Laadullisesti heittelevän Luke Cagen ja pohjaaoteeraavan Iron Fistin jälkeen The Defenders oli mukava paluu plussan puolelle, mutta ei ehkä täysin odotuksia lunastanut mestariteos.
Kuten Avengers - leffoissa, niin tässäkin hahmojen välinen vuorovaikutus on parasta antia ja näyttelijöillä on hyvät kemiat keskenään. Toimiviksi todetut hahmot toimivat edelleen ja, kuten aikanaan epäillin, Finn Jones paransi suoritustaan huomattavasti paremmalla materiaalilla. Colleenia, Clarea, Stickiä ja Mistyä lukuunottamatta kaikki aiemmista sarjoista tutut sivuhahmot ovat lähinnä vain venytettyjä cameo - rooleja, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei näitäkin ollut hauska nähdä jälleen.
Toimintakohtaukset eivät Daredevilin asettamaan rimaan ylttäneet, mutta hoitivat tehtävänsä. Kiitettävästi pidettiin myös kaikki hahmojen taistelutyylit ja voimatasot aina mielessä, joten taistelujen etenemiset ja lopputulokset tuntuivat loogisilta.
Tarina on hyvin simppeli ja äärinmäisen suoraviivainen "hyvisten pitää pysäyttää pahis" - asetelma, eikä siitä oikein riitä puhtia 8 tuntiin. Väkisinkin tätä vertasi ensimmäiseen The Avengers - leffaan, joka myös kärsii suoraviivaisesta juonesta, mutta kestoakin oli vain vähän yli kaksi tuntia joten se ei käynyt koskaan puuduttavaksi. The Defenders alkaa hieman jumittaa paikoillaan, kun sankarit ovat kaikki toisensa kohdanneet ja ennen finaalia yrittävät ratkoa mysteereitä, joiden vastaukset eivät oikein perustele niihin käytettyä aikaa.
Pahikset eivät kyllä jättäneet mitään vaikutusta ja Alexandra oli täydellinen Sigourney Weaverin tuhlausta. Hahmoilla ei ole oikein mitään personaa ja motivaatiot niin pinnallisia ettei ole lainkaan jännitettä sen suhteen onnistuvatko sankarit näitten pysäyttämisessä. Jos jälleen Avengerssiin vertaa, niin Lokin paha suunnitelma oli toki myös suoraviivainen, mutta hahmon motiivit oli hyvin pohjustettu Thorissa ja tällä oli myös rutkasti persoonallisuutta. Alexandra ja Käden viisi sormea eivät onneksi ole yhtä tylsiä kuin Harold tai yhtä ärsyttäviä kuin Diamonback, mutta alkaa tässä olla ikävä Wilson Fiskiä ja Kilgravea.
Vaikka keskityinkin enemmän noihin negatiivisiin puoliin, niin yleisellä tasolla kuitenkin tästä tykkäsin. Toisin kuin Luke Cagen ja Iron Fistin kanssa, koskaan ei tullut tarvetta pitää taukoa jaksojen välissä vaan katsoin niitä useamman putkeen mieluusti. Ja se tärkein elemetti tälläisessä team-up tarinassa, eli hahmojen välinen vuorovaikutus, pelitti kuten tuossa jo sanoinkin. Daredevil ja Jessica Jones ovat edelleen näitten Marvelin Netflix - sarjojen mestariteokset, mutta The Defenders viihdytti myös.
