Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Sarjakuvan vajavainen historia (24.05.2017 klo 06:00:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
28.05.2017, klo 21:26:56

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
454663 viestiä 10121 aihetta kirjoittanut 7162 jäsentä. Uusin jäsen: Tumeling
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Alternative ja omakustanteet
| | |-+  Underground – eilen ja tänään
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Underground – eilen ja tänään  (Luettu 9544 kertaa)
Kostirobotti
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 40



« Vastaus #30 : 16.04.2016, klo 23:47:46 »

Underground on hyvä juttu. Kiitos Jiksille tästä topicista, kuuluu ehdottomasti sarjakuva-aiheiselle keskustelufoorumille!

Kyllä underground oli alle parikymppisenä kova juttu ja miksei se asenne mikä siihen kuuluu niin vieläkin. Kyseenalaistaminen ja uuden etsiminen. Merirosvomaisuus. Ehkä tuossa on se mitä se lähinnä on itselle, wikipedia yms määrittelee undergroundin varmasti eri tavalla luulisin. Silloin nuorena undergroundiin pääsi käsiksi ensin joidenkin kirjallisten teosten (mm. Hunter S. Thompson, Markku Into) sekä musiikin (Suomen Talvisota 1939-1940) kautta, joissakin kokoelmakirjoissa oli sarjakuvanäytteitä mutta monet jäivät itselle vieraiksi ehkä seinille räjähtävän eksplisiittisen sisältönsä (XD) vuoksi. Harro Koskisella oli mielenkiintoisia ideoita. Crumb nyt tietenkin. Vaikka kaikkihan nämä on jo kuulleet.

Elokuvan puolella undergroundia parhaimmillaan edustaa mielestäni Aki Kaurismäen "Calamari Union" (1985) joka nyt muutenkin on maailman paras elokuva ja Kafka-henkisin näkemäni elokuva (se Jeremy Irons Kafka-leffa lol tai löl).

Näytteeksi ja mielen virkistykseksi kaksi underground-aiheista kuvaa. Maan alta jytisee!



* 7d2ed2015e231b59264585aea3b9c00e_l.jpg (76.75 kilotavua, 423x550 - tarkasteltu 74 kertaa.)

* Calamari Union metroasema.jpg (33.62 kilotavua, 640x368 - tarkasteltu 101 kertaa.)
« Viimeksi muokattu: 17.04.2016, klo 00:03:32 kirjoittanut Kostirobotti » tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 056



« Vastaus #31 : 19.05.2017, klo 18:21:37 »

The Playboy jäi aiheensa vuoksi väliin, mutta kun muuta tuotantoa on ehtinyt lukemaan, sitä jotenkin herää uteliaisuus kurkistaa tekijän pään sisään.

Etukäteen pelkäsin tämän olevan itsehäpeässä kieriskelevä itsetyydytyspäiväkirja, joten tämä jäi lukupinoon pitkäksi aikaa. Paying For It oli teoksena todella kuluttava, joten täytyi kerätä voimia ennen muuhun tuotantoon siirtymistä.

The Playboy on kuitenkin aivan toista maata, kepeä nuoruusmuistelu, jossa tosin katse pysyy tiukasti Playboy-tytöissä. Pettymyksen tämä aiheuttaa siinä suhteessa, ettei tämä vastaa, kuinka Brownista kasvoi tavattoman estynyt ja pakkomielteinen.

Kriitikoilla on ollut selkeä tarve ylitulkita Brownia ja toki itsekin lukiessa jää miettimään yhteiskunnan, lähinnä siis mediaympäristön jonka katalyytti Playboy Brownin työssä on, vaikutusta seksuaalisuuden kehitykseen ja seksuaalisiin mieltymyksiin.

Käytännössä tämä on kuitenkin terapeuttinen muistelmateos eikä siltä muuta tule odottaa, näin Brown itsekin toteaa. Humoristinen sävykin syntyy puolittain lukijan päässä, kun Brownin kuiva tarinointi hipoo parhaimmillaan Hans Nissenin tilityksiä Tohtori Outotaudin suulla.

Kun opuksen suurin jännite syntyy paljastumisen pelosta, tahti on hyvin verkkainen, alkaa mieli väkisin vaeltaa omilla teillään. Tämä olisi todennäköisesti täyttä neroutta, jos Brown olisi heittänyt tämän ideatasolla eteenpäin ja Garth Ennis olisi käsikirjoittanut loppuun...
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: