Jukka-Petteri Eronen & Viljami Vaskonen - Tietäjän kirousPieni poika asuu kaksin isänsä kanssa kaupungissa jonka yllä on Tietäjän kirous, se on vienyt äidinkin vangikseen...
Reaali- ja fantasiamaailman sekoituksessa tuli ensin vähän mieleen nuo vähän aikaa sitten lukemani Luke Pearsonin Hildat, mutta tässä ollaan karumpia ja tuleehan myös esille että tämänkertainen fantasia on näkyvästi symbolista, tavallisen elämän tapahtumia on verhottu satuun mutta lopulta tarkoitus on nähdä symbolien läpi.
Satufantasia genrenä kiinnostaa, samoin voimakas symbolisuus, joten myötämielisesti lähdin lukemaan ja paljon pidinkin, mutta tuntui että tämä olisi voinut olla vielä parempi: lopussa tarina vedetään kokoon turhan nopeasti ja etäisesti
ja viittaako viimeinen sivu, jossa kuvataan että ne kehystetyt satusivut ovat äidin tekemiä, myös siihen että loppu on myös osittain toiveajattelua? Jos niin on, tämä pitäisi tuoda selvemminkin esiin...
Muutenkin kerronnan eri tyyppejä, fantastisempaa ja realistisempaa olisi voinut/pitänyt sekoittaa rohkeammin, nyt tuntuu että on ollut ideaa mutta toteutuksessa ollaan toppuuteltu liikaa silloin kun olisi pitänyt olla räikeämpi.