Batwoman on viihdyttävää perussankarointia. James Tynion IV vahvistaa Marquerite Bennettiä alussa. Tarina kulkee ilman suurta kikkailua. Jälkimmäinen yksin jäätyään kirjoittaa vähemmän maskuliinista, painajaisten puolelle ulottuvaa tarinaa, mutta vaihtaa sitten taas onnistuneesti mutkattomaan persauksille potkimiseen.
Tämä Rebirth on ehdottomasti parempaa kuin DC 52:n Batwoman, joka oli periaatteessa kiinnostavaa, mutta sekavasta sivusommittelusta johtuen kovin työläs lukea. Siinä paras osuus oli yksinkertainen This Blood is Thick (2014) -kokoelma, jossa jahdattiin Batmania. Se jäi oikein mieleen siitä syystä, että tarinakaaren lopetus oli leikattu seuraavan kokoelman puolelle.
Kokonaisuudessaan Rebirth-tarina on vähän kuin yksinkertaistetussa muodossa saman toistoa, mutta Steve Epting kuvittajana aloituskokoelmassa The Many Arms of Death (2017) riittänee nimitasolla vakuuttamaan epäilevämmänkin lukijan.