Velhon morsian

[PTJ Uusitalo]

Velhon morsian eli Mahoutsukai no yome on englanniksi ollut tuttu jo jonkin aikaa nimellä The Ancient Magus' Bride, mutta nyt sitä saa ilahduttavasti suomeksikin.

Kuudes pokkari on toistaiseksi uusin. Kirjoitin sarjasta vuonna 2013 runsaan yhden pokkarin perusteella näin:

15-vuotiasta Chise Hatoria on palloteltu sukulaiselta toiselle, sillä hän pystyy näkemään keijuja ja muita yliluonnollisuuksia. Lopulta hänet ostaa ihmishuutokaupasta pedonkallopäinen maagi nimeltä Elias Ainsworth, joka ei vaikuta olevan niin ihminen kuin demonikaan.

Nykyaikana maagisia voimia omaavia ihmisiä syntyy enää vähän, ja Chise on vielä heidänkin joukossaan poikkeuksellinen tapaus. Elias vapauttaa Chisen ja julistaa tekevänsä hänestä paitsi oppilaansa myös morsiamensa. Hänen todelliset motiivinsa ovat on kuitenkin mysteeri, sillä hän on kaikkea muuta kuin kuolevainen mies.

Chise muuttaa asumaan Eliasin maalaistaloon Lontoon laitamille, ja he matkustavat ympäriinsä suorittamassa erilaisia maagikon töitä. Eliasin matkassa Chiselle tulevat tutuksi niin islantilaiset lohikäärmeet, kissojen valtias kuin Britannian keijukuninkaallisetkin.

Sarja ammentaa maailmanrakennustaan niin kelttiläisistä taruista kuin fantasiakirjallisuudestakin. Kore Yamazaki on tekijänä varsin kokematon, mutta sarja on jo nyt paitsi vetävästi käsikirjoitettu myös taiteeltaan äärimmäisen kaunis.

"Varsin kokematon" tarkoittaa tässä sitä, että Yamazaki on tehnyt aiemmin kaksipokkarisen sarjan Futari no renai shoka, joka näyttäisi olevan kirjakauppamiljööseen sijoittuva ikäeroromanssi. Nykyään sekin on näemmä käännetty, joten pitäisi varmaan tutustua.

Mutta Velhon morsian, voi juku. Hyvää fantasiakamaa on tämä, vaikka ilmestyykin tuskallisen hitaasti.

Viime aikoina Eliaksen menneisyyskin on alkanut avautua lukijoille, ja samalla kun hän opettaa Chiselle magiaa on Chise alkanut opettaa hänelle ihmisyyttä. Elias kun on elänyt pitkään ihmishahmoisena – muut hahmot kutsuvat häntä muun muassa "Puolikkaaksi", "Lihakuoren käyttäjäksi" ja "Siksi joka halusi olla ihminen mutta ei ollut" – mutta ei edelleenkään ihan ymmärrä ihmisten tunteita.

Toinen tärkeä teema on jonnekin kuuluminen ja tarpeellisuus. Chise on elänyt koko elämänsä tarpeettomana lapsena jota kukaan ei ole halunnut vaivoikseen, ja nyt hän on saanut ensimmäistä kertaa paikan jonne tulle kotiin. Hän tietää että Eliaksella on taka-ajatuksia hänen varalleen, mutta haluaa silti olla tämän kanssaan ja oppia tältä magiaa.

Sarjasta on parhaillaan tekeillä kolmijaksoinen animeprojekti joka toimii tarinalle prologina, ja ehkäpä kokonainen TV-sarjakin saadaan joskus aikaan, kun pokkareita on kasassa vähän enemmän. Tuoteperheen promovideossa on ainakin kohtauksia ihan päätarinasta.

Suosittelen lämpimästi.

[Antti Valkama]

Nuoren tytön hyväksikäyttöähän tässä käsitellään, mutta sillain söpösti.

Ensin jäin ihmettelemään, mutta sitten valaistuin. Sama teemahan on vaikkapa Sillagessa. Etsivä löytää!

[PTJ Uusitalo]

Uusin Tähtivaeltaja tipahti postiluukusta.

Sarjan kohdeyleisö ovat esiteini-ikäiset tytöt, eikä sitä muille voikaan suositella.

Tämä on nyt jo ainakin toinen kerta kun sarjan kohdeyleisöksi otaksutaan tytöt eikä aikuiset miehet. Toki myönnettäköön että Comic Garden on seinenlehtenä melko sukupuolineutraali, mutta että esiteinit...?

Kohdeyleisöjen tulkitsemisen ongelma tuntuu olevan melko universaali. Kaikki osaavat erottaa toisistaan tyttöjen ja poikien mangat – tyttöjen sarjoissa on tyttöhahmoja, poikien sarjoissa on poikahahmoja. Mutta se tuntuu hämäävän, että sitten kun mennään vähän vanhempiin lukijoihin, niin yhtäkkiä naispuolisen lukijakunnan sarjoissa onkin poikahahmoja ja miespuolisen lukijakunnan sarjoissa taas tyttöhahmoja.

Niin ja juu, TV-animehan julkistettiin tosiaan nyt ensi syksyksi kuten aiemmin uumoilinkin.

[Antti Valkama]

Tosin viittauksen esiteineihin voi myös, jos ei ihan suopeasti tulkitse, lukea halveksuvana heittona: "Minulle kypsälle aikuiselle ei kelpaa, kakarat ehkä tykkää."

[Toni]

Tosin viittauksen esiteineihin voi myös, jos ei ihan suopeasti tulkitse, lukea halveksuvana heittona: "Minulle kypsälle aikuiselle ei kelpaa, kakarat ehkä tykkää."

Kaiken voi aina lukea, kuten haluaa. Tähtivaeltajassa toki suositaan aika jyrkkiä ilmaisuja, jotka on helppo tulkita "pahantahtoisiksi", vaikka harvemmin näin on tarkoitettu. Kyseessä on ennemminkin lehden tyylilaji.

Mielenkiintoisempaa ja antoisampaa olisi kuitenkin analysoida ja argumentoida, millä perusteilla kukin mihinkin käsitykseen on päätynyt. Muistan pohtineeni pitkään sekä tämän että Lindbergh-mangan kohdalla näitä sopivia kohdeyleisöjä, joille teokset voisivat olla antoisia ja joihin niiden on todennäköisesti sisältönsä ja elementtiensä puolesta ajateltu vetoavan.

Valitettavasti kyseisten arvostelujen kirjoittamisesta on venähtänyt jo niin pitkä aika, ja tässä välissä on tullut luettua ja kirjoitettua varmaan kymmeniä muita sarjakuva-arvosteluja, että oma ajatuksenjuoksuni näiden teosten kohdalla on jo kadonnut historian hämäriin.

Toivottavaa tietenkin on, että koko arviot luettuaan pystyy helposti ymmärtämään, miten kyseisiin määritelmiin on päädytty.

Manga-arvioissa on tietysti myös se oma ongelmansa, että paikoin sarjoissa kestää useampi pokkari, ennen kuin juttuun päästään kunnolla sisään ja valistuneempaan analyysiin aukeaa tilaisuus. Mutta arvostelupalstalla tällainen on harvoin, jos koskaan mahdollista.

Ja noin yleisesti ottaen minusta on erinomaisen hyvä, että myös nuoremmalle lukijakunnalle julkaistaan sarjakuvaa, koska mistä muualta ne uudet sarjakuvanlukijat oikein tulisivat? Tosin ehkä Tähtivaeltaja on väärä paikka lasten- ja nuortensarjakuvien arviointiin, koska oma lukijakuntamme kallistuu vahvasti aikuisten suuntaan - jolloin myös arvosteluissa painottuu heidän palvelimesensa.

Mutta joskus olisi tosiaan kiva jollain foorumilla syvemmin pohdiskella näitäkin määritelmiä ja käsityksiä puolin ja toisin. Keskustelu on aina positiivista ja voi hyvinkin aukaista ihmisten silmät näkemään asioita omasta kannastaan ja käsityksistään poikkeavista kulmista.

[PTJ Uusitalo]

Manga-arvioissa on tietysti myös se oma ongelmansa, että paikoin sarjoissa kestää useampi pokkari, ennen kuin juttuun päästään kunnolla sisään ja valistuneempaan analyysiin aukeaa tilaisuus. Mutta arvostelupalstalla tällainen on harvoin, jos koskaan mahdollista.

Sehän se ainainen ongelma on. Muistan kun aikoinaan Anime-lehdelle töihin tullessani edellisellä päätoimittajalla oli kokemusta lähinnä videopeleistä kirjoittamisesta, ja se oli tullut aika isona kulttuurierona että mangasta kirjoitettaessa kyse ei juuri koskaan ole kokonaisista teoksista, vaan vain pitkän sarjan ensimmäisestä pokkarista.

Siinä sitten punnitaan se, miten hyvin osaa erottaa sarjan potentiaalin jo alun perusteella. Itse olen tosin ottanut aina sen näkemyksen, että jos vain suinkin mahdollista arvostelun kirjoittajan pitäisi perehtyä sarjaan mahdollisimman pitkälle voidakseen saada sarjasta mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan.

Vaikka sitten pitäisikin turvautua vähemmän laillisiin fanikäännöksiin. Kuka tahansa vaikkapa omaan blogiinsa arvostelua tekevä harrastelija voi kuitenkin niin tehdä, ja olisi hassua jos "ammattimaisempi" kritiikki olisi sitten paradoksaalisesti vähemmän perehtynyttä. Mutta aikaresurssithan siinä toki tulevat usein vastaan siitä huolimatta.

Kyllähän Suomessa nuoremmillekin suunnattua mangaa julkaistaan, jopa enemmistö. Mutta juuri siksi onkin vähän hassua, että ne harvat edes vähän vanhemman yleisön sarjatkin ollaan herkästi tulkitsemassa lapsille suunnatuksi.

[Antti Valkama]

Kaiken voi aina lukea, kuten haluaa. Tähtivaeltajassa toki suositaan aika jyrkkiä ilmaisuja, jotka on helppo tulkita "pahantahtoisesti", vaikka harvemmin näin on tarkoitettu. Kyseessä on ennemminkin lehden tyylilaji.

Kovin pahantahtoiseksikaan en myönnä sitä tulkintaa, että esiteinityttö-heitto nousi jonkinlaisesta ylimielisyydestä. Tuntuu näet turhan vaikealta uskoa ihan noin vain, että sarjaa - vaikka vain ykkösosan - lukenut tosissaan määrittelisi sen erityisesti tai vain tuolle kohdeyleisölle tarkoitetuksi. Joten luontevampaa on ajatella, että se ei ollut niinkään vakava määritelmäpyrkimys kuin halveksiva tuhahdus. Sitä en kiistä, etteikö se sopisi tyyliin.

...ja toisaalta taas, saatan olla väärässäkin. Onhan maailmassa jopa väkeä, jonka mielestä sarjakuvat ja animaatiot sinänsä ovat vain lasten juttuja.

[Toni]

Kovin pahantahtoiseksikaan en myönnä sitä tulkintaa, että esiteinityttö-heitto nousi jonkinlaisesta ylimielisyydestä. Tuntuu näet turhan vaikealta uskoa ihan noin vain, että sarjaa - vaikka vain ykkösosan - lukenut tosissaan määrittelisi sen erityisesti tai vain tuolle kohdeyleisölle tarkoitetuksi. Joten luontevampaa on ajatella, että se ei ollut niinkään vakava määritelmäpyrkimys kuin halveksiva tuhahdus. Sitä en kiistä, etteikö se sopisi tyyliin.

Ehkä vain luin tuon ykköspokkarin jotenkin väärin, mutta kyllä siinä esiintyvät elementit ja niiden käsittelytavat toivat vahvasti mieleeni fantasiakirjallisuuden, jonka kuvittelen vetoavan erityisesti 11-14-vuotiaisiin naislukijoihin. Perustelut tähän käynevät hyvin ilmi itse arvostelusta.

Täytyy joka tapauksessa myöntää, että voin aivan hyvin olla väärässä jatkon kantilta.


PS. Ja näköjään tuossa alkuperäisessä viestissä oli kirjoitusvirhe, piti lukea "pahantahtoisiksi". Muokkailin tuota lausetta niin monta kertaa, että jäi vanha pääte siltä ajalta, kun lause oli ihan eri muodossa... Ja näin merkityskin muuttui aika erilaiseksi, kuin oli tarkoitus... Kääk ja hups! Nyt on korjattu.


PS2. Ja nyt mennään roimasti off topic, mutta keskustelu herätti ajatuksia - mikä on aina positiivista! - joten heitetään nyt nämäkin pohdinnat tähän perään.

Alkoi vain pyöriä päässä ajatus siitä, minkä ikäisten ihmisten kuvitellaan lukevan minkäkinlaisia kirjoja/sarjakuvia.

Itse olen ajatellut sen jotenkin niin, että 7-9-vuotiaille maistuvat lähinnä "lastenkirjat" (omana aikanani esim. Enid Blyton, Jules Verne, Tarzan, Mars-sarja ja erilaiset seikkailuklassikot).

Noin 10-vuotiaana ne korvautuvat lähinnä "nuortenkirjoilla" (aikoinaan esim. Taru sormusten herrasta ja Asimovin, Clarken ja Heinleinen tuotanto, James Bondit etc - nykyisin sellaiset sarjat kuin Twilight, Nälkäpeli ja lukuisat vastaavat).

Sitten ehkä siinä 15-ikävuoden kieppeillä joko lopetetaan lukemineen tykkänään tai siirrytään nk. aikuisten kirjoihin.

Paljon puhuttu ahmimisikä taitaa asettua suunnilleen välille 8-13 vuotta.

Tämähän on tietenkin äärimmäisen yksilöllistä ja vaihtelut ovat paikoin hyvinkin suuria, mutta jos nyt noin karkeaa arvioita pitäisi heittää. Pikainen googletus tuntuisi myös tukevan tällaista mutu-näkymää.

Yleisesti kuitenkin tuntuu, että yhä nuoremmat lukevat yhä vanhemmille alunperin ehkä ajateltuja kirjoja/sarjakuvia. Vastaava ilmiöhän näkyy myös pop-musiikin ja ja tv-sarjojen suhteen - Salatut elämät on Pikku Kakkosen jälkeen suosituin tv-ohjelma 7-8-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa ja pop-tähtien keikoilla pääosa yleisöstä kuuluu nykyisin olevan 6-11-vuotiaita.


PS3. Käyttämästäni esiteini-termistä näyttää myös olevan lukuisia erilaisia tulkintoja, mutta kyllä niistä pääosa tuntuu asettuvan tuohon ikähaarukkaan, mitä itsekin tarkoitin.

[PTJ Uusitalo]

Voin toki olla kovasti väärässäkin, mutta jotenkin tuntuisi että Velhon morsiamen kaltainen tunnelmoiva ja maisemilla maalaileva fantasiasarja on varmaan monelle 12-vuotiaalle ja sitä nuoremmalle vähän tylsä.

Sehän se usein nimenomaan erottaa nuoremman yleisön sarjat vanhemman yleisön sarjoista: nuoremmat tahtovat vauhtia ja meininkiä, vanhemmat puolestaan pitävät usein enemmän rauhallisemmasta menosta. Ja vaikka vanhempien sarjassa toimintaa ja räiskyviä tunteita olisikin, niin aiheet ovat usein sellaisia joihin nuoremman lukijan on vaikeampi samastua, kuten uhkapelaamista tai sen hekumointia miten hyvältä olut maistuu pitkän työpäivän jälkeen.

Enemmän nuoremmille tytöille maistuvaan fantasiagenreen on erikoistunut Hana to Yume -lehti. Sen sarjojen nimien luetteleminen tuskin sanoisi kauheasti mitään, mutta uskoisin että jo pelkästään sen nettisivuja katsomalla huomaa visuaalisen eron Velhon morsiamen kotilehti Comic Gardeniin nähden.

[PTJ Uusitalo]

Uutta promovideota pukkaa, ja sarja alkaa kuukauden päästä eli 7. lokakuuta.

Ihan hyvältähän tuo näyttää edelleen. Silloin aikoinaan kun se ensimmäinen promovideo julkaistiin olin vähän huolissani, koska onhan näitä nähty että riittävän suositulle tuoteperheelle tehdään komean näköinen animoitu promo hyvissä ajoin etukäteen, mutta koska se tehdään niin hyvissä ajoin etukäteen, se on kokonaan oma tuotantonsa jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen ennen pitkää seuraavan TV-animen kanssa. Joka ei sitten näytä yhtään niin komealta.

Mutta tässä tapauksessa näin ei näytä olevan, vaan myös TV-sarjan aikataulut vaikuttavat olevan niin hyvässä kuosissa että laatu tuskin pääsee laskemaan sarjan edetessä. Kaikkein selvimmin siitä kielii se, että sarjan kolme ensimmäistä jaksoa ennakkoesitettiin Anime Expossa jo heinäkuun alussa. Eli jos tuotanto ei ole hyvällä mallilla, niin jo on kumma.

[Antti Valkama]

Odotan kiinnostuksella. Tosin jo siinä kolmiosaisessa "prologisarjassa" (Hoshi matsu hito) huomasin, että kun on vahvasti uppoutunut sarjakuvaan, animaatio tuntuu aina jotenkin väärältä. Miksi sillä on tuollainen ääni, ei tuo mennyt (minun mielikuvissani) noin jne. No, ei taida olla kovin ainutlaatuinen ilmiö. Mutta korostuu, kun ei ole vain lukenut sarjaa vaan myös tehnyt paljon töitä sen kimpussa.

Yamazaki itse näytti olevan varsin halti(j)oissaan animesta.

[Reima Mäkinen]

Tekijä vieraili Suomessa ja Animeconissa. Römpötti kirjoitti Hesariin jutun, jonka perusteella tuli vähän fiilis tutustua sarjaan lisää. Aivan alku ei niin paljon napannut että se olisi sarjan ilmestymisen alkaessa jaksanut vetää mukaansa (kun on niin paljon kaikkea muutakin).

[Antti Valkama]

Ja tässä vielä linkki Römpötin juttuun