Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: Heikki Porkola 1941-2016 (11.03.2016 klo 13:28:10)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
23.08.2017, klo 07:28:39

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
457249 viestiä 10153 aihetta kirjoittanut 7181 jäsentä. Uusin jäsen: Mikko_T
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Muut sarjakuva-aiheet
| | |-+  hdc lukee
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 27 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: hdc lukee  (Luettu 46379 kertaa)
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« : 13.01.2016, klo 11:10:37 »

Ehkä siis tuonne "muut sarjakuva-aiheet"-osioon ilmestyy jossain vaiheessa tajunnanvirtainen ketju "hdc lukee".

Ok, aloitan tänne lukupäiväkirjailun lyhyillä maininnoilla, yritän ainakin laittaa kirjat ja albumit tänne (lehdet taitaa jäädä väliin paitsi jos oikein kovasti haluan sanoa jotain jostain...)

Ilkka Heilä: B. Virtanen - Hometta rakenteissa
20. albumi sarjassa jota ei ehkä pitäisi lukea albumeina (tai ainakaan 20 albumin sarjana). Koska kyllähän tämä toistaa itseään, minulta on sarjasta muutama muu uudempi jäänyt välistä mutta ei haittaa, ideat on niin tuttuja ja tässä teoksessa kenestäkään henkilöstä ei tule esiin mitään sen kummempaa kuin ne ilmeisimmät piirteensä (ja vähemmän persoonalliset hahmot kuten neiti Jantunen tai Topi on sivuutettu lähes täysin).
Lehdessä tämä menee mutta albumeina nämä Virtaset ovat niitä teoksia joita lueskelen silloin tällöin kun en jaksa lukea mitään oikeaa (mikä kai sekin on ihan hyväksyttävä raison d'etre).

JP Ahonen: Villimpi Pohjola - Valomerkki
Ja suunnilleen vastakkainen suomalainen strippisarja, vaikka yhden sivun gag -rakennetta käytetäänkin niin tämä on sarja jota en usko että haluaisin lukea yksittäisinä strippeinä missään lehdessä, sen verran saippuaooppera on keskiössä että tätä lukee mieluiten albumeina (ja mieluiten sarjana, tässäkin on juttuja jotka aukenevat kovin huonosti jos ei aiempia ole lukenut).
Ja henkilöitä on sen verran että osa esitetyistä ideoista jää myös aika kehittelemättömiksi (esim. Vernerin vanhemmat ilmestyvät mukaan n. kolmen stripin verran).
Mutjoo, komedian lisäksi myös draamaa riittää.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #1 : 14.01.2016, klo 20:15:35 »

J. Tilsa - Eikka Etevä hurmaa hameväen

Zärmikkäiden jälkeen näitä myöhempiä Tilsa-kirjoja on tullut luettua hyvin satunnaisesti mutta korjataan tilannetta...sisällössä on tuttu meininki, yksinkertainen piirrosjälki ja absurdeja tapahtumia jotka vaikuttavat aika ajoin siltä että niitä keksitään sitä mukaa kun piirretään tarinaa eteenpäin, mutta siihen nähden yllätti kuinka perinteinen tarina tässä lopulta oli. (Mikä on yleisemminkin arvostamani piirre Suuren kurpitsan julkaisuissa, vaikka indietaidehörhöperinteet ovatkin havaittavissa niin julkaisuissa oikeasti harrastetaan tarinankerrontaa)
tallennettu
diego-go:godego,I
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 540



« Vastaus #2 : 15.01.2016, klo 09:59:31 »

Niin oliko tähän lupa kommentoida? Eikka Etevästä on sellainen mielikuva että siinä Tilsa ei heittäytynyt niin villin absurdiksi, vaikka symppis juttu onkin ja värityskin siinä on.

Käsikirjoituspuolella Tilsa on ollut esikuvallinen syystäkin, indiestä lähtöisin kuten merkittävä osa omaäänisistä tekijöistä Suomen sarjakuvakentän varteenotettavassa osassa. Arktisen Banaanin Zoppaa ja Zärvintä on hyvä ja viihdyttävä kooste Tilsan tekijähistoriasta, mitä voi helposti suositella.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #3 : 15.01.2016, klo 15:18:41 »

Joo, saa kommentoida.

Olin vähän aiemmin lukenut Tilsalta myös Päin heiniä -päiväkirjateoksen joka pysyi aihevalintansa puolesta myös tiukasti jalat maassa, ja tässä pintakerros meni vapaalla assosiaatiolla (kävelytetään juustoa, jonka kimppuun hyökkää korppi jne) mutta perustaltaan tosiaan hyvin perinteinen.
Sinänsä arvostan sitä että absurdismia hillitään jotenkin, pelkkä sekoilu itsensä vuoksi nykyään lähinnä kyllästyttää, mieluummin luen juttuja jotka on vinksallaan mutta jossa on kanssa jotain eteenpäinvievää elementtiä, juoni tai henkilöitä yms. Eikka Etevässä ei tasapaino ihan löydy mutta katsotaan mitä muuta herran tuotannosta löytyy...(teininä tosiaan diggailin niitä Zärpä-kauden juttuja ja käännytystyön johdosta myös pari kaveriakin päätyi Zärmikkäimmät hankkimaan...)
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #4 : 16.01.2016, klo 21:05:03 »

Matt Fraction & Chip Zdarsky: Sex Criminals 2 - Two Worlds, One Cop

Sex Criminalsin ensimmäinen osa perustui erikoiseen ideaan (päähenkilöt jotka orgasmissa pysäyttävät ajan, ja alkavat supervoimiensa avulla ryöstää pankkeja) jonka kierroksia vielä kasvatettiin (jonkinlainen salainen poliisi valvoo tälläisia voimia käyttäviä henkilöitä), omituinen mutta toimiva juttu, hauskakin sillai ei-teinillä tavalla mikä on myös mukava yllätys aiheen huomioiden ja mukana on kuitenkin myös sisältöä...

Kakkososassa on vähemmän tätä, sen sijaan huomio keskittyy päähenkilöiden (ja muutaman muun) suhteisiin ja elämään. Epäilemättä pyrkimyksenä on antaa sarjalle vakavampaakin pohjaa kuin pelkkää seksisupersankarikomediaa, mutta tämän parikymppiset-angstaa-slice-of-lifessa ei kuitenkaan mitään niin uutta tuoda lajityyppiin ja tuntuu että jos tähän suuntaan mennään niin enemmänkin olisi voitu tehdä (ja samalla lukija kaipaa lisää Sex Policea, tietysti).

Mutta kiinnostaa kyllä miten tämä jatkuu.
tallennettu
Sampsa Kuukasjärvi
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 3 280


« Vastaus #5 : 16.01.2016, klo 21:17:15 »

Itse tutustuin Sex Criminalsiin mm. Curtvilen Kvaak-suosituksen pohjalta, ja luin kymmenkunta lehteä, juurikin arvioimasi Vol 2:n lopun nurkille. Sarja tuntui aluksi omaperäiseltä, raikkaalta ja erittäin miellyttävältä, mutta sitten aikasiirtymät, psykologisoinnin lisääntyminen ja uusien henkilöiden jatkuva vyöryttäminen mukaan alkoivat rasittaa. Olennainen pääjuoni unohdettiin, arvatenkin tahallaan, jotta saadaan useampia jaksoja tehdyksi. Pitää joskus palata sarjaan. Etenkin taide on kerrassaan erinomaista!
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #6 : 16.01.2016, klo 21:33:57 »

Joo, tässä on lehtinä numerot 6-10, ja tarina oli vähän eksyksissä terapiasessioineen, mutta kymppinumerossa alkaa taas piristyä eli kyllä tällä vielä on hyvin mahdollisuuksia...
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #7 : 19.01.2016, klo 12:22:55 »

J. Tilsa - Potaattien yö

Lisää Tilsaa, nyt sitten ensimmäisiä comeback-juttuja. Kuvitus ei ole vielä niin siloiteltua (suhteellisesti) kuin myöhemmin, kerronta sen sijaan toimii tässäkin vapaalla assosiaatiolla ja kun jutut ovat lyhyempiä (sivusta muutamaan) niin absurdius korostuu enemmän. Vaikka tässäkin kyllä näkyy että Tilsa on tarinankertoja, ainakin kun mennään yli yhden sivun.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #8 : 21.01.2016, klo 11:55:29 »

Kou Yaginuma - Twin Spica 1&2
Mangasarjan kaksi ensimmäistä osaa, niteissä oli sekä jatkuvajuonista tarinaa että molempien kirjojen lopussa varsin runsaastikin ekstratarinoita valottamassa taustoja ja menneisyyden tapahtumia.
Perusidea tässä on tuttu, päähenkilötyttö menee erikoisalan kouluun ja siellä opetellaan erikoisalaa ja draamaillaan, tää on nähty. Kiinnostammaksi asian tekee aihe, ollaan lähitulevaisuudessa, koulu on Tokyo National Space School ja Asumi haluaa astronautiksi. Perustaso pysyy maanläheisenä ja realistisenoloisena mutta pieni ripaus scifi-lupausta piristää.
Ja tunnelmakin on miellyttävä sekoitus innostusta, rauhallisuutta ja melankolisuutta. Tarinassa on selkeä draivi mutta ei ole mitään kiirettä laittaa joka väliin yltiödramaattisia käänteitä (vielä ei ole edes ehditty puimaan romanttisia suhteita vaikka olen melko varma että niitä tulee) ja toisaalta menneisyyden tragediat kummittelevat taustalla (joskus kirjaimellisesti).

Kiinnostava alku, katsotaan mitä tästä tulee.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #9 : 21.01.2016, klo 14:11:11 »

Aapo Rapi - Pullapoika

Sullivan's Travels + sosialistinen realismi. Raatimme sanoo "tjaah".

P.A. Manninen - Kapteeni Kuolio ja Tampellan sähköenkeli

Heikompi Kuolio-teos, teollisuudesta Tampereen historiassa tuntuisi voivan saada isonkin jutun mutta sähköenkeli ei lopulta niin kiinnostava ollut ja myös Kuolio oli kovin sivussa tässä kirjassa...
tallennettu
diego-go:godego,I
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 540



« Vastaus #10 : 21.01.2016, klo 16:07:59 »

Ai minulle upposi Pullapoika monellakin tasolla. Mutta raati on puhunut, saahan sitä noinkin sanoa.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #11 : 22.01.2016, klo 16:23:06 »

Rapia arvostan, mutta ei ole vielä noussut mitenkään "vau"-tekijäksi. Ja tässäkin sarjakuva redusoitui vähän liian sujuvasti noihin mainitsemiini yhteyksiin (eikä juurikaan edes viitannut niiden ristiriitaan) jolloin lopputulos oli, no, helppo. Mikä laatusanana ei ole huonoimmasta päästä mutta...
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #12 : 26.01.2016, klo 12:17:48 »

Milligan & Janin - Justice League Dark 1: In the Dark
Tää on taas näitä supersankarijuttuja joissa tietyn teeman mukaisia sankareita hengaa yhdessä, ja erityisesti nämä magiatms-sankarit ovat vaikeita: mukana on John Constantine, Zatanna, Deadman, Madame Xanadu, Shade ja pari muuta joita en tietääkseni ennen ollut nähnyt.
Toisaalta hahmoilla on kaikilla vähän sama todlelisuudenmuokkausjuttu, toisaalta ovat tyyliltään ja heille sopivilta tyyleiltä ja tarinoiltaan niin monenkirjavia että mikä tahansa pitempi tarina jossa yrittävät olla yhdessä on ongelmissa.
Ai niin, ja magia tarinan keskusaiheena mahdollistaa liian usein sellaisen "kosminen leijunta"-tarinankuljetuksen joka on minusta useimmiten vain tylsää.
Ai niin, Mooren ekat Swamp Thingit näkyvät myös taustalla (mutta minä olen lukenut ne jo, kiitos), ja tässä on taas supersankariuniversumireuhdontaa vähän joka suuntaan joka on ehkä relevanttia ja kiinnostavaa jos seuraisin aktiivisesti DCU:n vaiheita satunnaisten ekskursioiden sijaan.
Joku toimituskunnassa on saanut taas kivan high concept -idean mutta ei Peter Milligan tässä pääse loistamaan (seassa tosin oli jotain pienempiä kivoja ideoita joista olisi ehkä voinut kehittää oman juttunsa...joita tuskin julkaistaisiin ja joita ehkä harva muu haluaisi lukea mutta kuitenkin. Lähinnä Deadmaniin liittyen).

Pascal Girard - Bigfoot

Näitä D&Q:n kanadalais-BD:tä. Luin joku aika sitten saman tekijän Petty Theftin joka oli varsin symppis teos miehestä joka huomaa nuoren naisen myymälävarkaissa ja kiinnostuu tästä (samalla kun laittaa omaa elämäänsä järjestykseen), tässä henkilöt ovat teinejä mutta ihmissuhteet, erityisesti romanttiset, ovat yhä keskiössä (ja tässä lisätvistejä tulee YouTube-kuuluisuudesta ja Isojalasta).
Kivoja teoksia vaikken tiedä muistanko näitä enää parin vuoden kuluttua...
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 036



« Vastaus #13 : 27.01.2016, klo 00:39:18 »

Pauli Kallio et al - Noin seitsemän taidetta
Kallio kirjoittaa pieniä eläväisiä tarinoita, seitsemän kuvittajaa kuvittaa: oletan että tarinat ovat muotoutuneet vasta kun kirjoittaja on selvillä, sen verran omannäköisiä juttujaan tekivät kaikki joilta olin aiemmin jotain lukenut (eli kaikki paitsi Ninka Reittu-Kuurila).
Kun taiteilijat ovat näin hyvin omilla tonteillaan niin heidän puolestaan ei ole valittamista, arvostukset mennevät aika lailla sen mukana mistä itse tykkää (eli omat suosikkini olivat Reetta Niemensivun tiernapoika-muistelo ja Tiitu Takalon punk-happening) ja miten Kallio itse on onnistunut. Kun tässä kokoelmassa jotain temaattista punaista lankaa on niin Ville Rannan tarinan Mies joka jalosti juonittelun taiteeksi laittaminen on aika hakemalla haettua ja Reittu-Kuurilan juttu on aika haahuileva (ja Timo Mäkelän kanssa piirrokset voittaa tekstin).

Ja myönnän että olisin mielelläni nähnyt mitä Kallio olisi kehittänyt vaikka arkkitehtuurista tai veistotaiteesta...
tallennettu
diego-go:godego,I
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 540



« Vastaus #14 : 27.01.2016, klo 10:18:49 »

Pauli Kallio et al - Noin seitsemän taidetta
Ja myönnän että olisin mielelläni nähnyt mitä Kallio olisi kehittänyt vaikka arkkitehtuurista tai veistotaiteesta...

Kai noissa jutuissa olivat valikoituneet alueet, mitä ei niin itsestään selvästi ymmärretä taiteena. Lisäksi kyllä siinä painottuvat nuo Pauli Kallion mukavuusalueet: vivahteikkaita yksityiskohtia tunnetusti löytyy musiikista ja ehkä ne siksi ovat parhaita tuosta satsista. Jonkinlainen oivaltavuus arkkitehtuurista tai veistostaiteesta vaatisi taas omanlaistaan harrastuneisuutta, uskoisin.

Kiinnostavaa sinänsä että Kallio on niin pitkään ollut tietyssä lajissa ainoa tunnistettava suomalainen sarjakuvakäsikirjoittaja, eikä rinnalle ole tullut vaikka jotain Harvey Pekarin kaltaista tekijää tai mitä ikinä. Mieleen tulee lähinnä mainittu Aapo Rapi, joka projektiluontoisesti on toiminut takapiruna Kari A. Sihvosen piirtämissä kauhuhassutteluissa. Vaikka käsikirjoittamiseen Rapi tuskin sen suuremmin keskittyy, onpahan vain yksi sarjakuvataiteilun osa-alue mihin roolittua.

tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 27 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: