Sylvain Runberg

[Jarkko Sikiö]

Belgialainen, Ruotsin ja Ranskan välillä seilaava Sylvain Runberg näyttää olevan Kvaakin jäsenille tuttu ainakin scifi-sarjasta Orbital.

Sen sijaan Stieg Larssonin Millennium-sovituksista suomeksi käännettiin ne amerikkalaiset, amerikkalaisiin filmatisointeihin perustuvat.

Dargaud on julkaissut (ranskalaisen) Wikipedian perusteella runsaasti tätä ruuneperiä.

Itse olen monesti miettinyt tuota Orbitalin lukemista, mutta nyt tartuin kuitenkin tuoreempaan tuotantoon.

Kuvittelin, että Wikipedia ilmoittaa virheellisesti albumin Motorcity (Dargaud engl. Europe Comics) alkuperäiseksi julkaisuvuodeksi 2017, koska opuksen englanniksi käännetyn version tietosivulla sen ilmoitetaan olevan 2015.

Kuitenkin pienen kaivamisen tuloksena selviää, että niin ranskaksi kuin englanniksi se on julkaistu (mm. Dargaudin kotisivujen mukaan) todella vasta 2017. Onpas hassu kömmähdys. Kuitenkin viimeisellä sivulla tekijät ovat kuitanneet työn valmistuneen 2015. Johtuisiko tuosta.

Kuvittaja, Philippe Berthe, on suomalaisille tuttu Pin-up-sarjasta. Itse totesin kuvittajan olevan tuttu, mutta en saanut sarjaa tarkistamatta mieleen.

Berthen kohdalla paras kuvaus lienee, että hän tekee ammattimaista jälkeä, jonka taso ei notkahda kertaakaan. Toisaalta jälki ei ole kovin mieleenpainuvaa, vaan sivut tuntuvat syntyneen rutiinilla ilman sen suurempaa paloa. Onhan mies toki jo kuusikymppinen. Toisaalta tästä tulee myös tunne, että tarina ja kuvitus ovat täydellisessä tasapainossa.

Huolimatta siitä, ettei tässä ulkoisesti ole mitään yhteistä vuosikymmenen mittaan tuotettuihin ruotsalaiselokuviin, pelkkä tapahtumien sijoittuminen Ruotsiin riittää viemään ajatukset em. elokuviin.

Toisin kuin elokuvat, jotka koettavat vetää noir-kuvauksella kaulaa luonnon kauneuteen, tässä kontrasti pohjoismaalaisen tavanomaisuuden ja kuvottavien väkivaltarikoksten välillä on voimakkaammin esillä.

Kuvittelin tapahtumien sijoittuvan menneisyyteen, ennen kuin päähenkilö vastasi älypuhelimeen. Osaltaan erhe johtui siitä, että ollaan maalaismaisemissa ja fiftariharrastajien parissa.

Tavoittelivatko tekijät sitten tietoisesti kuinka pitkälle menevää junttimeinikiä, mutta poliisien kampaukset ovat 30 vuotta menneisyydessä, eikä mene läpi sekään että kymmenvuotias pitäisi päällä Kiss-yhtyeen paitaa.

Tätä vanhaa maailmaa kuvavat myös värittäjän, Dominique David, ratkaisut. Haaleat värit ovat kuin niitä ei olisi nykypäivään koskaan tarkoitettu.

Kansikuvaan on vedetty vielä vanhaa sarjakuvaa jäljittelevät rasteripisteet.