Ant-Man and the Wasp oli ihan OK. Ei mitään ihmeellistä, muttei millään tasolla huonokaan. Toki sillä oli hyvin epäkiitollinen tehtävä ilmestyä genren mullistaneitten ja MCU:n parhaimmistoon lukeutuvien Black Pantherin ja Infinity Warin jälkeen, mutta minusta tämä ei oikein ekallekkaan leffalle pärjännyt. Ekan leffan vaatimattomampi mittakaava ja tietyntasoinen itse-parodisointi (tai ainakin supersankarileffojen toimintakohtausten lempeä pilkkaaminen) puri minuun henkilökohtaisesti enemmän, kuin jatko-osan yritys olla aavistuksen "aidompi" (paremman sanan puutteessa) supersankarileffa.
Haamu oli paperilla sellainen pahis jota halusin rakastaa, ja tämäkin toki joutuu epäreillusti seuraamaan Killmongeria ja Thanosta, mutta "se jokin" ei aivan klikannut. Luulen, että vahvempi roolisuoritus olisi auttanut paljon, sillä Hannah John-Kamen tekee aivan minimin, jonka hahmo vaatii, muttei oikein tuo mitään ylimääräistä loimua näyttelijäntyöllään. Samalla tapaa Laurence Fishburne tuntui vähän hukkaan heitetyltä, vaikka tämä laatutyötä tekikin, sillä kuka tahansa olisi voitu roolittaa täksi hahmoksi eikä oikein mikään huutanut, että tämän oli pakko olla just Fishburne.
Ehkä leffan isoin synti on, että se ei oikein tuonnut mitään uuttaa pöydälle. Ekassa Ant-Manissa ja Civil Warissa nähtiin jo nimikkosankareitten, muurahaisten ja esineitten koon manipulointi, niin jäi vähän semmoinen olo, että tällä leffalla ei ollut tarjota mitään uusia paukkuja. Joskus, kun tämän leffan kuvauksia vasta aloitettiin, muistan lukeneeni huhun, että tässä tulisi olemaan kohtaus jossa Muurahaismies vahingossa muuttaa koiranpennun jättiläismäiseksi ja nyt on pakko ihmetellä miksei jotain tälläistä voinut olla leffassa ihan oikeastikkin. Leffa on muutenkin komedia ja perusidea absurdi, jopa supersankareitten mittapuulla, niin miksei voisi heittäytyä aivan craziksi?
Painotan varmuuden vuoksi, että vaikka teksti negatiivista, niin en leffaa inhonnut. Viihdyin hyvin ja paljon parempi, kuin vaikkapa Ragnarok tai Iron Man 2. Pieni pettymys kuitenkin väkisinkin tuntuu näin jälkeenpäin.