Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Sadan vuoden sarjakuvat, osa 1 (07.10.2017 klo 18:50:16)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
13.12.2017, klo 05:53:11

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
460960 viestiä 10216 aihetta kirjoittanut 7213 jäsentä. Uusin jäsen: timotonttu59
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Aku Ankka ja kumppanit
| | |-+  Ankantekijät: Tässä ajassa vaiko ei?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Ankantekijät: Tässä ajassa vaiko ei?  (Luettu 3897 kertaa)
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 895



« : 24.02.2014, klo 22:57:52 »

Don Rosa on sanonut että hänen ankkaversuminsa eivät sijoitu tekoaikaansa, vaan samaan aikaan jolloin Carl Barks niitä teki. Eli noin liukuvasti 1950-luvulle.

Kysymys kuuluu: Onko muita ankantekijöitä (ja hiirten) jotka eivät koskaan ota sarjoihin mukaan tietokoneita, kännyköitä tai edes CD-levyjä. Eivätkä tietenkään mitään muoti-ilmiöitä.

Voidaan keskustella myös niistä jotka pyrkivät olemaan ajan hermoilla ja onnistuuko se.
tallennettu

Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 783


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #1 : 25.02.2014, klo 10:14:34 »

Ei tule äkkiä mieleen muita, jotka pyrkisivät ankkuroimaan kaikki tarinansa tiettyyn ajanjaksoon. Tietysti näitä vielä selkeämmin menneisyyteen sijoittuvia juttusarjoja on aika paljon aina Augustus Ankasta Helunan reportteritarinoihin ja Fantom Ankkaan, mutta sellaisia ei kai nyt tarkoitettu.

Ajassa voi elää mukana hetken, mutta varsinkin tekohetkensä uusinta teknologiaa jonkinlaisessa valistushengessä esittelevät tarinat ovat tuomittuja vanhenemaan aika nopeasti. Hyvä esimerkki on vaikka tämä juttu tietokoneiden ihmeistä. Sama pätee luonnollisesti olympiavuosien urheilusarjoihin ja vastaaviin.

Tyylikkäitä tietyllä tapaa retrofuturistisia elementtejä ujuttaa tuotoksiinsa muun muassa Casty. "Huomisen maailma" taskukirjasta 388 ja "Pimentäjä" numerosta 400 ovat esimerkkejä tästä. Olemassa olevaa tekniikkaakin Casty joskus esittelee, kuten kameroiden mahdollisuuksia taskarissa 401 nähdyssä "Varjojen trubaduurissa". Tuokin tarina mahtaa hymyilyttää 30 vuoden kuluttua, kun kehitys sillä saralla on ottanut askelia johonkin nyt ennalta-arvaamattomaan suuntaan.
tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 075


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #2 : 25.02.2014, klo 11:28:03 »

Kun vilkuilee vaikkapa Taliaferron sarjoja, niin näkee miten Ankan perheeseen on hankittu uusinta uutta melkolailla heti, telkkarit yms. Viimeisimmässä Teema-Ekstrassa nähtiin miten Taliaferro otti Beatlesit ja beatnikit sarjoihinsa.
Sitten jossain vaiheessa Ankkalinnassa on osittain jämähdetty jonnekin 50-luvulle, ainakin automuotoilun alueella ja aika pitkään telkkaritkin olivat vanhaa pönttödesignia. Vaan onhan sitten noissa uusimmissa sarjoissa eletty ajan virrassa mukana, on litteetä telkkaria ja älykännyköitä yms.

Timo
tallennettu

Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 783


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #3 : 25.02.2014, klo 15:30:34 »

Vanhassa Pepi-ketjussa on keskusteltu siitä, kuinka alun perin 1900-luvun alkuun sijoittuvissa seikkailuissa tavatut hahmot elävät sanomalehti- ja sarjakuvalehtisarjoissa tarinan tekoaikaa. Tekijät ovat kenties ajatelleet, että lukijat pitävät hauskempana/samastuttavampana suurin piirtein samanlaista miljöötä, jossa itse elävät. Tai sitten heiltä on vain unohtunut, että "Kaunotar ja Kulkuri" ja "Aristokatit" tapahtuvat menneisyydessä.

Vähän vastaava ilmiö on Pikku Hiawatha -sarjoissa, joissa intiaanit vaikuttavat elävän hyvinkin perinteisesti, mutta hahmoista on tehty myös tarinoita, jotka tapahtuvat nykyajassa. Yhdessä jutussa intiaaniheimon mailta löytyy kultaa, ja äkkirikastuneet urhot rientävät moottoripyöräostoksille. Toisaalta on myös paljon tekoaikansa nykyhetkeen sijoittuvia ankka- ja hiirijuttuja, joissa villissä lännessä eletään edelleen kuin 1800-luvulla.

EDIT: Kultajuttu löytyy Inducksista. Kuvia ei valitettavasti ole, mutta olen aika varma, että kyseessä on tarkoittamani tarina. Kuvittajana Hiawathan ohella Pikku Hukkaa sekä Tikua ja Takua tehnyt Julio Antonio Ramos Poqui, Takametsä-taiteilijoiden suuria nimiä, vaikkei olekaan Harvey Eisenbergin veroinen.
« Viimeksi muokattu: 25.02.2014, klo 16:02:36 kirjoittanut Darzee » tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 075


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #4 : 25.02.2014, klo 16:28:18 »

Juu, Villiin Länteen mennään autolla tai junalla ja sit siellä elellään yhä kuin 1800-luvun lopulla. Samaten, jos joissakin tarinoissa mennään jonnekin keskieurooppalaiseen mielikuvitusvaltioon, tyyliin Ruritania, Baltikistan, Borduria tjms, on siellä elo yhä kuin jossain 1800-luvulla. Kuninkaalla on vanhan linna ja vartiokaartilla miekat jne. Tämä tyylilajji tunnetaan nimellä Ruritanian romance.

Timo
tallennettu

Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 783


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #5 : 25.02.2014, klo 17:05:02 »

Tämä tyylilajji tunnetaan nimellä Ruritanian romance.

Ai, tälle on jo oma nimikin! Hienoa! Vastaava ilmiö toistuu myös muun muassa matkattaessa enemmän tai vähemmän Lähi-itää tai Intiaa muistuttaviin maisemiin, joissa Roope hieroo kauppoja sheikki X:n kanssa ja Mikki käy ratkomassa rikoksia, jotka uhkaavat rauhaa hänen vanhan ystävänsä maharadža Y:n valtakunnassa.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 152



« Vastaus #6 : 25.02.2014, klo 19:21:39 »

Taliaferro taitaa kyllä olla ihan omaa luokkaansa oman aikansa seuraamisessa, Gottfredson toki myös jonkin verran mutta seikkailusarjojen puitteissa harrastaa enemmän futurismia, silloisista tiedekehityksistä väännetään pitkälle vietyjä ei-niin-realistisia sovelluksia...

Noissa on kanssa vähän maakohtaisia eroja, Tanska-sarjoissa seurataan enemmän 60-lukulaista lähiökomediaa jossa sitten nämä taistoturrikat ja muut tökkäävät pahemmin silmään kun taas italialaiset heittelevät jatkuvasti viittauksia nykyaikaan ja tuottavat enemmän myös niitä nopeasti vanhenevia opetussarjoja uusista ilmiöistä (jotka ovat herttaisuudessaan ei-niin-salainen paheeni) mutta samalla voivat laittaa silmää räpäyttämättä kännyköitä ja muita sarjoihinsa.

En kyllä ollut ajatellutkaan tuota Pepi-esimerkkiä että leffa tapahtuu selvästi menneisyydessä mutta sarjikset nykyajassa...kaukaisten maiden eksoottisuus on toki muidenkin kuin Disney-sarjisten piirre ja kyllähän sille myös irvaillaan (viidakon keskeltä löytyy yllättäen satelliittilautaset ja muut).
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 895



« Vastaus #7 : 25.02.2014, klo 21:12:26 »

Pepi-sarjoissakin joskus näkyy että ollaan 1900-luvun alkupuolella. Varsinkin joskus kylään poikkeava anoppimummo on aina samassa asussa kuin elokuvassakin. On niitä selvempiäkin esimerkkejä ollut, mutten nyt heti osaa etsiä.
tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 197



« Vastaus #8 : 25.02.2014, klo 21:16:31 »

Pepi-sarjoissakin joskus näkyy että ollaan 1900-luvun alkupuolella. Varsinkin joskus kylään poikkeava anoppimummo on aina samassa asussa kuin elokuvassakin. On niitä selvempiäkin esimerkkejä ollut, mutten nyt heti osaa etsiä.

Se on kai viime vuosisadan vaihteen New England se miljöö. Tärkeä tunnelman kannalta.
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 567



« Vastaus #9 : 26.02.2014, klo 08:51:29 »

Aikuislukijoille nuo nykyaikaisuudet pistävät helposti silmään, varmaankin sen takia, että on tottunut lukemaan akunsa ilman niitä. Penskana kun niitä luki, niin nykyaikaisuuksiin suhtautui luonnollisesti, sillä samoja tavaroita oli (tai toivoi, että olisi) omassa ympäristössä. Elävimmin minulle on jäänyt mieleen jossain taskarissa ollut tarina, jossa ankanpojat saivat maastopyörät. Sitten he kisailivat niillä jollain radalla. Luin tarinan monta kertaa ja ajattelin, että tuo olisi niin siistiä. 20 vuotta myöhemmin sain sitten viimein ostettua maastopyörän ja sillä ajelu on ihan yhtä siistiä kuin mitä penskana kuvittelin.

Näkisin siis, että ajattomuus miellyttää enemmän aikuisia, jotka nostalgian huumassaan haluaisivat, että asiat olisivat aina niin kuin heidän lapsuudessaan tai ehkä jopa ennen sitä. Nykyaikaisemmat tarinat on sen sijaan suunnattu lapsille, jotka pystyvät samaistumaan tällaisiin tarinoihin helpommin (kun ei tarvitse ihmetellä gramofonia tai c-kasetteja) ja saavat niistä vaikutteita. Sitten, kun heistä kasvaa aikuisia, he voivat nostalgisoida oman lapsuutensa tarinat, kuten minä olen tehnyt tuon maastopyöräjutun kanssa.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 783


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #10 : 26.02.2014, klo 08:52:30 »

Elävimmin minulle on jäänyt mieleen jossain taskarissa ollut tarina, jossa ankanpojat saivat maastopyörät. Sitten he kisailivat niillä jollain radalla.

"Pienet BMX-taiturit" taskukirjasta 118.

Taliaferro taitaa kyllä olla ihan omaa luokkaansa oman aikansa seuraamisessa, Gottfredson toki myös jonkin verran mutta seikkailusarjojen puitteissa harrastaa enemmän futurismia, silloisista tiedekehityksistä väännetään pitkälle vietyjä ei-niin-realistisia sovelluksia...

Hyvä huomio. Radioaktiivisten aineiden ihmettely ja ydinaseiden mukanaan tuoma maailmanlopun pelko ovat hyvin esillä vaikkapa "Mikki Hiiressä ja atomikaavassa" sekä "Mikissä ja elektronilaatikossa". Ja sodat, niin toinen maailmansota kuin kylmä sotakin, ovat tietysti vahvasti sen aikaisissa Gottfredsonin sarjoissa läsnä.

Nykyään tällainen radioaktiivisuutta vastaava "megatrendi" tieteen inspiroimassa populaarikulttuurissa voisi olla vaikkapa geenitutkimus, mutta äkkiä ei tule mieleen kauhean montaa sarjaa, joissa siitä "väännettäisiin pitkälle vietyjä ei-niin-realistisia sovelluksia", kuten hdc asian osuvasti ilmaisee. Tai no, tämmöinen tarina, jossa Mikki muuttuu liskoksi, on tehty. Varmaan vastaavanlaisia on useampikin, nyt en jaksa Inducksista etsiä sitä AA:ssa julkaistua Feriolin kuvittamaa laiskaa Jurassic Park -mukaelmaa, jossa Mikki törmää geenitekniikalla kasvatettuihin dinosauruksiin.

..kaukaisten maiden eksoottisuus on toki muidenkin kuin Disney-sarjisten piirre ja kyllähän sille myös irvaillaan (viidakon keskeltä löytyy yllättäen satelliittilautaset ja muut).

Totta tämäkin.
« Viimeksi muokattu: 26.02.2014, klo 08:58:32 kirjoittanut Darzee » tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 197



« Vastaus #11 : 26.02.2014, klo 08:59:14 »

Kun Aku Ankka alkoi ilmestyä Suomessa, sen ruuduissa nähtiin sellaisia suuren maailman ihmeitä kuin televisio. Monen huushollin ensimmäinen "telkkari" oli Akkarin takakannesta leikattu askartelu-tv... Silloin lehti oli tavallaan kuin tulevaisuutta, nyt se sama maailma on nostalgista menneisyyttä.
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 567



« Vastaus #12 : 26.02.2014, klo 09:11:39 »

"Pienet BMX-taiturit" taskukirjasta 118.


Juurikin tuo. Kiitti! Pitää lukaista taas jossain välissä ja todeta miten aika on kullannut muistot.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 783


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #13 : 26.02.2014, klo 09:51:05 »

Ajankohtaiset maailmanpoliittiset tapahtumat ja kehityskulut näkyvät Disney-sarjoissa vaihtelevasti, mutta ennen toista maailmansotaa välillä aika selkeästikin. 1930-luvulla "Mikki varjokuninkaana" joutui sensuurin kynsiin Jugoslaviassa, kun tarinan vallanperimysjuonittelut murhasuunnitelmineen alkoivat jonkun mielestä muistuttaa liikaa attentaatista, jonka kohteeksi maan kuningas Aleksanteri oli muutamia vuosia aiemmin joutunut. En tiedä, kommentoiko Gottfredson koskaan inspiraationsa lähteitä, mutta ehkä uutisvirta vaikutti häneen ainakin alitajuisesti. Nythän tarina tuntuu tietysti hyvinkin paljon aikaansa sidotulta, mutta lukunautintoa se ei häiritse. Viihdyttävä ajankuva.

Suuren laman aikaisissa tarinoissa mainitaan Mikin, Minnin ja Hessun menettäneen säästönsä ja näytetään puille paljaille joutunut Mikki työnhaussa. Lieneekö meneillään oleva talouskriisi inspiroinut yhtäkään ankka- tai hiirijuttua?
tallennettu
Jari Lehtinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 062


Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan


« Vastaus #14 : 26.02.2014, klo 13:43:38 »

Talouslamaa alkajaisiksi:

Jossakin vanhassa Roope-setä-lehdessä oli Paperino-tarina, jossa Aku jonottaa lihakaupan jonossa saadakseen siivun lihaa. Liha tuodaan tiskille vartijoiden saattelemana kassakaapista kuvun alla, ja jonossa maristaan kuinka ylettömän kallista kaikki nykyään on.

Ajatonta, harvemmin nähty näin väkevästi esitettynä.
tallennettu

”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.
Sivuja: [1] 2 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: