Sarjakuvanlukijoiden keskustelut > Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia

Kvaakin sarjakuvaesseet

(1/9) > >>

Jarkko Sikiö:
Lurkerin ideoima Kvaakin sarjakuvaesseet on sarja, jossa julkaistaan vapaamuotoisia kirjoituksia.

Kun aiheesta ei ole sopivaa ketjua eikä sellaista ole tarkoituksenmukaista luoda, ohjataan keskustelu tähän ketjuun.

Sarjan aloittaa Varua Rapa Nui, Pääsiäissaaren historiaa nykytieteen ja suullisen kansanperinteen pohjalta antropologin tarkkuudella käsittelevä sarjakuva.

Thor Heyendahl retkikuntineen nosti myyttisen saaren julkisuuteen 1950-luvulla, mistä lähtien se on esiintynyt myös sarjakuvissa.

Saari jätteineen on kiehtonut vuosien saatossa monia, mutta sarjakuvissa käsittely on ollut vapaamuotoista. Esimerkiksi Corto Maltesen, Hugo Prattin seikkailijahahmon, vieraillessa saarella ei sen patsaista yksikään ollut pystyasennossa. Lisäksi Pratt kuvasi patsaat toistensa kaltaisina rintakuvina (todellisuudessa nämä seisovat pystyssä), vaikka sadat patsaat ovat olleet yksilöitä, ja kuvat niiden pinnassa todennäköisesti jäljittelevät malliensa tatuointeja.

Lurker:
Asiallista, että Kvaakilla on kirjeenvaihtaja Pääsiäisisaarilla.

Yhdistivätkö sekä Hugo Pratt että Henri Vence (Bob Morane, Kivijättien kosto) jostain tietystä syystä Rapa Nuin kadonneeseen Mu-mantereeseen - tuollainen hömppä taisi olla muodissa 60-luvulla jo ennen Dänikeniä.


Ismael Hernándezin jälki on tyylikästä. Ovatkohan nämä hänen sivunsa?

Jarkko Sikiö:

--- Lainaus käyttäjältä: Lurker - 20.01.2014 klo 22:15:02 ---Yhdistivätkö sekä Hugo Pratt että Henri Vence (Bob Morane, Kivijättien kosto) jostain tietystä syystä Rapa Nuin kadonneeseen Mu-mantereeseen

--- Lainaus päättyy ---

Saaren legendan, tai erään version monista, Heva katosi aaltoihin samoin kuin Atlantis. Tähän viittaa myös aloitusosan nimi ("Hivan uppoaminen"). Kai se sitä kautta tulee.

Taiteilijan koko nimi on Ismael Hernández Tapia, opuksen taustoitusta suuremmin en selvitellyt.

Timo Ronkainen:
Mu, Rapa Nui, ja jopa Atlantis ynnä paljon muuta yhdistettiin toisiinsa jo 1800-luvulla, eikä tarvitse mennä edes niin höperöihin nimiin kuin Blavatsky.   :D

Timo

tmielone:
Mielenkiintoinen teksti Jiksiltä.
Oli Rapa Nuin ahdingon tarkka kulku mikä tahansa, niin perimmäinen syy on kuitenkin ihmisen oma toiminta. Johtui se sitten tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä. Minusta se on erinomainen esimerkki ihmisen kyvystä kusta omiin muroihinsa horjuttamalla luonnon tasapainoa. Olisi hienoa, jos porukka voisi pitää tämän mielessä, kun pohditaan maapallon tilaa. Yhdessä veneessä tässä kuitenkin ollaan.


--- Lainaus --- Ihmismieli ei silti ensi kertaa kivijätit kohdatessaan kykene hyväksymään näkemäänsä – käytössä oleviin resursseihin nähden, teorioiden esittämin tekniikoin, nousee vaadittujen ponnistusten määrä mittakaavaan, jossa ihminen ei ole tottunut asioita hahmottamaan.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä piirre tulee esiin oikeastaan kaikkien historiallisten rakennelmien kohdalla, oli kyseessä sitten pyramidit, Stonehenge tai keskiaikaiset linnat. Jostain syystä aliarvioimme automaattisesti aiempien sukupolvien kykyjä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Pitää kuitenkin muistaa, että wanhoina hyvinä aikoina ihmisten ei tarvinnut roikkua facebookissa tai päivittää twitteriä, joten heillä oli aikaa tehdä jotain näyttävämpää. Eikä heillä varmaankaan arvioitu suorituksia joka kvartaalin välein, joten projektit saivat valmistua pikkuhiljaa vuosien varrella.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu