Triplataskari. Aika ristiriitaiset tunteet. Yleensä näissä on enemmän niitä wanhoja hyviä tarinoita. Nyt tässä oli vain Scarpalta yksi juttu. Mutta vanhoilta mestareilta De Vitalta ja Cavazzanolta, jälkimmäiseltä peräti kaksi, oli oikein verevät, ilmeisen uudehkot, tarinat mukana. Eli alkuhämmennyksen jälkeen havaitsin, että ainoastaan opuksen lopussa oli lukukelvotonta matskua. Mutta sitten taas Silvia Zichen jättipitkä tarina oli odotettua kesympi; hienoja oivalluksia siellä täällä ja timanttinen kuvitus, mutta kokonaiuus oli tylsä!
Mutta se, mikä tämän taskarin nosti keskikastin yläpuolelle, oli se Scarpan yksi juttu. En uskaltanut häneltä enää odottaa näin hienoa ennen julkaisematonta tarinaa. Piiiitkä Mikki-seikkailu sai odottaa julkaisuaan Suomessa suorastaan rikollisen kauan.