimistava negatiivinen kehä sitten tiesi.

Aika pahasti eksynyt sivuladuille ja haarautunut tämä keskustelu... Niin, voihan se olla että osa nykyteineistäkin ostaa sarjakuvia suoraan englanninkielisenä diginä. Sikäli hassu juttu, että siitä me emme tiedä mitään. Siis lukijamääristä, harrastajakunnasta tai sarjojen suosiosta. 

[Jiksi]

Sikäli hassu juttu, että siitä me emme tiedä mitään.

Nykytilasta veikkaisin, että ennempi ne samat harrastajat ostavat paperia ja digiä, suomea ja englantia. Eri juttu, että missä määrin nämä sitten leikkaavat toisiaan.

Digimaailmassa sen sijaan tiedetään, mitä kynsilakkaa ostajilla on varpaankynsissä, mutta ei kerrota myyntilukuja, kun pelätään että musa- ja elokuvaihmiset nauraa.

[Reima Mäkinen]

Nykytilasta veikkaisin, että ennempi ne samat harrastajat ostavat paperia ja digiä, suomea ja englantia. Eri juttu, että missä määrin nämä sitten leikkaavat toisiaan.

Digimaailmassa sen sijaan tiedetään, mitä kynsilakkaa ostajilla on varpaankynsissä, mutta ei kerrota myyntilukuja, kun pelätään että musa- ja elokuvaihmiset nauraa.

Niin kuin pääsin sanomasta, emme tiedä mitään.    Jostain tuli mieleen 60-luku ja se miten Marvelilla kehitettiin fandomia. Nykyään diginä sekin toimii aivan eri tavalla. Joko yhtiöt ovat kokonaan unohtaneet tämän, että ns. harrastusta ei tarvitse ruokkia. Riittää kun suolletaan kovaa kyytiä kaikkea "merchandisea" nettikauppoihin.  Ajatteleeko ne että sarjakuvaharrastajat kohtaavat toisensa jotenkin mystisesti jossain snapchatissa ja twitterissä ja että se riittää? Jos omaan nuoruuteen vertaa, niin digi on kyllä helvetisti paljon köyhempää. Sarjiksia ei voi enää vaihdella ja lainailla tai myydä divariin. Vaikkapa uimarannalla lueskeleminen kuulostaa aika utopistiselta, ylipäätään sarjisteemainen hengailu on kaventunut coneihin ja jos siihen jotain konkreettista kaipaa niin sitten se on jotain typerää  pukuilua. Ennen vanhaan vaikkpa lehtien ympärille kyhätty kerhotoiminta lehdistä leikattavine kuponkeineen ja kirjepalstoineen sitoutti kakrut/lukijat aivan eri tavalla kuin nettikaupan laappiminen luurissa. Mutta toivottavasti olen väärässä ja digipuljuilla on tämä homma jotenkin mystisesti hallussa, maakohtaiset käppyrät nousussa ja asiakaskunta kokonaisuutena kasvussa.

[Jiksi]

Ajatteleeko ne että sarjakuvaharrastajat kohtaavat toisensa jotenkin mystisesti jossain snapchatissa ja twitterissä ja että se riittää?

Käsitykseni mukaan se uusi digisarjakuvaharrastaja on yhtä toteutumaton toivekuva kuin sanomalehden uusi digilukija; vanha harrastaja on myös digikauppojen asiakas.

[Curtvile]

Käsitykseni mukaan se uusi digisarjakuvaharrastaja on yhtä toteutumaton toivekuva kuin sanomalehden uusi digilukija; vanha harrastaja on myös digikauppojen asiakas.

joo ja ei, uusiakin on mutta ongelmana on varata juurikin vain wanhoihin.
Sarjakuvakeräilijät luovat omaa tulppaanimaniaansa tai kuten se kansanomaisemmin ilmaistaan sahaavat oksaa altaan.

Digi-puoli on tullut ja jää, mutta yksin se ei riitä ja ei, oikeasti se että sarjakuvakeräilijät harrastavat vain suojaamatonta seksiä ja koettavat täyttää maan(planeetta, ei kansallisnationalistinen määre) jälkikasvullaan ei myöskään ole validi korjausliike.

Keräilijät ovat pitkälti selkäranka mutta jokainen biologian tunneilla ollut tietää että tarvitsee ympärilleen myös lihakset, verenkiertojärjestelmän ja hermoston. Luuranko YKSIN ei riitä.
Keräilijät hankkivat samaa lehteä useampia kappaleita, luku-jakeräilykappaleen ja eri versioina: laitoksien ja painosten, erikoiskansien jne mukaan.

[Veli Loponen]

Sikäli hassu juttu, että siitä me emme tiedä mitään. Siis lukijamääristä, harrastajakunnasta tai sarjojen suosiosta. 

Kyllähän nyt jotain tiedetään. Esimerkiksi se, että Ameriikan markkinoilla digi kattaa noin kymmenen prosenttia (eli noin sata miljoonaa dollaria) koko myynnistä. Ja määrä on kasvussa vaikkakin kasvu on alkanut hidastua.
Se on toki harmi, että kappalemääriin perustuvia lukuja ei paljasteta. Comixology listää kyllä kyydyimmät sivullaan, mutta ei sekään anna lukuja. Usein myydyimmissä on alennusmyynnissä olevia sarjoja, mikä on myös yleinen tieto. Eli että digimyynnissä jyrää alennukset, mikä on kai laajempikin trendi.
Lisäksi digisarjakuvalla menee Yhdysvalloissa kuitenkin paremmin kuin lasten kuvakirjoilla, joissa digin osuus kokonaismäärästä on vain kolme prosenttia.

[hdc]

No, täytyy todeta että lasten kuvakirjat tuntuvat formaatilta johon digi sopisi huonosti, eihän niitä voi edes pureskella...

[JAM]

Sarjakuva on parhaimmillaan paperilta luettuna, mutta digitaalinen sarjakuva on jo lunastanut paikkansa siinä rinnalla. Ostin juuri comixologyltä läjän indie sarjiksia parilla eurolla. Tuskin olisin niitä muuten tullut koskaan lukeneeksikaan ja tällä tavoin olenkin törmännyt moniin kiinnostaviin julkaisuihin. Myös välineellä on merkitystä tässäkin toiminnassa. Tarpeeksi isolta ja laadukkaalta tabletin ruudulta >10" on miellyttävä lukea digisarjakuvaakin. Suosikit pyrin yhä hommaamaan hyllyyn, mutta kätevä formaatti löytöjen tekemiseen ja laajoihin luku-urakoihin. Jälkimmäisessä toimii jokin Marvel Unlimited tms. palvelu tosi hyvin.

[Doc Lomapäivä]

David Lloyd vannoo digisarjakuvan nimeen ja kutsuu printtilehtien ostajia menneeseen juurtuneiksi zombeiksi. Aces Weekly on kieltämättä laadukas verkkosarjakuvalehti, nytkin pyörähti käyntiin Stewart Mooren Robert Luis Stevenson -kauhusovitus. Digisarjakuvien lukemisessa sieppaa ehkä eniten just se digi, tulee olo että on töissä, kun tunnelman pitäisi olla päinvastainen.

[Petteri Oja]

Digisarjakuvien lukemisessa sieppaa ehkä eniten just se digi, tulee olo että on töissä, kun tunnelman pitäisi olla päinvastainen.

Hyvin sanottu! Kun päivät pitkät tuijottaa ruutua niin digisarjakuvien lukeminen ei pysty rentouttamaan.

[Miqz]

Hyvin sanottu! Kun päivät pitkät tuijottaa ruutua niin digisarjakuvien lukeminen ei pysty rentouttamaan.

Juu ei, koko ajan puskee ruudulle jotain muuta ärsykettä kuten ilmoituksia meileistä, uutisista, muista sarjakuvista, peleistä jne. Toki ne voisi säätää pois mutta kun niitä nyt on kiva saada lähinnä silloin kun tekee niitä töitä.