Aika uskollisesti lukemissani Atlantis-sarjakuvissa toistetaan vahvasti Platonin teksteihin perustuvaa ajatusta siitä, että atlantislaiset olivat kaikin tavoin maailman paras ja edistynein kansa, mutta vajosivat ylpeyttään henkiseen rappiotilaan ja aiheuttivat itse joko suoraan tai välillisesti kotinsa tuhoutumisen. Yksityiskohdat toki vaihtelevat paljonkin, ja joskus Atlantiksen tuho selitetään luonnonmullistuksilla, joihin atlantislaisilla ei ole osaa eikä arpaa. Toisinaan Atlantis on vielä nykyaikanakin asutettu, välillä se on raunioina.
Usein Atlantiksen, Mun tai Lemurian tuhosta on säilynyt esineitä, jotka takaavat haltijalleen suunnattomia voimia. Niitä sankarit ja konnat sitten jahtaavat kilpaa. Hyvä esimerkki on Marvel-sarjojen Käärmekruunu (Serpent Crown).
Prattin Mu on esoteria-aspekteissaan ihan omalla tasollaan ja todistaa tekijänsä perehtyneisyydestä. Suurin osa omiin silmiini sattuneista aihepiiriä käsittelevistä sarjakuvista on aika suoraviivaista seikkailua.
Tämä ketju käsittelee sarjakuvia, mutta en malta olla mainitsematta Disneyn piirroselokuvaa "Atlantis: The Lost Empire", joka on aineksiltaan aika perinteinen, mutta visuaaliselta ilmeeltään hiukan tavanomaisesta Disney-tuotannosta poikkeava. Yhtiö palkkasi Mike Mignolan tuotantotiimiin, ja Hellboyn vaikutusta kyllä näkee.