hdc lukee

[hdc]

Joo, hahmokaartia kauttaaltaan tyypittää väsyneet stereotypiat, myös mm. se viikinkikypäräinen tyyppi ja tässä albumissa mukana olevat baijerilaiset...

[STD]

Parhaat sarjat:
muutaman amerikkalaisen sarjisharrastajan kommentointia eurooppalaisille tyypillisestä kasuaalista rasismista...

Tästä amerikkalaisten näkökulmasta ois kiva lukea enemmänkin.

[hdc]

Tuo kritiikki kohdistuu juuri tämäntyyppiseen sarjakuvaan jossa revitään huumoria etnisistä stereotyypeistä, mitä nyky-Amerikassa karsastetaan, olihan se suosittua sielläkin joskus 20-30-luvulla mutta Euroopassa traditio elää vahvemmin...mutta tuo on piirre joka haittaa esim. Asterixin, Pikon & Fantasion ja Lucky Luken kaltaisten sarjojen leviämistä sinne.
Ja kasuaalisuuteen kuuluu että valkoiset eurooppalaiset toteavat näistä että eihän näissä mitään rasistista ole, tämähän on vain viatonta huumoria (vähän samasta aiheesta on viime aikoina Suomessakin ollut puhetta mm. kirjallisuuden puolella, re: Oneiron ja Ruskeat tytöt).

(olen kyllä jatkanut Asterixien ja muiden eurosarjojen lukemista mutta onhan tuohon kiinnittänyt vähän enemmän huomiota, ja toisaalta tuon kritiikin huomaaminen auttaa ymmärtämään amerikkalaista kulttuuria paremmin...)

[hdc]

Lambil & Cauvin - Sinitakit: Nukketeatteri

Sinitakkeja taas suomeksi: sarjan joitain varhaisempia osia olen lukenut (osa suomentamattomia englanniksi) ja vaikkei nyt suosikikseni olekaan noussut niin ovat ne olleet ihan luettavia, ja yllättäen tuntuu tämä suomennos olevan jopa parempi, vaikka näkyy sarjassa olevan 39. albumi...onko hyvä yksittäisvalinta vai pysyykö sarjan yleistaso näin tasaisena tai ehkä jopa nousevana?

Sinänsä miljöö ja henkilöt vaikuttavat sen verran staattisilta että ei näitä Sinitakkeja varmaan kannata kovin tiheää tahtia lukea...

[hdc]

Mitsuru Hattori - Sankarea 3 & 4
Se ekojen osien creepyin henkilö ei näkynyt tässä sarjassa ja koulutyttö -fan service siirtyi vähän aikuisemman oloisiin naisiin (vaikka toista niistä väitetäänkin viisitoistavuotiaaksi, justjoo) mutta on tämä silti yhä aika pimeä sarja, kun Realle eivät maistu enää vain hortensian lehdet...

Mitsuru Hattori - Sankarea 5&6
Pari muutakin alun turhempia henkilöitä on dumpattu pois (ainakin toistaiseksi) mikä viitannee siihen että tässäkään mangassa tekijällä ei ehkä ole ihan kauhean selvää käsitystä minne ollaan menossa, mutta sinne mennään ilahduttavan oudoilla raiteilla.

[hdc]

Charles Schulz - The Complete Peanuts 1983-1984

Täydelliset Tenavat on melkein kaikki luettu, ainoa puuttuva on tätä edeltävä osa.
Tämä on sitä aikaa jolloin sarjassa pysytään vielä neljässä ruudussa ja hahmoina sitä dominoivat toisaalla Pipsa ja Maisa ja toisaalla Remppu (jälkimmäisiä on selvästi liikaa, Pipsa ja Maisa sen sijaan ovat symppiksiä) ja muutama aiempien vuosien perusvitsi alkaa olla mukana enää yksittäisinä mainintoina.
Lisäksi tässä kirjassa ei stripeissä mainita kertaakaan zambonia (pari kertaa sellainen vilahtaa ruudussa sentään).

Charles Schulz - The Complete Peanuts 1981-1982

Noniin, sen viimeisenkin lukemattoman sain nyt kirjastosta.
Ja tässä on itse asiassa aika hyvä tasapaino hahmojen osalta, Remppu, lintupartio ja Toisto ovat kaikki jo mukana mutta sivuosassa ja toisaalta Eppu ja Amadeus ovat yhä aktiivisia.
Pari hienoa tarinajatkumoa (Ressu, Remppu ja Regina ensimmäisessä maailmansodassa, perhonen laskeutuu Pipsan nenälle, Sallin säkkituolileiri, Maisa tunnustaa rakkautensa...) ja muutenkin tämä oli mallikas paketti.

[hdc]

Roope Eronen - Offices & Humans: Tie Customexiin

Vaikeata tämä elämä.

[Darzee]

Charles Schulz - The Complete Peanuts 1981-1982

Noniin, sen viimeisenkin lukemattoman sain nyt kirjastosta.
Ja tässä on itse asiassa aika hyvä tasapaino hahmojen osalta, Remppu, lintupartio ja Toisto ovat kaikki jo mukana mutta sivuosassa ja toisaalta Eppu ja Amadeus ovat yhä aktiivisia.
Pari hienoa tarinajatkumoa (Ressu, Remppu ja Regina ensimmäisessä maailmansodassa, perhonen laskeutuu Pipsan nenälle, Sallin säkkituolileiri, Maisa tunnustaa rakkautensa...) ja muutenkin tämä oli mallikas paketti.

Kuten aiemminkin olen mehustellut, kasari on minulle Tenavien parasta aikaa riippumatta siitä, mitä pätkää objektiivisemmin tarkastellen voitaisiin pitää sarjan huippuvuosina. Rempun monologit autiomaassa ja tuo mainittu maailmansotapätkä ovat yhtä kuin Sanoman Tenava-pokkarit mummolassa, lettulautanen sylissä ja limulasi kädessä. Ja siis onhan noissa ihan puolueettomastikin tarkastellen se hdc:n mainitsema hyvä puoli, että hahmovalikoimaa hyödynnetään monipuolisesti.

[hdc]

Joo, mulle tämä 70-luvun lopun ja 80-luvun alun Tenavat ovat tutuimpia, ja tähän kohtaan osuu just hyvä leikkauskohta jossa niin tulevia kuin meneviäkin hahmoja on hyvin mukana...

[hdc]

Lewis Trondheim - Little Nothings 4: My Shadow in the Distance

Kirjallinen suosittua formaattia, yhden sivun "sarjakuvatekijä seikkailee"-juttuja. Ihan perusarjen ohella tässä kirjassa kyllä myös reissataan paljon ympäri maailmaa, ja ollaan nenäleikkauksessa (polyyppeja, ei kosmeettista).
Millä energialla Trondheim on tehnyt noin miljoona albumia joista suurin osa on varsin hyviä?

[hdc]

Lewis Trondheim - Les formidables aventures de Lapinot: L'accélérateur atomique

Yksi niistä kääntämättä jääneistä Jussi Jäniksistä, ja sääli koska tämä on sarjan hauskimpia osia, Piko & Fantasiota versioidaan ja sarjan hengessä ratkotaan scifahtavaa mysteeriä...

[VesaK]

Lewis Trondheim - Little Nothings 4: My Shadow in the Distance
Millä energialla Trondheim on tehnyt noin miljoona albumia joista suurin osa on varsin hyviä?

Joann Sfar on joka tapauksessa tehnyt enemmän, tosin kaikki eivät sitten olekaan kovin hyviä.

[hdc]

Jacques Martin - Alix 16: Baabelin torni

Hmm. Kiinnostavaa juttua alkupuolella mutta sitten juttu hajoaa ihan oudosti, ihan kuin Martin olisi puolivälissä hoksannut ettei hänellä oikeasti ole käsitystä mitä tälle haluaa tehdä ja sitten vaan urakoidaan langanpätkät yhteen.
Nättiä kuvitusta kuitenkin.

Jacques Martin - Alix 17: Kiinan keisari

Taas reissataan entistä oudompiin paikkoihin, kuvitus on taas nättiä ja juttu on mitä on, pysyy kasassa muttei niin innostanut.
Ja ainahan Alixissa on tekstiä riittänyt mutta tässä tuntui olevan vieläkin enemmän kuin tavallisesti (tai sitten kiinnitin siihen nyt tavallista enemmän huomiota).

[hdc]

Joann Sfar on joka tapauksessa tehnyt enemmän, tosin kaikki eivät sitten olekaan kovin hyviä.

Tjooh, Sfaria olen lukenut vähemmän ja lukemani ovat olleet jo epätasaisempia...

[hdc]

Christophe Bec & Paolo Mottura - Carême 1: Nuit blanche

Kas, Mottura piirtää myös ranskisalbumeja.
Kaksi jokseenkin syrjittyä tyyppiä kohtaavat sattumalta ja lyöttäytyvät yhteen ja koirakin tulee mukaan) jonkinlaiselle road tripille.
Tapahtumien suunnasta on vaikea sanoa mitään (muuta kuin mitä albumin alussa annetaan, varsinainen tarina on siis pitkä flashback), enemmän huomioin sellaisen melankolisen, vähän aavemaisen tunnelman joka on aika miellyttävä. Ja kuvitus ja kuvakerronta on tietysti nättiä.