hdc lukee

[hdc]

Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 1 & 2

Tätä on vielä kahdeksan osaa jäljellä? Kiva.

[VesaK]

Keiji Nakazawa - Barefoot Gen 1 & 2

Tätä on vielä kahdeksan osaa jäljellä? Kiva.

Kyllä vaan. "Kiva."

https://www.sarjakuvakauppa.fi/barefoot-gen-3-life-after-the-bomb.html

Nakazawa eli pitkään huolimatta siitä, että väkisinkin joutui alttiiksi suurelle määrälle säteilyä - Hiroshiman pommin räjähtäessä hän oli vain kuusivuotias! Hänen elämäntyönsä oli kertoa maailmalle "Hiroshiman pojasta". Ei voi oikeastaan moittia Nakazawaa ketjutupakoinnista, vaikka se hänet lopulta veikin keuhkosyövän muodossa.

http://www.tcj.com/keiji-nakazawa-1939-2012/

[hdc]

Joo, kaksi ekaa osaa oli aikamoista henkistä turpaanvetoa, mutta eihän tämä ole sellainen sarja jota voi jättää kesken, jos toiset ovat eläneet tätä niin lukeminen on vähäistä...

[hdc]

Stan Sakai - Usagi Yojimbo 12: Grasscutter
Siinä missä aiemmissa kirjoissa on ollut enemmän lyhyitä juttuja jotka punoutuvat toisiinsa ja kerronta on usein aika ilmavaa, tämä oli yhtenäinen tarina jossa on suuri määrä liikkuvia osia, hyppiminen henkilöstä toiseen kävi joskus aika hengästyttäväksi ja kun tarinassa on neljä(!) prologia niin eksposition määrä ei ole vähäinen...ja samalla kun panokset kovenivat niin vähän kävi mielessä joko tämä kävi liiankin raskaaksi. Mutta kiinnostaa nähdä miten juttu etenee.

Plussaa myös yhä tyylikkäästi toteutetuista folkloristishenkisistä kauhuelementeistä.

Stan Sakai - Usagi Yojimbo 13 & 14: Grey Shadows & Demon Mask

Varsin raskaan ja kömpelönkin Grasscutter-kirjan jälkeen siirrytään lyhyempiin juttuihin ja taas alkaa luistaa paremmin: erityisesti Grey Shadowsin tasapaino jossa yksittäiset tarinat muodostivat kuitenkin kokonaisuuden miellytti, Demon Maskissa taas varsinaisten tarinoiden sekaan oli heitelty pieniä välinäytöksiä joista ainakin osa liikuttaa isompaa juonta eteenpäin...
Samoin Sakai on innostunut dekkareista, näissä molemmissa on keskiössä rikosmysteeri...

[hdc]

Mangin & Demarez - Alix Senator 1: Verikotkat

Tämähän oli kiva: niin sisällöllisiä kuin tyylillisiä viittauksia Martinin Alixeihin mutta tehdään silti selvästi omaa juttua onnistuneesti modernisoiden.
Ja päätetään albumi cliffhangeriin että nyt pitää odottaa seuraavaa osaa...

Mangin & Demarez - Alix Senator 2: Viimeinen farao

Meno jatkuu kiinnostavana, tiputellaan vinkkejä väliin jääneistä (merkillisen kuuloisista) tapahtumista ja taas päätetään albumi reippaaseen cliffhangeriin.

Joo, ei tässä ihan kaikki asiat ole niin uskottavia (kuten niiden lintujen koulutus) mutta kun sopivasti ummistelee silmiä niin erinomaisne viihdyttävä, ja asettuu kiinnostavaan kontrastiin vanhempien Alixien kanssa...

[hdc]

Junji Ito - Fragments of Horror

Jälkisanoissaan Junji Ito totesi kirjan ensimmäisen tarinan olleen ensimmäinen kauhutarina kahdeksan vuoden tauon jälkeen eikä ollut ihan varma tuliko siitä nyt ihan sellainen kuin oli tarkoitus...mutta kuusi muuta kauhutarinaa tuli sen jälkeen.

Ja, no, eivät nämä oikein ole parhaimmistoaan, jotain erittäin häiritseviä yksittäisiä ruutuja (tai aukeamia) kyllä löytyy mutta tarinat ovat aika hämäriä ja usein "se jokin" jää kuitenkin puuttumaan.
Mutta siis ne yksittäiset ruudut ja aukeamat, niiden takia tätä kannattaa kuitenkin vilkaista.

[hdc]

Jason Aaron & Chris Bachalo - Doctor Strange 1: The Way of the Weird

Jahas, taas uusi yritys herättää Tohtori Oudolle soolosarja sen sijaan että piipahtelisi muiden sarjoissa deus ex machinana.
Ekoissa lehdissä toistellaan kyllästymiseen asti kuinka "weird" kaikki Tri Outoon liittyvä on, ja sitten tulee jotain interdimensionaalisia tyyppejä jotka haluaa tuhota magian tms.
Jotenkin nää magiapohjaiset jutut on vähän ongelmallisia jaetuissa universumeissa kun vähän kaikilla on omat kuvionsa joiden kaikkien pitäisi olla tosi kosmisia mutta ne harvemmin kohtaa eikä kenekään magioilla ole oikein mitään tekemistä kenenkään kanssa. Purppuranoita ja Shamaani vilahtelee sivuhenkilöinä (joilla ei näköjään ole parempaa tekemistä kuin istua kapakassa) ja mm. Thorinkin voisi kuvitella olevan kiinnostunut...
Tiedetyypit sentään on jotenkin samalla kartalla.

[hdc]

Gaiman, Moon & Bá - How to Talk to Girls at Parties

Moonin ja Bán kuvitus on nättiä mutta en niin välittänyt siitä alkuperäisestä Gaimanin novellista ja luultavasti tulen tämänkin version unohtamaan pian. "Ihan kiva".

[hdc]

Ensio Aalto & Jukka Kuusisto - Niilo Lukko: Tupenrapinat

Pohjalaista häjyhuumoria jossa melkein kaikissa stripeissä on pointtina pohojalaasuus. Mukana oli hauskojakin juttuja.
Kirjaa lukiessa hieman kuitenkin häiritsi taiton satunnaisuus, joka toinen aukeama oli väreissä ja joka toinen mustavalkoinen, ja joskus aukeamalla oli yksi strippi ja joskus kaksi, miten sattui sopimaan...mutta tuollainen antaa teokselle varsin hajanaisen ilmeen.

[hdc]

Mitsuru Hattori - Sankarea 5&6
Pari muutakin alun turhempia henkilöitä on dumpattu pois (ainakin toistaiseksi) mikä viitannee siihen että tässäkään mangassa tekijällä ei ehkä ole ihan kauhean selvää käsitystä minne ollaan menossa, mutta sinne mennään ilahduttavan oudoilla raiteilla.

Mitsuru Hattori - Sankarea 7&8
Nyt jolkotellaan jo ihan eri miljöössä jolla ei enää ole oikein mitään yhteyttä alun pimeään romanttiseen komediaan, mutta katsotaan nyt mihin tässä ollaan matkalla (randomia fan servicea toki heitellään yhä sekaan).

[hdc]

Sanna Hukkanen - Juuri

Elämää Joensuun ja Tansanian välillä, kulttuuria ja kulttuurishokkeja, ja juuria monenlaisissa muodoissa symbolien verkostona.
Sinänsä sisältöä luki mielellään, mutta kokonaisuus jäi jotenkin muodottomaksi, miksi siinä on juuri nämä asiat juuri tässä järjestyksessä kun laajassa aiheessa levittäydytään vähän joka suuntaan...

[hdc]

Lewis Trondheim - Les formidables aventures de Lapinot: L'accélérateur atomique

Yksi niistä kääntämättä jääneistä Jussi Jäniksistä, ja sääli koska tämä on sarjan hauskimpia osia, Piko & Fantasiota versioidaan ja sarjan hengessä ratkotaan scifahtavaa mysteeriä...

Lewis Trondheim - Les formidables aventures de Lapinot: La vie comme elle vient

"Arkisempaa" draamaa jossa ystävykset kokoontuvat illanviettoon Lapinotin ja Nadian kotiin, ja sitten tapahtumien kehittyminen ottaa kovin äkkiväärän luonteen...
Vaikka peruspointti elämän arvaamattomuudesta onkin ilmeinen ja usein nähty niin olihan tämä kuitenkin hieno, ja tuon toisen albumin kera sellainen että olisi suomeksikin ollut kiva nähdä.

[hdc]

Lars Jansson - Muumit sarjakuvaklassikot IX

Perustaso pysyy vaikkei ikimuistoisia juttuja tässä olekaan, eka tarina Neitonen ahdingossa taisi olla paras hämmentävässä polveilussaan, ja Nipsun urheiluliike taas heikoin (paljon hyvin simppeleitä urheilugageja).

Lars Jansson - Muumit sarjakuvaklassikot X

Ja jatkuu, tällä kertaa pisteliäämmissä sävyissä TV:n ja tuntemattoman pelon parissa, ja erityisesti Alikehittyneet muumipeikot olikin sitten hyvinkin kärkästä satiiria.
Viimeinen tarina Muumipeikko ja täti olikin sitten taas päämäärättömämpää haahuilua joissa jotkut irtovitsit toimivat...

[hdc]

Christophe Bec & Paolo Mottura - Carême 1: Nuit blanche

Kas, Mottura piirtää myös ranskisalbumeja.
Kaksi jokseenkin syrjittyä tyyppiä kohtaavat sattumalta ja lyöttäytyvät yhteen ja koirakin tulee mukaan) jonkinlaiselle road tripille.
Tapahtumien suunnasta on vaikea sanoa mitään (muuta kuin mitä albumin alussa annetaan, varsinainen tarina on siis pitkä flashback), enemmän huomioin sellaisen melankolisen, vähän aavemaisen tunnelman joka on aika miellyttävä. Ja kuvitus ja kuvakerronta on tietysti nättiä.

Christophe Bec & Paolo Mottura - Carême 2: Cauchemars

Jatkamme sarjan parissa, tarina jatkuu suoraan edellisestä mutta jää kakkosalbumien yleiseen tapaan vähän mitäänsanomattomaksi kun tunnelma etabloitiin ykkösessä ja varsinaisesti tarina edennee seuraavassa osassa (jota Ranskan kulttuuri-instituutin kirjastossa josta tämän lainasin ei ilmeisesti ole...)
 
Ja toistan kuvituksen olevan nättiä.

[hdc]

Mika Lietzén - Tarinoita lännestä

Neljän sarjakuvanovellin nippu, keskittyen yleensä kahden henkilön kohtaamiseen ja vaihtelevaan dialogisuuteen...
Luonteeltaan aika minimalistisia, tasamuotoisissa ruuduissa ei paljoa muuta näy kuin henkilöt ja tilanteet ovat rajattuja, mutta silti kokonaisia ja hallittuja.

Mika Lietzén - 1986

Tässä ei harrasteta minimalismia, on ajan ja paikan tunnetta ja juonenkäänteitä, mutta tunnelmaltaan kuitenkin ominaista Lietzéniä.
Kulttuuriviittauksetkin tuntuivat tutuilta vaikka esim. roolipelejä aloin harrastaa vasta pari vuotta myöhemmin...