Sensuurista

[HEsko]

 Mikä määrittelee sen, koska sensuuri on tarpeen?
Vaikuttaako siihen ihmisen sosiaalinen asema yhteiskunnassa?

 Helsingin sarjakuvafestivaaleilla minua kiellettiin myymästä
omakustanteitani (Ompelija, Jeesus/Lutka - 12 tekijän antologia).
 Sensuuri iski vasta sunnuntai iltapäivänä, joten olin jo puolitoista päivää ehtinyt kaupitella kyseisiä lehtiä. Samaan aikaan isompi
kustantamo myi Kalervo Palsan sarjakuvia samassa
tapahtumassa, joten minun lehteni eivät olleet ainoita "herkkiä"-
teoksia. Heidän myyntiään ei kuitenkaan kielletty.

 Onko asia tosiaan niin, että vasta sitten saan ilmaista itseäni
vapaasti, kun joku muu on valmis maksamaan tarinoideni
julkaisun? Eli jos uskon asiaani ja olen valmis sijoittamaan siihen
omista vähistä rahoistani, olen väärillä teillä... kummallista!

Edit: Muutin otsikon yleisemmäksi käsittelemään sensuuria yleensä. -  Reima

[VesaK]

Kuultuani sensurointitoimenpiteestä ostin lehden välittömästi. Tyhmänhauskaa meininkiä, varsinkin risteillä riippuvien tikku-ukkojen jutut naarattivat suorastaan hyvästi.  

[Jukka]

Älä sure Hannu.
Suuret nerot ovat aina olleet alussa väärinymmärrettyjä. Niin se Palsakin oli. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua joku aloitteleva piirtäjä kiroaa, että miksi hänen lehtensä sensuroitiin vaikka viereisessä pöydässä myydään Jeesus/Lutkan kymmenettä numeroa kovaan hintaan.

[laymon]

Mikä määrittelee sen, koska sensuuri on tarpeen?
Vaikuttaako siihen ihmisen sosiaalinen asema yhteiskunnassa?

 

Sosiaalinen asema vaikuttaa ja paljon.  Lehtesi myynnin kieltämiseen ei luultavasti paljoa tarvittu, yksi kukkahattutäti/setä epäilemättä riitti. Eikö elämä olekin ihanaa!

Toinen esimerkki sensuurista:

Lukioaikana joku jurtti sai sellaisen fiksun idean, että "laymon vois kirjoittaa penkkaripuheen, kun sillä on niitä kirjoittajan lahjoja". Valitettavasti kukaan ei ollut vissiin huomannut, että laymonin pää oli alkanut lievästi sanottuna hajota lukion aikana. Niinpä luin sitten penkkaripäivänä koko koululle tarinan, jossa kaikki opettajani taistelivat kiroillen ja verisesti hirviöitä vastaan, ja nuoremmilla naisopettajilla oli tietysti nahkaa ja niittejä päällä. Puolivälissä tarinaa yleisö alkoi taputtaa siihen malliin, että lopetas kuule jo. Viimeiseksi naulaksi arkkuuni eräs uskovainen kaverini tokaisee lopetettuani mikrofooniin: "Tässä kuulitte tulevaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaa."  Yeah, right!

Kyllä tuo tapaus on jossain vaiheessa elämää hävettänyt ja rankasti, mutta nykyään sen muistaminen vain hymyilyttää. Niin se aika kultaa muistot. Tarkoitukseni oli joka tapauksessa tilata Ompelija kuun loppuun mennessä, ja nyt teen sen sitäkin suuremmalla syyllä.

[Reima Mäkinen]

Epävirallinen vastaus Heskolle on seuraava.
Festarit tarjoaa pienlehteilijöille ja muille kauppiaille mahdollisuuden esitellä ja myydä tuotteitaan. Myyjien omalla vastuulla on kertoa ostajille julkaisujen sisällöstä (nähdäkseni tämä on myös hyvää asiakaspalvelua). Viime kädessä julkaisun päätoimitta on aina se jonka perse on oikeusteknisesti tulilinjalla.

Festareilla ei ole varaa eikä mielenkiintoa/resursseja lähteä flaidaamaan mistään triviaaleista asioista kenenkään kanssa. Negatiivinen julkisuus on vahva ase. Ei ole mitään järkeä pilata satojen ihmisten työn positiivisia tuloksia ottamalla turhia riskejä. Ja ei, näiden riskien analysoiminen, ei ole mahdollista festarien tiukassa työrytmissä.

Niinpä tämänkertainen myyntirajoitus koskikin vain myyntiä siltä osin kuin joku urpo voisi ajatella sen (tarjonnan) olevan festariorganisaation vastuulla. Ulkopuolelta tulleeseen valitukseen reagoitiin tällä kertaa näin. Muutenhan emme Heskon sananvapautta tietenkään mielestäni rajoittaneet.

Valittajat ovat ikäviä, mutta itsekin kyllä allekirjoitan sen, että liian nuorille ei pitäisi liian rajua matskua tyrkyttää. Tämä ei siis ole kannanotto mainitun lehden sisältöön. Selasin sitä ja se näytti normaalilta pienlehtikamalta (Samoin kuin joskus aiemmin, eri perustein ja eri henkilöiden toimesta sensuroitu "Kirkollista elämää").

Voisi myös ajatella niin, että jos taiteilija tuottaa normeja rikkovaa materiaalia, hän saattaa loukata jotakuta ja sitä kautta joutua kokemaan jonkinlaista vastarintaa tms. Tuntuu siltä, että usein tätä kautta hankittu julkisuus toimii myös taiteilijan motiivina. Toki on myös sellaisia teoksia, jotka herättävät aidosti tarpeellista keskustelua esim. arvoista, mutta tulevat siitä huolimatta sensuroiduksi. Palsaakin on aikanaan "sensuroitu". Selkeä taide-konteksti ehkä vähentää sensurointi-intoa, mutta sarjakuvalle ei tätä ylellisyyttä ole vielä suotu.

[bgt]

Olen samaa mieltä siitä, että sarjakuvien asema suomalaisessa yhteiskunnassa on tällä hetkellä niin heikko, ettei näissä tilaisuuksissa ole paljoa varaa rohkeisiin yleisen moraalin vastaisiin kannanottoihin. Jossain kirjafestivaaleilla yksittäiset häröjutut eivät niinkään pilaa koko kirjallisuuden mainetta, aseman ollessa jo niin vakiintunut, mutta yleisen huonon maineen uhka sarjakuville on liian iso.

Sitten, kun valtaväestö tajuaa, ettei "sarjakuva" ole synonyymi "lasten kirjallisuudelle", ei ole enää muiden puolesta niin paljon väliä.

[HEsko]

Älä sure Hannu.

En mä sure, kunhan ihmettelen ihmisten eriarvoisuutta.
Itse asiassa oon aika tyytyväinen, että sain herätettyä ainakin
jonkinlaisia tunteita ihmisissä, vaikka ne olivatkin negatiivisia.
Sitten kun saan jonkun itkemään kuvillani tai tarinoillani olen
päässyt taiteen korkeimmalle asteelle

Festarit tarjoaa pienlehteilijöille ja muille kauppiaille mahdollisuuden esitellä ja myydä tuotteitaan. Myyjien omalla vastuulla on kertoa ostajille julkaisujen sisällöstä (nähdäkseni tämä on myös hyvää asiakaspalvelua).

Näytin kyllä kaikille ostajille, että Jeesus ja Lutka- lehdet ovat sama
asia. Enkä myynyt niitä mielestäni "liian" nuorille asiakkaille.

Olen samaa mieltä siitä, että sarjakuvien asema suomalaisessa yhteiskunnassa on tällä hetkellä niin heikko, ettei näissä tilaisuuksissa ole paljoa varaa rohkeisiin yleisen moraalin vastaisiin kannanottoihin. Jossain kirjafestivaaleilla yksittäiset häröjutut eivät niinkään pilaa koko kirjallisuuden mainetta, aseman ollessa jo niin vakiintunut, mutta yleisen huonon maineen uhka sarjakuville on liian iso.

 Sarjakuva ei koskaan pääse irti lastenkirjallisuuden maineestaan,
jos sillä ei rikota rajoja. Sitä paitsi positiivisimman palautteen sain
keski-iän ylittäneiltä ihmisiltä, oikeasti! Ja kummankin sukupuolen
toimesta.

[Pena2]

Luin Lutka/Jeesus lehden, ja se oli mielestäni
kuvottava.
 Mietin vaan, että millainen ihminen tekee sellaista
paskaa.

[thepanu]

Luin Lutka/Jeesus lehden, ja se oli mielestäni
kuvottava.
 Mietin vaan, että millainen ihminen tekee sellaista
paskaa.

Hmm.. ja mielenkiinto lehteä kohtaan senkuin kasvaa. Mistähän tätä saisi tilata?

[Axuz]

Luin Lutka/Jeesus lehden, ja se oli mielestäni
kuvottava.
 Mietin vaan, että millainen ihminen tekee sellaista
paskaa.

Hmm.. ja mielenkiinto lehteä kohtaan senkuin kasvaa. Mistähän tätä saisi tilata?

Aivan...

Mistähän tätä kuvottavaa paskaa saisi käsiinsä? Nyt näin festareiden jälkeen...

[vesa saarinen]

Mikä määrittelee sen, koska sensuuri on tarpeen?
Vaikuttaako siihen ihmisen sosiaalinen asema yhteiskunnassa?

Munaskuissa tuntuu siltä, että sensuuriin vaikuttaa se, että mistä sattuu jäämään milloin ja kenellekin kiinni. Pieniä tekijöitä sensuroidaan Sarjakuvafestivaaleilla, sitten taas isompia julkisen sanan hampaissa. Malliin Juhannustanssit tai Dragonball tai tai tai...

Kuka tahansa voi joutua sensuurin kohteeksi, mikäli tekee taidetta, joka on vakiintuneiden normien vastaista. Mikäli vakiintuneet normit ovat vahvat ja niiden kannattajia on runsaasti, vastarinta ja sensuurivaade on suurempi. Malliin Teemu Mäki ja pienet kissat.

Olennaista sensuurissa on kai se, että jääkö kiinni. Ja kenelle jää. Tässä tapauksessa sarjakuvafestivaalit instituutiona joutui tekemään vaikeahkon valinnan: suojellako instituutiona taiteellista vapautta vaiko sitten jotakin kummallista ylempää objektiivista moraalia, normia ja sitä kautta asemaansa tietynlaisena instituutiona. Sarjakuvafestivaalit päätyi jälkimmäiseen ratkaisuun.

Koska en Lutka/Jeesusta nähnyt (tai vilkaisinkohan sitä kaksi sekuntia lauantaina), on paha ottaa asiaan mitään sen suurempaa kantaa - onko kyseessä myrsky vesilasissa, suuri huutava vääryys vai Ihan Hyvä Juttu, enpäs tiijä.

Mutta tuskin tämä ainakaan pienlehden myyntiä tai siitä noussutta puhetta vähentää, eipä ole yksikään festarien pienjulkaisu tämmöistä "kohua" saanut aikaan. Siinä mielessä hyvää mainosta varmasti.

[pertti jarla]

  Jos ongelmana on se, että sarjakuva voidaan vahingossa myydä imeväisille--aika uskomaton ajatus että joku lapsi haluaisi ostaa juuri SEN--niin eikös muhkeat -K18- plakaatit riittäisi? Kirppareillakin myydään kovaa pornoa, siellä liikkuu lapsia eikä kukaan valita, koska turmeleva materiaali on selvästi tunnistettavissa.
  Eli jos H.Eskon lehden jollain tavoin, vastaavissa myyntitilanteissa, merkitsisi selvästi lapsilta kielletyksi, asian luulisi olevan sillä selvä. Kenenkään mussutuksia ei silloin olisi mielestäni aihetta kuunnella. Ja näin merkitty lehti myisikin varmaan paremmin.
  Nyt on tuskin kellään enää sitä illuusiota, että nykyään oltaisiin suvaitsevaisempia kuin ennen?

[puro]

 Eli jos H.Eskon lehden jollain tavoin, vastaavissa myyntitilanteissa, merkitsisi selvästi lapsilta kielletyksi, asian luulisi olevan sillä selvä. Kenenkään mussutuksia ei silloin olisi mielestäni aihetta kuunnella. Ja näin merkitty lehti myisikin varmaan paremmin.
  Nyt on tuskin kellään enää sitä illuusiota, että nykyään oltaisiin suvaitsevaisempia kuin ennen?

Suomessa kyse taitaa kuitenkin olla myyjän vastuusta (en siis viittaa tähän tapaukseen vaan ihan yleisesti). Se ei riitä, että on varoitusmerkkejä tms. vaan sitä myyntiä pitää myös valvoa.

-P.

[jessejesse]

Täytyypä sanoa että eikö lehtesi alkanut myydä moninkerroin paremmin sen jälkeen kun sen myynti kiellettiin? kyllä? ei? Mihin oikein pyrit lehdelläsi? Jos kaikki sarjat ovat rienaavia ja uskovaisia loukkaavia ja sitten joku uskovainen perheenäiti loukkaantuu niin tulet kvaakkiin itkemään että "mitä se silleen". Yritä nyt päättää mitä haluat. Toisekseen koko tämän keskustelun aloittaminen tuntuu pelkältä mainokselta.

Edellämainitusta huolimatta olen sitä mieltä että teoksen poistaminen tiloista oli väärin ja tekopyhää.

[HEsko]

Luin Lutka/Jeesus lehden, ja se oli mielestäni
kuvottava.
Mietin vaan, että millainen ihminen tekee sellaista
paskaa.

Tekijöinä 12 erilaista henkilöä ympäri suomea.
Limingassa tutustunut kaveriporukka. 8)

Mistähän tätä kuvottavaa paskaa saisi käsiinsä? Nyt näin festareiden jälkeen...

Multa voitte tilata sähköpostitse hesko(at)nic.fi
Laitan maksuohjeet sitten postitse.
Postimaksujen kanssa hinta nousee 4 euroon.
Mulla on tosin enää 10 lehteä jäljellä. Muilla tekijöillä
on myös hajanaisia kappalemääriä, ja välittelen
tilaukset sitten heille, jos tästä kehkeytyy jokin
menestystarina.

Eli jos H.Eskon lehden jollain tavoin, vastaavissa myyntitilanteissa, merkitsisi selvästi lapsilta kielletyksi, asian luulisi olevan sillä selvä. Kenenkään mussutuksia ei silloin olisi mielestäni aihetta kuunnella. Ja näin merkitty lehti myisikin varmaan paremmin.

Myönnän, että Jeesus kansi on hämäävä, siksi pyrinkin
aina kertomaan ostajille, että toisella puolella on Lutka.

Täytyypä sanoa että eikö lehtesi alkanut myydä moninkerroin paremmin sen jälkeen kun sen myynti kiellettiin?

Kyllähän myynti kasvoi, mutta tosin vain tunnin verraksi.
Sain tuon tunnin aikana myytyä enemmän lehtiä, kuin
muuten koko aamuna. Käytinkin kohua häikäilemättö-
mästi hyväkseni ja mainostin lehteä "kiellettynä hedel-
mänä"

Mihin oikein pyrit lehdelläsi?

Pyrimme tekemään viihdettä, ja ainakin omasta mielestä
onnistuttiinkin siinä aika hyvin; Tämä on ainut lehti,
jonka jutut saavat mut vieläkin nauramaan vaikka olin
itse mukana tekemässä sitä. Erityisesti Pekon ja Larin
Vaimonhakkausopas on aivan mielettömän hyvä.

Jos kaikki sarjat ovat rienaavia ja uskovaisia loukkaavia ja sitten joku uskovainen perheenäiti loukkaantuu niin tulet kvaakkiin itkemään että "mitä se silleen". Yritä nyt päättää mitä haluat

En mä halua valittaa. Itse asiassa olen tyytyväinen, että
herätin ihmisissä jonkinlaisia tunteita. Tällä keskustelul-
la halusin saada ihmisiä miettimään sensuuria, jota
ei käytännössä nykysuomessa pitäisi ilmetä.

Toisekseen koko tämän keskustelun aloittaminen tuntuu pelkältä mainokselta.

Mulla on festarien jälkeen enää 10 lehteä jäljellä, joten
mitä mieltä sitä olisi enää mainostaa? Nehän saa myytyä
vaikka kadulla kädestä käteen periaatteella. Uusinta
painosta ei oteta.

Niin ja kavereiden takia en alkaisi tekemään mainos-
kamppanjaa, jos haluaa saada lehtensä myydyksi on
nähtävä vaivaa ja pantava itsensä likoon. Laiskuudesta
sakotetaan.