Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Kuka ajattelisi tarjoilijaa? (14.10.2017 klo 08:44:36)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
21.10.2017, klo 22:29:11

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
459830 viestiä 10206 aihetta kirjoittanut 7204 jäsentä. Uusin jäsen: LariP
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia
| | |-+  Kvaakin sarjakuvaesseet
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] 3 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Kvaakin sarjakuvaesseet  (Luettu 26028 kertaa)
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 147



« Vastaus #15 : 23.01.2014, klo 15:55:41 »

Cortossa patsaat olivat ainakin, öh, ilmeikkäät...


* cortonmu.jpg (37.54 kilotavua, 400x355 - tarkasteltu 218 kertaa.)

* corto-mu.jpg (59.12 kilotavua, 400x535 - tarkasteltu 240 kertaa.)
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 220



« Vastaus #16 : 23.01.2014, klo 17:04:41 »

Cortossa patsaat olivat ainakin, öh, ilmeikkäät...

Pratt on ottanyt malleikseen ilmiselvästi Ahu Nau Naun patsaat. Sellaisia pikku eroavaisuuksia todellisiin veikkoihin on, että Prattin patsaat ovat kaikki samanlaisia (todellisuudessa yksikään ei ole samanlainen, nämähän oletettavasti kuvasivat oikeita merkkihenkilöitä), alustat olivat äärimmäisen vaatimattomia ja vartalosta puuttuu koko alaosa (eli ne ovat uponneet maan sisään, kuten Rano Rarakun kuuluisat "kivipäät").

Lisäksi läheskään kaikkia ei kruunattu pukaolla. Toisaalta patsaat on väritetty siihen tapaan, että kyseinen pukao näyttää rinkeliltä, joka on painettu patsaan päähän. Alunpitäen tuo päähine (joka mahdollisesti esittää hiuksia, eihän siellä mitään hattuja käytetty) ei ole edes kuulunut osaksi patsasta, vaan se kehitettiin myöhemmin. Kyseisestä päähineestä tuli "muoti-ilmiö", todennäköisesti siitä syystä, että patsaiden kasvaessa aina vain suurempiin mittoihin, klaanit tahtoivat lisätä olemassa olevien herrojen arvovaltaa päähineillä.

Ahu Nau Nau sai aikanaan restauroidut silmät, mutta sittemmin ne on poistettu. Sitä ei tiedetä, asetettiinko silmät patsaille vain seremonioiden yhteydessä, vai olivatko ne koristeena aina.

Corton kohtaamat patsaat katselevat tähtiin, mutta polynesialaisia nyt ihan nykypäivänäkin tarkkailemalla voi todeta, että leuka on esillä kuin Mussolinilla konsanaan ja tästä syystä ikään kuin näyttää, että kasvosuunta on hieman ylöspäin.

Selkä näillä oli henkimaailmaan (merelle) ja nenä osoitti klaanin asumuksia kohden.

Patsaat näyttävät varsin harmailta, mutta valmiit patsaathan oli koristeltu monenlaisin kuvin ja symbolein. Täyttä varmuutta ei asiasta ole, mutta patsaat symboleineen on todennäköisesti maalattu eri värein. Todennäköisesti nämä ovat olleet malleja aikanaan koristavia tatuointeja. Vastaavasti samoja kuvioita käyttivät paikalliset tatuoidessaan itsensä, kunnes katolinen kirkko lähetyssaarnaajineen tekivät siitä lopun.

Samoin ne tekivät lopun ilmeisesti lähes joka kodissa tuolloin olleista rongorongo-tauluista (paikalliset joko ensimmäisen lähetyssaarnaajan käskystä tuhosivat taulut tai sitten piilottivat niitä suojellakseen). Tässä suhteessa muutoin ansiokas Wikipedia-artikkeli rongorongo-tauluista on virheellinen (tai se itse asiassa tukeutuu lähteeseen, joka tulkitsee tätä yksityiskohtaa virheellisesti).

Heyerdahlin olettamus Pääsiäissaaren asuttamisesta Etelä-Amerikasta lienee jo kokonaan kumottu.

Kyllä asukkaat ovat alkujaan olleet polynesialaisia, mutta on siitäkin tietysti huomautettu että DNA-testit kertovat totuuden vain siinä tapauksessa, että aikanaan kaikesta selvinneet edustavat alkuperäisten siirtolaisten jälkeläisiä riittävän kattavasti.

Osaltaan alkuperäkysymys on jo  politisoitunut, samoin kuin puuston tuhoon liittyvät käsitykset.

Aivan viimeisten vuoden-kahden aikana on saatu ns. kovia tieteellisiä todisteita siitä, että saaren ja Etelä-Amerikan välillä on ollut yhteys, mikä avaa mielenkiintoisia uusia tutkimuslinjoja.

Tätä aiemmin vakavasti otettavat tiedemiehet eivät ole tahtoneet polttaa teorialla näppejään, onpahan vain todettu DNA-näytteiden perusteilla todennetun, että kanat ovat saapuneet Etelä-Amerikkaan ja peruna Polynesiaan ennen Kolumbuksen aikaa.

Tietysti aina on löytynyt viitteellisiä todisteita mm. ruoanvalmistuksen suhteen eli vain Polynesiassa, pienellä alueella Chilessä (Mapuche-alueella) ja Kaliforniassa (eli mahdollisesti Hawaiin ja Kalifornian välillä on ollut yhteys) on tunnettu eräs tietty valmistustapa.

Samoin polynesialaisiksi luokiteltuja ihmisen kalloja jne. on kaivettu ylös vuosikymmeniä sitten, mutta vasta muutama vuosi sitten nekään on tutkittu tieteen uusin menetelmin, jotka aiemmin eivät siis olleet käytössä.

On siis täysin mahdollista, että polynesialaiset ovat löytäneet saaren puolivahingossa vasta Etelä-Amerikasta palatessaan. Purjehtiminen ja siten saaren löytäminen lännestä itään on haastavaa, mutta paluumatka on merivirtausten ansiosta suhteellisen helppoa ja saari on virtausten suhteen suotuisassa asemassa.

Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaat eivät purjehdustaidoissa saavuttaneet mitään vastaavaa kuin polynesialaiset. Mikäli nämä päätyivät joskus saarelle omin päin, niin se on todennäköisesti ollut vahinko, kun merivirta on nämä ajanut sopivasti saaren läheisyyteen. Alukset eivät olleet verrattavissa Polynesialaisten rakentamiin, joten mahdollisesti kerran saarelle päädyttyään nämä jäivät sinne.

(Polynesialaiset kykenivät paikallistamaan saaret, nämä kun tunsivat kuinka pilvet käyttäytyivät saarten läheisyydessä, tarkkailivat lintuja sekä etsivät ruohonkorsia ym. merkkejä merestä ja muutoinkin levittäytyminen uusille asuinseuduille vaati näitä taitoja).

Toisaalta saaren perimätieto kertoo kuinka saarelle olisi saapunut vain miehistä koostunut joukko muukalaisia, mikä tukee kyllä kaikkea edellä lausuttua.

Mihinkään liittymättä, tai mahdollisesti juuri tuohon liittyen, jossain saaren historian vaiheessa kaakkoiskulman muodostavalle niemimaalle on linnoittautunut joukko, joka on pitänyt vihollisensa loitolla rakentamalla koko niemimaan eristävän tulivallin (eli tulta on pidetty yllä kapealla maakaistaleella, joka on ulottunut rannikolta rannikolle).
tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 147



« Vastaus #17 : 23.01.2014, klo 18:34:16 »

Hyviä pukao-kuvia tässä muutaman vuoden takaisessa artikkelissa (vaikka hatuista ne tässä puhuu):British archaeologists solve the mystery of the Easter Island red hats.

Ja täältä löytyi "patsastelua" kirjojen ja Marvel-sarjakuvien kansissa:  Moai and Rapa Nui books.



* thor.jpg (64.01 kilotavua, 400x618 - tarkasteltu 651 kertaa.)
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 220



« Vastaus #18 : 23.01.2014, klo 20:12:11 »

Hyviä pukao-kuvia tässä muutaman vuoden takaisessa artikkelissa (vaikka hatuista ne tässä puhuu)

Kuvassa olevat patsaat ovat pohjoisrannalla, eli juuri ne Ahu Nau Naun kaverit, jotka tarinoivat Corton kanssa.

Tuo punainen kiviaines on muuten aivan erityisen huokoista. On aika hassu tunne ottaa käteen iso murikka, jonka paino ei alkuunkaan vastaa sen kokoa.

Pukao on siis ollut suhteellisen helppo vierittää paikoilleen, koko huomioiden. Korkeudeltaanhan nämä vastaavat ihmisen mittaa, isommilla patsailla tietysti suuremmat päähineet.

Kuten linkin takaa kuvasta näkyy,  pukaon ulkokehällä on symboleja, mutta jos ne on vierittämällä siirretty, on ne ilmeisesti tehty vasta paikan päällä.

Pyörää polynesialaiset eivät koskaan keksineet, mikä tässä yhteydessä tuntuu ristiriitaiselta.

Kuinka nämä on sitten todellisuudessa saatu patsaiden päälle niiden jo seistessä alustoillaan on melkoinen kysymys sekin. Huutoäänestyksessä antaisin kyllä ääneni sille teorialle, että nämä valmistivat maavallin patsaan eteen, vierittivät pukaon paikoilleen ja poistivat maa-aineksen. Ei kai mitään köysiviritystä voida valmistaa ja käsitellä niin huolella, ettei kukaan missään vaiheessa ole vahingoittanut patsaita.

Onhan se valmistuspaikka voitu pitää salassa, mutta polynesialaisten kulttuuri on niin jäykän hierarkkinen, ettei kuka hyvänsä ole voinut edes normaaleissa olosuhteissa tehdä mitä tahansa. Edes kalaan ei voinut lähteä noin vain, koska kalastus oli varattu tiettyjen klaanien ja niiden sisällä rajatun ryhmän yksinoikeudeksi. Kalastusalueet olivat tiukasti rajattu, kuten maa-alue.

Klaanit rajoineen, aina kalastusalueiden rajoja, ja roolituksineen (viimeinen karkeasti) tunnetaan, joten tiedetään myös pukaon valmistuksen olleen yhden klaanin yksinoikeus.

Onko valmistuslaitoksen sijainti ollut sitten suuri salaisuus, on eri asia. Totta kyllä, selittäähän se tietysti miksi yhtä tulivuoren sinnettä ei madallettu. Nythän pukao on pitänyt nostaa louhoksen sisältä sen reunalle ja siitä sitten alas- ja eteenpäin.
tallennettu
Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #19 : 27.01.2014, klo 20:17:16 »



Kvaakin sarjakuvaesseet jatkuvat Etelä-Amerikassa Tintin, Ridgewellin ja Rafael Karstenin parissa. Ridgewell, Rafael Karsten ja viidakon salaisuudet on aikaisemmin julkaistu Ruotsissa sikäläisen Tintti-yhdistyksen vuosikirjassa Tintinism 2013.

Nyt juttu on luettavissa ensimmäisen kerran suomeksi.

Ridgewell, Rafael Karsten ja viidakon salaisuudet.
tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 147



« Vastaus #20 : 27.01.2014, klo 20:30:39 »

"Pikemminkin Karsten tuo mieleen safariasuisen Tintin Kongon ajoilta. --Tintin seikkailut ovat niin tutut, että viidakossa oleva tutkimusmatkailija tuo ensimmäisenä mieleen Ridgewellin."

Tämä koko kolmikko taitaa jotenkin muistuttaa toisiaan.

Jean-Marie Apostolidès toteaa teoksessaan The Metamorphoses of Tintin, Or, Tintin for Adults, jossa taidetaan vähän leikkiä ylitulkinnalla, että Ridgewell is a kind of Tintin, grown old among the natives, solitary and ill humored.

EDIT: Kas, Metamorphoses olikin mukana esseen viitekirjallisuudessa.
« Viimeksi muokattu: 27.01.2014, klo 20:56:07 kirjoittanut Lurker » tallennettu
Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #21 : 27.01.2014, klo 21:32:09 »


EDIT: Kas, Metamorphoses olikin mukana esseen viitekirjallisuudessa.

Hyvä havainto toistensa muistuttamisista siitä huolimatta.

Apostolidèsin teoksessa ei ole uutta tietoa aikaisempiin Tintti-kirjoihin verrattuna. Tekijä kehittelee tulkintoja, joista useat ovatkin osuvia.

Näiden asioiden sekoittumisen takia olen koettanut keskittyä 1930-luvun alkupuoleen, jolla ainoastaan on merkitystä Ridgewellin hahmon syntymään.
 
tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 147



« Vastaus #22 : 28.01.2014, klo 09:25:48 »

Särkynyt korva ei nuorempana ollut Tintti-albumeista ollenkaan mieluisimmasta päästä. Huumori oli hurttia, suorastaan pelottavaa. Tämä albumi on aikuismaisin kaikista Tintti-albumeista, paitsi ehkä Picarot, joka on oikeastaan sen jatko-osa.

Sitä paitsi jos Karsten olisi ihan tarkasti ollut Ridgewellin esikuva, tämä ei suinkaan olisi lyöttäytynyt "kilttien" arumbajojen vaan kalloja kutistavien bibarojen kanssa. Sillä kuten Reijon esseessäkin todetaan, Karsten oli ensimmäinen tutkija koko hela maailmassa, joka pääsi osallistumaan jibaro-intiaanien myyttiseen päänkutistusseremoniaan.  Siinäpä olisi ollut hupaisa kohtaus Tintti-albumiin.

Mutta lahja tarvittiin ennen seremoniaan pääsyä ja tunnetusti Karsten lahjoitti jibaroille Kauhava-puukon! Onkohan se vieläkin jonkun heimopäällikön hallussa majan seinällä roikkumassa...?
tallennettu
Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #23 : 31.01.2014, klo 11:42:35 »

Ensin tätä puukkoa mietin, että onko jo tuolloin ollut joku hinku suomalaisuutta korostaa maailmalla. Mutta taitaa tässä olla kuitenkin kyse saajien arvostamisesta. Ei Karsten mitään rihkamakaulakoruja intiaaneille vienyt, vaan parasta mahdollista käsityötä. Maailman parasta, jos kauhavalaisilta kysyttäisi. Smiley

tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 147



« Vastaus #24 : 21.02.2014, klo 10:10:41 »

Sarjakuvaesseissä siirrytään nyt jee jee -musiikin pariin, muistellaan Beatlesia ja tutkaillaan paria sarjakuvakirjaa, jotka valottavat ko. bändin varhaisaikoja: Rock and Roll Music – Beatlesiä sarjakuvina

Tulipa muuten mieleen, että tuo Beatles For Salen -sisäkannen kuva on kuin varhaisaihio Sgt. Pepperin kannesta.

tallennettu
Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 750


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #25 : 21.02.2014, klo 10:31:56 »

Hieno teksti. Lurkerin kommenttiin Piitlesin pintahauskuudesta verrattuna on todettava, että värikylläisyyttä töissään suosivan Kunnaksen tyyli ei sopisikaan "Baby's in Blackin" kaltaiseen kaihoisaan tarinaan taiteilijanuorten traagisesti päättyvästä rakkaudesta - tai surullisiin juttuihin ylipäänsäkään.   
tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 147



« Vastaus #26 : 21.02.2014, klo 10:55:09 »

Hieno teksti. Lurkerin kommenttiin Piitlesin pintahauskuudesta verrattuna on todettava, että värikylläisyyttä töissään suosivan Kunnaksen tyyli ei sopisikaan "Baby's in Blackin" kaltaiseen kaihoisaan tarinaan taiteilijanuorten traagisesti päättyvästä rakkaudesta - tai surullisiin juttuihin ylipäänsäkään.  

Näin on. "Toinen kouraisee syvältä, toinen naurattaa pinnalta." Mutta heti perään todetaankin: "Kumpikin kirja on tosissaan tehty, kunnianhimoista ja hyvää sarjakuvaa."

Kunnaan, öh, Kunnaksen sukua (Jenna, Mauri ja Tarja) on kiittäminen tyylikkäästä värityksestä. Poistin tekstistä sanan "karamellipaperi" vertaiskritiikin takia, koska ei väritys mitään karamellia ole vaan hillittyä ja murrettua (siis ei perusvärejä).

Tarkoituksella on valittu kaksi samaa aihetta aivan päinvastaisesti lähestyvää teosta (kuten Oikeuden puolustajat ja Minuuttimiehet).

Shea Stadiumilla esitetyn Baby's In Blackin sanoma ei tainnut mennä yleisölle perille, jos meni yhtään minkään kappaleen, yhtä kirkumista se oli.
« Viimeksi muokattu: 21.02.2014, klo 11:09:57 kirjoittanut Lurker » tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 980


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #27 : 21.02.2014, klo 11:03:07 »

Oikein oli mainota luettavaa. Kiitoksia siitä!  Cheesy Olipa yllättävää ettei Bellstorfin kirjaa ollut arvosteltu Kvaakissa ollenkaan. Tämä paikkasi asiaa paremmin kuin hyvin.

Timo
tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 147



« Vastaus #28 : 21.02.2014, klo 11:13:50 »

Oikein oli mainota luettavaa. Kiitoksia siitä!  Cheesy Olipa yllättävää ettei Bellstorfin kirjaa ollut arvosteltu Kvaakissa ollenkaan. Tämä paikkasi asiaa paremmin kuin hyvin.

Timo

Bellstorfin sarjakuvaromaania ei oikein kunnolla noteerattu, vaikka kyseessä on mestariluokan teos. Täysin englanninkielinen kansi ei ehkä ollut markkinoinnin kannalta sekään kaikkein paras ratkaisu. Englantia kyllä viljellään sisäsivuillakin paljon, ilmeisesti vain saksankielinen teksti on suomennettu - kuten pitääkin.

Ja jos joku ihmettelee niitä Baby's In Blackin oksametsiä ja peilivertauksia, niin tässä Astridin ikoninen omakuva - se selittää.



* astrid.jpg (250.58 kilotavua, 557x760 - tarkasteltu 410 kertaa.)
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 732



« Vastaus #29 : 21.02.2014, klo 22:12:56 »

Beatlesin tarinasta on olemassa suomeksikin vanhempi sarjakuva-albumi. 90-luvulta taisi olla.

Sitten on paksumpi Bluewater Comicsin kooste The Beatles Experience vuodelta 2010.

En ole tutustunut vielä noista kumpaankaan, mutta käsittääkseni kumpikaan ei keskity vain Beatlesien vaiheisiin ennen menestystä.
tallennettu

Sivuja: 1 [2] 3 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: