Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
25.08.2019, klo 04:49:07

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
476389 viestiä 10579 aihetta kirjoittanut 7418 jäsentä. Uusin jäsen: Herra Tarkka
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia
| | |-+  Väritys sarjakuvakerronnan välineenä
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Väritys sarjakuvakerronnan välineenä  (Luettu 9404 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 609



« : 16.11.2014, klo 22:42:14 »

Kuvituksen kaikki käsittänevät olevan kiinteä osa sarjakuvakerrontaa: sivujen ruutujako, ruutujen määrä ja koko – aikaa voidaan sarjakuvasivuilla manipuloida juuri visuaalisin keinoin.

Väritykseen ei kiinnitetä samaan malliin huomiota, ja sama se on täälläkin. Tekijät keskustelevat tunnelman luomisesta värityksen keinoin, harrastajat lähinnä kahvaavat värien tarpeellisuudesta tai kiskoo tikkuja takalistosta uudelleenväritettyjen klassikkojen vuoksi.

Aikaa myöten väritystekniikka on kehittynyt aimo harppauksia, ensin painotekniikan kehittyessä ja sittemmin digiaikakaudella värittäjän rooli on saattanut siirtyä erillisille väritysstudioille, ja osittain kuvituksen ja värityksen välinen raja on jo kadonnut täysin – väritys ei enää olekaan erillinen, kuvittajan ulkoistama työvaihe vaan kuvittaja saattaa maalata suoraan digitaalisesti väreissä.

Itse olen vasta digivärityksen myötä oppinut arvostamaan vanhakantaista väritystekniikkaa ratkaisuineen, vaikka en mitenkään kategorisesti ole uusintaväritystä vastaan. Etenkään en kaipaa sitä tietyn aikakauden vaaleansinistä, keltaista ja vaaleanpunaista brutaalisti yhdistävää väripalettia sen enempää kuin haaleita, kuvat latistavia tasaisia väripintoja.

Dark Horsen Conan-uusintajulkaisuja (Barry Windsor-Smith) sivuava teksti on mainio, koska siinä kuvanäytteiden voimin analysoidaan alkuperäisiä ja uudelleenväritettyjä versioita.

Tuttua tekstiä on mm. osuus siitä, onko kuvittaja tarkoittanut lopputuloksen olevan alkujaan värillinen ja mikäli näin on, ovatko tekoaikana käytetyt väritystekniikat eronneet tekniikoista joita on myöhemmin (uudelleen)värityksen kohdalla käytetty.

Tästä ketjusta voisi hyvin jättää mustavalkoinen vastaan värillinen -kiistan ulkopuolelle. Kuvittaja yleensä on kai vähintään tiennyt, että värit tulevat mukaan, mutta usein tehnyt osansa värisuunnittelusta ja jättänyt ohjeita värittäjille. Oletettavasti kuvittajat myös ovat tunteneet aikansa väritystekniikat rajoitteineen.

Onhan näitä keskusteltu maailman sivu, mutta kirjoittajalla on silmää, ja hän tekee mielenkiintoisia huomioita värityksen roolista osana tarinankerrontaa.

Tunnustan, että minulta tämä näkökulma on mennyt ohitse, sillä vanhaa ja uutta verratessa monesti huomio kiinnittyy tekniseen laatuun, mikä nyt lähtökohtaisesti on modernimman version puolella.

Väreillä sarjakuvassa voidaan korostaa, dramatisoida ja manipuloida aikaa. Kokonaan yhdellä värillä täyteyt ruudut – edusta, tausta, kaikki – yhtäkkiä puolustavatkin paikkaansa.

Silmät tämän oivalluksen myötä ikään kuin aukeavat uudelleen: värein lukija on tahdottu pysäyttää tiettyyn ruutuun tai huomio muutoin vetää yksittäiseen ajanhetkeen tai tapahtumaan, kenties korostaen ja dramatisoiden.

Toki tämän lukiessa tiedostaa, mutta kun sitä nyt oikein ryhtyy ajattelemaan tällä tavoin, aukeaa sarjakuvasta ikään kuin uusi kerros, mihin on aiemmin kiinnittänyt vain vähäisessä määrin, jos ollenkaan, huomiota.

Erityisen hyvin tämän edellä kirjoitetun hahmottaa kuvaparissa, jossa Conan kiipeää katolle: uudelleenväritetyn sivun kohdalla ei millään lailla huomioida alkuperäisiä ratkaisuja, tai mahdollisesti edes tiedosteta niiden merkitystä, mikä todellakin tasa-arvoistaa sivun kaikki ruudut ja ikään kuin latistaa kokonaisuuden. Uudesta versiosta tulee jotenkin luotaantyöntävä, vähämerkityksellinen.

Entä mitä mahtaa alkuperäinen värittäjä tuumia, kun hänen osansa sarjakuvan historiassa näin pyyhkiytyy pois?
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014, klo 22:43:58 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
mikko jylhä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 177



« Vastaus #1 : 18.11.2014, klo 13:59:10 »

Kostetin Jukka vetää Limingassa sarjakuvalinjalle 'värit kerronnassa' kurssia, jossa painotetaan  nimenomaan rajattuja paletteja ja värien määrällisiä alistussuhteita.

Tulokset viikon kurssilta on olleet vakuuttavia.
tallennettu

float like a butterfly, stink like a beaver
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 987


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #2 : 20.11.2014, klo 07:41:41 »

Jep ja Mangan värit -kirjassani on paljon nimen omaan juuri tätä aihetta sivuavaa asiaa.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 609



« Vastaus #3 : 27.11.2014, klo 15:39:46 »

On teoksia, jotka ovat muiden ansioidensa lisäksi painuneet mieleen erityisesti värien ansiosta.

Henkilökohtaisesti vahvimmin muistoissa esiintyy David Mazzucchellin rupeama Daredevilin parissa (Born Again, 1986, suom. Marvel 2 ja 4/1988). Hienojen kohtausten joukossa on erityisesti eräs sivu, jossa punainen väri esiintyy ensin huonekaluissa, siirtyy vähitellen taustaväriksi ja ottaa lopulta vallan koko sivusta toiminnan räjähtäessä käyntiin. Kyseinen sivu huokuu väkivaltaa aloituksesta lähtien monitasoisesti – jokainen ruutu on ladattu merkityksillä.

Elokuvan puolella Stanley Kubrick sijoitti Jack Nicholsonin punaisen taustan hallitsemaan tilaan Hohdon kohtauksessa korostaakseen tulevaa väkivaltaa.

EDIT: Kirjoitusvirhe.
« Viimeksi muokattu: 30.11.2014, klo 21:43:28 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 987


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #4 : 30.11.2014, klo 11:12:25 »

Aiemmin olen kirjoittanut Millerin Batman DK2:sta.

Kotimaisista tulee ensimmäisenä mieleen Ville Tietäväisen uusimmat jutut, monia muitakin tietenkin on...
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 609



« Vastaus #5 : 30.11.2014, klo 21:57:52 »

Olihan tuo digiväritykseen siirtyminen melkoinen loikka hyvässä ja pahassa. Marvel-sarjoissakin oli värittäjien sijaan studioita, jotka lisäsivät tähdet taivaalle ja kaikki oli yhtäkkiä sitten liukuvärejä ja heijastuksia. Teolliseen sarjakuvatuotantoon tuo malli varsin hyvin sopikin.

Totta kyllä, Lynn Varleyn värit DK2:ssa olivat monin osin hirveitä, mutta Millerin muun visuaalisen ilmeen kanssa varsin hyvin linjassa. Lisäksi luulen, että ne taustan pikselit olivat metakommentaaria opukseen liittyen: "me hallitsemme kaikkea näkemääsi".

Mangan värit -kirjassani on paljon nimen omaan juuri tätä aihetta sivuavaa asiaa.

Harmi, ettei tuo aikanaan tullut vastaan, nyt sen kyllä jo lukisin mielelläni.
tallennettu
Jyrki Vainio
Mielikuvittelija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 595


Kvaak!


« Vastaus #6 : 30.11.2014, klo 22:55:07 »

Jo mainitusta Mazzucchellista tässä yhteydessä olisi ehkä kiinnostava mainita Batman: Ensimmäinen vuosi, joka jukaistiin jo heti aluksi kahtena erilaisena väriversiona, "tavallisena" sarjakuvalehtiversiona (myös suomenkielisessä lehtijulkaisussa vuonna 1987) ja kokoomalaitoksessa sitten maalauksellisempana versiona, jota on käytetty uusintajulkaisuissa siitä lähtien. Molemmat teki ymmärtääkseni sama värittäjä. Itse pidän lehtiversiosta enemmän...

Värityksestä kerronnan välineenä on käytetty esimerkkinä Watchmenia. Dr. Manhattan on sininen, joten hänen tekstilaatikkonsa ovat sinisiä, kun hän itse ei näy kuvassa. Näin värityksen avulla pystytään tekemään elokuvamainen voice over, niin että tekstin yhdistää oikeaan hahmoon, vaikka ei olekaan käytössä ääntä, jonka perusteella tunnistaa puhujan.

Itsekin olen ihmetellyt sitä, kuinka vähän perinteisessä sarjakuvan tekemisessä on kiinnitetty huomiota väritykseen. On ollut monia mestarillisia piirtäjiä, jotka ovat hinkanneet vaivalla viivojaan yhä täydellisemmiksi - ja sitten sivut on nakattu värittäjälle, joka on saattanut läiskiä niihin mitä tahansa. Mutta kuitenkin painetun sivun nähdessä värit ovat ainakin ihan jo ensivaikutelmasta suuri osa. Joten tekijän kannattaisi ehkä tinkiä vähän niistä viivojen hinkkaamisesta ja käyttää ylijäävä aika värityksen miettimiseen. (Tämän viimeisen kommentin kohdistin itselleni).
tallennettu

Jyrki Vainio
Mielikuvittelija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 595


Kvaak!


« Vastaus #7 : 30.11.2014, klo 23:32:55 »


Laitan tähän tämmöiset kaksi esimerkkiä Aku Ankasta. Don Rosa sanoi jossain, että laittaa viivapiirroksiinsa paljon varjostusta, koska sillä tavalla saa tuotua kuviin jotain valon ja varjon tuntua, jota Disneyn perusväritys ei tuota. Tässäkin on siis lätkäisty tasaiset perusvärit viivojen päälle.
Toinen esimerkki on Daniel Brancan piirtämästä sarjasta ja edustaa "Akkarin perustasoa". Huomaa, että ruudussa on käytetty kaikkia päävärejä. Huomaa myös, kuinka tällainen kökkökin väritys kuitenkin sitoo ja jäsentää kuvaa selkeämmäksi: viivapiirros jättää etualan ja taustan eron aika epäselväksi - siinä on piirtäessä aika paljon jätetty sen varaan, että väritys kuittaa homman, eikä kuvan tarvitse olla mustavalkoisena valmis, ei edes erityisen hyvä.


* 27_donrosa1.jpg (160.96 kilotavua, 449x603 - tarkasteltu 230 kertaa.)

* 28_branca.jpg (158.74 kilotavua, 450x591 - tarkasteltu 226 kertaa.)
tallennettu

hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 307



« Vastaus #8 : 30.11.2014, klo 23:49:26 »

Sandmanin värityksistä on ollut puhetta, erityisesti uusien kokoomien uudelleenvärityksestä, esim. täällä.

Alkuperäisissä harrastettiin varsin räikeitä sävyjä, purppuraa ja myrkynvihreää kun taas uudelleenväritykset ovat hillitympiä, realistisempia ja aika lailla tylsempiä.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 609



« Vastaus #9 : 01.12.2014, klo 03:28:50 »

viivapiirros jättää etualan ja taustan eron aika epäselväksi - siinä on piirtäessä aika paljon jätetty sen varaan, että väritys kuittaa homman

Hyvin esimerkkien kautta tuotu esiin, ettei asia ole kuten mustavalkopuristit sen mieltävät – värit eivät aina ole pahasta. Kuvittaja monesti päinvastoin jättää osan värittäjän harteille.

Eri asia on sitten, että jossain tietyssä vaiheessa (olisiko ollut niitä tienoita, kun siirryttiin kiiltävään paperiin ensimmäisiin lehdistä koostettuihin kokoelmajulkaisuihin tms.) värit peittivät ja tukahduttivat kuvituksen täysin.

En kyllä rehellisesti ole varmaan koskaan googlettanut ammattivärittäjien työhistoriaa samoin kuin muiden tekijöiden. Olisiko kuitenkin digivärityksen aikana tullut uutta verta kentälle. Sieltä tietyltä aikakaudelta on jäänyt mieleen mm. X-Forcen aivan ensimmäiset numerot: käsittämättömän epäonnistuneita värisotkuja.

Toisaalta Hellblazerin alkupuolta hallitsevat haalea vaaleanpunainen, keltainen ja sininen, jotka antoivat koko sarjalle halvan yleisilmeen, ovat ikuisesti syöpyneet mieleen.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 987


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #10 : 01.12.2014, klo 09:38:26 »

Hyvin esimerkkien kautta tuotu esiin, ettei asia ole kuten mustavalkopuristit sen mieltävät – värit eivät aina ole pahasta. Kuvittaja monesti päinvastoin jättää osan värittäjän harteille.
Kyllä tämä piirtäjäpiireissä on ollut tiedossa maailman sivu. Että sivut tehdään joko väritettäviksi TAI mustavalkoisina julkaistaviksi. Närää on aiheuttanut sitten se kun mv-sivuja on alettu värittää jälkeen päin ja kuviteltu että lopputulos automaattisesti paranee. Ehkä se kaupallisessa mielessä tuokin joskus lisäarvoa, mutta taiteellinen vaikutelma saattaa myös kärsiä.

En kyllä rehellisesti ole varmaan koskaan googlettanut ammattivärittäjien työhistoriaa samoin kuin muiden tekijöiden. Olisiko kuitenkin digivärityksen aikana tullut uutta verta kentälle. Sieltä tietyltä aikakaudelta on jäänyt mieleen mm. X-Forcen aivan ensimmäiset numerot: käsittämättömän epäonnistuneita värisotkuja.
Tietokonevärityksen alkuaikoina töitä saivat ne, jotka osaavat käyttää tietokonetta ja väritysohjelmaa.  Muulla osaamisella ei ollut niin väliä. Smiley En minäkään ole asiaa tutkinut, mutta kuvittelisin että jenkeissä perustettiin jopa väritysstudioita tuona murrosaikana.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 307



« Vastaus #11 : 01.12.2014, klo 11:51:24 »

Joo, Steve Oliffin Olyoptics oli ainakin yksi, tekivät mm. alkuaikojen Image-lehtiä paljon.

Ja eipä kai tuo tehdään mustavalkoisiksi tai värillisiksi aina niin selkeää ole, aikoinaan opin arvostamaan Jack Kirbyn kynänjälkeä enemmän vasta kun näin niitä sarjoja mustavalkoisina...
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 609



« Vastaus #12 : 01.12.2014, klo 15:16:53 »

En minäkään ole asiaa tutkinut, mutta kuvittelisin että jenkeissä perustettiin jopa väritysstudioita tuona murrosaikana.

Kyllä se näin juuri oli: Suomessakin Marvel-lehtien tekijätietoihin ilmestyi niitä studioiden nimiä. Aivan ensi alkuun ne digiväritetyt sarjat olivatkin makeita, mutta hohto rapisi nopeasti.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 609



« Vastaus #13 : 01.12.2014, klo 22:07:10 »

David Mazzucchellin Asterios Polyp esittää yksin sinisellä värillä varjostetun sivun, jossa spottivalo siirtyy henkilöstä toiseen.

Tunnetasolla sivu on ladattu täyteen: lukija myötäelää ensin naisen huomiosta saavan hyvän olon tunteen, hämmennyksen ja lopulta merkityksettömyyden. Yhtä lailla miehen itsekeskeisyys piirtyy armottoman terävästi esiin.

Sivulla väritystä käytetään tehokkaasti, nerokkaasti ja tavalla, jonka vain sarjakuva mahdollistaa – sarjakuvakerrontaa oivallisimmillaan!

(Enkä minä sitä sano, etteikö tuota voisi yhtä hyvin toteuttaa siten, että sinisen värin sijaan varjostus tehtäisiin sellaisella leikattavalla rasterikalvolla tai teatterissa oikealla spottivalolla.)
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 609



« Vastaus #14 : 08.12.2014, klo 05:00:36 »

Top Cow -tuotanto American Legends (Image, 2014) on kuvituksen osalta yksittäisen ihmisen sijaan yrityksen tekoa.

Hieman jo Sagan jälkeen odotinkin, milloin ilmestyvät ensimmäiset kuvitusstudiot, mutta en muista moista aiemmin nähneeni, onko käytettykään.

On tässä ylitsevuotavaa yksityiskohtaa taustoissa ja monenlaista digiefektiä. Ensivaikutelma on kuin pelien promomateriaalia katsoisi. Vau-efektiä haetaan oikein vyöryttämällä, mutta rauhaton ja näköaistin ylikuormittava ovat ensimmäiset adjektiivit.

Yritys itse, eli Studio Hive, kertoo taustajoukoistaan, ja eikö vain sieltä juuri pelialan referenssiä löydy.
tallennettu
Sivuja: [1] 2 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: