Ja sivuhavaintona, kun näin tekee, on todettava lähes täysi mielenkiinnon sammuminen supersankarisarjiksia kohtaan, kun niiden markkinat ovat keskittyneet niin paljon pöhisemään siitä mitä tapahtuu juuri nyt ja viittailemaantoisiin asioihin joita on juuri vähän aikaa sitten tapahtunut tai tapahtuu juuri nyt tai tulee ihan pian tapahtumaan, että jos vilkaisee jotain satunnaista Marvel- tai DC-tuotosta niin siitä ei tajua paljoakaan kun ei ole seurannut yhtään mihin kontekstiin se sijoittuu (onko Batman juuri nyt Bruce Wayne tai ketkä kaikki henkilöt ovat tällä hetkellä kuolleita tai onko Batmaneja mahdollisesti tässä sarjassa viisikymmentä), ja voi olettaa että jotakuinkin kaikki yksittäisen teoksen tapahtumat joissa on jotain dramaattista potentiaalia on jo pyyhitty pois tarinajatkumosta, joten miksi lukea edes se yksittäinen teos?
Mikä herätti ajatuksen, että ehkäpä ajankohtaisuuteen vahvasti nojautuvat julkaisumallit itsessään ruokkivat piratismia, jonka olemassaolo suosittuna käytäntönä sitten vahingoittaa myös niitä tekijöitä jotka pyrkivät tekemään itsenäisesti toimivia teoksia.
Tajuan mitä yrität sanoa, se vain ei vastaa sen enempää todellisuutta kuin tämä "nykysuprsankarit ovat kaikki niin totisia, missä on hauskuus?" ja vaikka itse yleensä pidönkin siitä sarjakuvasta, elokuvasta ja kirjoista jotka ottavat asiat vakavasti ( humoristisilta ja kepeiltä jutuista kun sitten vaadin että ovat hauskoja. Se harvoin toteutuu missään genressä, harviten komediaksi luokitelluissa) niin se vähä mitä seuraan on näyttänyt että sitä on runsain mitoin tarjolla.
Kuten myös ei-jatkumo keskeistä DCn ja Marvelin tuotantoa.
Näitä ja tietenkin maintsemaasi itsenäisesti toimivia teoksia piratismi haittaa.
Mutta vähiten.
Kuten elokuvissa ja musiikissa myös sarjakuvissa isot toimijat selviävät paremmin. Oheistuotteet ja lisenssien myynti ovat heidän puolellaan kuten historiakin. Aiempia tuloja piratismi toki vähentää ( miksi tehdä vähemmän tunnetuista tarinoista ja pitkistä tarinoista kokoomus kun ne on jo waretettu? Tässä maassa tunnettu juuri Barks Rosa syndromana) koska tavoite on myydä.
Ja siinä tullaan siihen miksi elokuvat ja musiikki ovat mitä ovat ja sarjakuva menossa samaan: jos maksava yleisö maksaa joistain asioista mutta suurinta osaa myydään liian vähäisellä tuotolla panostetaan vain siihen josta tulee paremmin.
Karsien artistien osuudesta, mikäli mahdollista.
Koska sarjakuvat ja elokuvat, sarjat ja musiikki piratoidaan pääosin digitaalisesti sumentuu aineettoman tuotteen myötä käsitys varastamisesta.
Eihän tämä ole 1984 ei ajatuksia, kokemuksia, ääniä ja nähtyä, luettua voi omistaa!
No, Orwell oli optimisti ja suorittava porras on tehnyt työtä, joskin sellaista josta oletetaan maineen, tunnettavuuden ja rakkauden lajiin, kutsumustyön, riittävän.
Piratismi ON varastamista. Ja kuten siinäkin varkauden kohdetta auttaa jos kuuluu johonkin isoon brändiin. Siksikin on vähemmän yksittäisiä itsenäisiä kivijalkaliikkeitä kun ketjuun/brändiin kuuluvia.
Toiminta tekee juurikin oheismyyntikrääsästä sen millä elää, tosin kuten esimerkiksi Bill Watterson ei tuotteista nyt Calvin & Hobbesia. Silti on paitoja, mukeja yms joissa nämä komeilevat.
Koska piratismi on myös teollisuutta ja kauppaa. Varastetun tavaran kauppaa, mutta kauppaa kuitenkin.
Toki piratismi ja kaikki tämä julkistuksiin liittyvä sirkus liittyy siihenkin että viihdetuotteet ovat loppupeleissä kertakäyttöisiä. Oletusarvoisesti ne unohtuvat saman tien kun seuraava on tulilla. Niitä ei vaalita tai haluta säästää myöhempää tarkastelua varten.
Ja taiteen.
Suurin osa taidetta on kertakäyttöistä, johon ei ikinä palata ja ne valtaosaltaan unohtuvat. Myös taiteen kohdalla aikaan sitominen ja kontekstin tajuaminen auttaa mutta valtaosassa se hämärtyy ja ollaan teknisen suorittamisen puolella ja koska taiteilijamyytti rahan liittäminen taiteeseen on mautonta.
Tunnetuista tauluista ei tietenkään ole piratismia vaan termi on väärennös. Silti useassa kodissa on jokin repro tai versio Taistelevista metsoista.
Osalle toki olisi suotavaa että sarjakuva marginalisoituisi lisää ja olisi enemmän vielä taiteen lokerossa, enemmän eliitti tuotteena.
Itse soisin että luovat alat olisivat elinkeino. Oman intohimon markkinoitava ammatti joka mahdollistaa toimeentulon.
Piratismin hyväksyminen on näitten elinkeinon poistamista ja myös sen taiteellisen ilmaisun rajaamista suurten markkinavoimien armoille.
Nykyinen malli antaa maailmalla edellytykset niille jotka ovat supersankarien tai muun aiemman luodun käsitteen, lucky lumet, pilot, shojot jne jne kanssa valmiita toimimaan.
Oman tiensä kulkija ei saa majatalon suojaa eikä evästä.
Hän saattaa myöhemmin kuulla kuinka moni seurasi kauempaa ja olisi kyllä kiinnostanut miten matka jatkuu, mutta kun jätti homman kesken...
Suomea suojaa pieni kielialue, muttei sarjakuvakenttämme piratismin kirousta vapaa ole sekään.