Sain nyt vihdoin luettua tuon Napalm-kokoelman. Aika pitkälle olen siitä samaa mieltä Mielosen Kvaak-arvion kanssa. Hahmot ovat luonnollisesti tuttuja jo vuosien takaa, mutta verkkainen ilmestyminen siellä sun täällä oli jättänyt hieman hajanaisen kuvan seikkailuista.
Valitettavasti myöskään tuo kokooma ei täysin onnistu sellaista ehjää universumia taikka tarinakaarta vieläkään mieleeni rakentamaan. Zombitrilogia Kadotuksen tuulet erottuu muusta sisällöstä mieleenpainuvimpana kokonaisuutena.
Yritin ensin lueskella kirjaa järjestyksessä, mutta taustoitussivut puuduttivat kesken matkan. Mielestäni niissä on hieman liikaakin nippelitietoa. Nyt kun luin pelkät sarjikset, homma toimi jo paremmin. Kokonaisuutta pirstoo tekstisivujen ja eri piirrostyylien ohella myös se että näin lyhyissäkin tarinoissa sarjan otsikko saattaa olla sijoitettu esinäytöksen jälkeen, keskemmälle sivua.
Grafiikka on tietenkin laadukasta ja toiminnan kuvausta lukee mielikseen. Hyperventilaattorimies-kokoelma nosti kuitennii riman tämäntyyppisissä jälkilämmityshankkeissa suorastaan pelottavan korkealle. Napalm-kokooma toimii myös muistutuksena niistä ajoista, kun suomalainen sarjakuva ei vielä ollut valtavirtaa vaan useimmat katsoivat sitä nyrpistellen.
Pienistä puutteistaan huolimatta edustava kokoelma, jota kehtaa kyllä suositella supersankarisarjakuvan ystäville.
