Jälkijunassa yritän kahlata ensimmäistä kautta tätä läpi.
Jestas että on huonosti kirjoitettua tauhkaa.
Ensimmäisen kauden ensimmäinen levy on vienyt jo yli kuukauden kun ei ole valmis iskemään televisiostasan jalkaa/nyrkkiä/luotia läpi ihan piheyssyistä.
Sarjakuvien DEOssa on ideaa ,tässä ei. Ei DEOssa eikä sarjassa.
No ehkä tämä tästä lähtee käyntiin ja eihän joka sarjan tarvitse olla itselle suunnattu. Sittempä osaa arvostaa taas niitä hyviä sarjakuva tv-sarjoja kun on 60-luvun Batmanin lisäksi toinenkin ajanhukka johon verrata.
Viime aikoina olen ollut Curtvilen kanssa niin usein samaa mieltä, että on ihmetyttänyt itseäkin. Mutta nyt voi taas olla vahvasti eri mieltä.
Supergirl on viehättävän vanhanaikainen, romantiikkaa ja välillä melkeinpä melodraamaa sisältävä supersankarisatuilu. Esikuvana on selvästi, kuten on jo aiemminkin todettu, ne Christopher Reeven Superman-leffat 70-luvulta - eivät missään nimessä nuo 60-luvun Batmanit, sillä ei Terästytössä camp-arvoja vaalita, ihan tosissaan ollaan asialla.
Toimintajaksot ovat yllättävän hyviä ja tuotantoarvoiltaan ihan kelvollisia - DC:n universumista on poimittu huolella hahmoja sarjaan, tunnettuja ja vähän tuntemattomampia. Vahvat naishahmot ovat heti alussa framilla, ja sarjan edetessä tämä trendi vahvistuu entisestään.
Toki tämä on tehty broadcast-kanaville vai miksi niitä nyt Jenkeissä sanotaan, eikä Supergirl sisällä eikä voikaan sisältää sellaista synkkää tykitystä kuin vaikkapa Netflixin striimistä löytyvät Marvel-sarjat. Itse nautin täysin siemauksin molemmista "maailmoista". (Disclaimer: Jos arvojärjestykseen täytyy laittaa, on Jessica Jones silti parempi kuin Supergirl.)
Melissa Benoist on jotakuinkin täydellinen casting nimirooliin. Se serkkupoikakin Kryptonilta on luontevampi kuin elokuvissa.
