Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Sarjakuvan vajavainen historia (24.05.2017 klo 06:00:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
18.12.2017, klo 07:11:11

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
461202 viestiä 10219 aihetta kirjoittanut 7215 jäsentä. Uusin jäsen: s0nar
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia
| | |-+  Kvaakin sarjakuvaesseet
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Kvaakin sarjakuvaesseet  (Luettu 27181 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 236



« : 20.01.2014, klo 21:47:07 »

Lurkerin ideoima Kvaakin sarjakuvaesseet on sarja, jossa julkaistaan vapaamuotoisia kirjoituksia.

Kun aiheesta ei ole sopivaa ketjua eikä sellaista ole tarkoituksenmukaista luoda, ohjataan keskustelu tähän ketjuun.

Sarjan aloittaa Varua Rapa Nui, Pääsiäissaaren historiaa nykytieteen ja suullisen kansanperinteen pohjalta antropologin tarkkuudella käsittelevä sarjakuva.

Thor Heyendahl retkikuntineen nosti myyttisen saaren julkisuuteen 1950-luvulla, mistä lähtien se on esiintynyt myös sarjakuvissa.

Saari jätteineen on kiehtonut vuosien saatossa monia, mutta sarjakuvissa käsittely on ollut vapaamuotoista. Esimerkiksi Corto Maltesen, Hugo Prattin seikkailijahahmon, vieraillessa saarella ei sen patsaista yksikään ollut pystyasennossa. Lisäksi Pratt kuvasi patsaat toistensa kaltaisina rintakuvina (todellisuudessa nämä seisovat pystyssä), vaikka sadat patsaat ovat olleet yksilöitä, ja kuvat niiden pinnassa todennäköisesti jäljittelevät malliensa tatuointeja.
tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 208



« Vastaus #1 : 20.01.2014, klo 22:15:02 »

Asiallista, että Kvaakilla on kirjeenvaihtaja Pääsiäisisaarilla.

Yhdistivätkö sekä Hugo Pratt että Henri Vence (Bob Morane, Kivijättien kosto) jostain tietystä syystä Rapa Nuin kadonneeseen Mu-mantereeseen - tuollainen hömppä taisi olla muodissa 60-luvulla jo ennen Dänikeniä.


Ismael Hernándezin jälki on tyylikästä. Ovatkohan nämä hänen sivunsa?
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 236



« Vastaus #2 : 20.01.2014, klo 22:57:21 »

Yhdistivätkö sekä Hugo Pratt että Henri Vence (Bob Morane, Kivijättien kosto) jostain tietystä syystä Rapa Nuin kadonneeseen Mu-mantereeseen

Saaren legendan, tai erään version monista, Heva katosi aaltoihin samoin kuin Atlantis. Tähän viittaa myös aloitusosan nimi ("Hivan uppoaminen"). Kai se sitä kautta tulee.

Taiteilijan koko nimi on Ismael Hernández Tapia, opuksen taustoitusta suuremmin en selvitellyt.
tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 092


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #3 : 20.01.2014, klo 23:37:45 »

Mu, Rapa Nui, ja jopa Atlantis ynnä paljon muuta yhdistettiin toisiinsa jo 1800-luvulla, eikä tarvitse mennä edes niin höperöihin nimiin kuin Blavatsky.   Cheesy

Timo
tallennettu

tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 567



« Vastaus #4 : 21.01.2014, klo 08:05:20 »

Mielenkiintoinen teksti Jiksiltä.
Oli Rapa Nuin ahdingon tarkka kulku mikä tahansa, niin perimmäinen syy on kuitenkin ihmisen oma toiminta. Johtui se sitten tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä. Minusta se on erinomainen esimerkki ihmisen kyvystä kusta omiin muroihinsa horjuttamalla luonnon tasapainoa. Olisi hienoa, jos porukka voisi pitää tämän mielessä, kun pohditaan maapallon tilaa. Yhdessä veneessä tässä kuitenkin ollaan.

Lainaus
Ihmismieli ei silti ensi kertaa kivijätit kohdatessaan kykene hyväksymään näkemäänsä – käytössä oleviin resursseihin nähden, teorioiden esittämin tekniikoin, nousee vaadittujen ponnistusten määrä mittakaavaan, jossa ihminen ei ole tottunut asioita hahmottamaan.

Tämä piirre tulee esiin oikeastaan kaikkien historiallisten rakennelmien kohdalla, oli kyseessä sitten pyramidit, Stonehenge tai keskiaikaiset linnat. Jostain syystä aliarvioimme automaattisesti aiempien sukupolvien kykyjä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Pitää kuitenkin muistaa, että wanhoina hyvinä aikoina ihmisten ei tarvinnut roikkua facebookissa tai päivittää twitteriä, joten heillä oli aikaa tehdä jotain näyttävämpää. Eikä heillä varmaankaan arvioitu suorituksia joka kvartaalin välein, joten projektit saivat valmistua pikkuhiljaa vuosien varrella.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 236



« Vastaus #5 : 21.01.2014, klo 16:28:56 »

Oli Rapa Nuin ahdingon tarkka kulku mikä tahansa, niin perimmäinen syy on kuitenkin ihmisen oma toiminta.

On olemassa ilmastomalleja, joiden mukaan ns. pieni jääkausi koitui saaren puuston kohtaloksi.

Polynesialaisten purjehdustaito, kuten myös itse saarten paikallistaminen, perustui luonnon tarkkailuun. Mielikuvien vastaisesti he myös olivat maanviljelijöitä ja kehittivät nerokkaita kastelu- ja viljelytekniikoita.

Vastikään saksalainen arkeologiryhmä on löytänyt todisteet, joiden mukaan saarella käytettiin samaa tekniikkaa, jota ihmiskunnan historian aikana on hyödynnetty vain muinaisessa Egyptissä ja Kanarian saarilla. Tätä ei voi vielä kirjoista lukea.

Kaiken tiedetyn perusteella on nurinkurista ajatella, etteivätkö saaren asukkaat olisi olleet tietoisia muutoksessa. Klaanien kilpailu arvovallasta on aiemmin ollut järkeenkäypä selitys sille, miksi kehitystä ei ole voitu pysäyttää.

Kuvanäytteen mukainen tapa siirtää valtavat, tonnien painoiset kivijättiläiset paikoilleen romuttaa vanhat käsitykset täysin.

Suhteellisen pieni joukko on voinut köysien avulla "heijata" patsaita puolelta toiselle, jolloin ne ovat "kävelleet" itse paikoilleen, kuten perimätieto kertoo.

Tämähän on paitsi taloudellisin olemassa oleva tapa liikutella niitä, myös tekniikka jolla turvataan sen siirtämine ehjänä (mikäli patsasta siirrettäisiin kuin suurta huonekalua, puolelta toiselle liukumalla siirtäen, sen alaosa murtuu).

Vastaavasti tämä teoria selittää, miksi siirtoteiden varrella on täysin ehjiä, hylättyjä patsaita (jotka tietenkin ovat pystytettyihin nähden vanhempia): kun ne kerran kaatuivat nenälleen, ei ollut enää syytä jatkaa pidemmälle kun henki oli sen jo hylännyt.
tallennettu
Sampsa Kuukasjärvi
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 3 400


« Vastaus #6 : 21.01.2014, klo 20:22:22 »

Mukava erilainen kirjoitus, todellakin essee!

On tietysti hirvittävä homma kuljettaa painavia patsaita epätasaisessa maastossa millä tahansa tekniikalla, mutta sihen on kai voitu käyttää kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Mikäs kiire sitä olisi ollut mihinkään tuossa kulttuurissa?

Mielenkiintoista kuulla pääsisäissaarelaisten kehittyneistä viljelystekniikoista. Aiemmin itse maata vain on väitetty erityisen hedelmälliseksi.

Pitääkö muuten paikkansa, että patsaat ovat rannikolla ja katsovat merelle, sikäli mikäli niiden alkuperäinen pystytyspaikka ja -suunta tiedetään? (Ja sikäli mikäli patsas ei ole vain kaatunut kesken kuljetuksen.) Esseessä mainittiin, että patsaita on pystytetty uudestaan pystyyn 1950-luvulta lähtien.

Yhdistivätkö sekä Hugo Pratt että Henri Vence (Bob Morane, Kivijättien kosto) jostain tietystä syystä Rapa Nuin kadonneeseen Mu-mantereeseen - tuollainen hömppä taisi olla muodissa 60-luvulla jo ennen Dänikeniä.

Tarkoittanet Henri Vernesiä. Pääsiäissaari on yhdistetty Muhun varmaankin siksi, että sen patsaiden tekotapaa on pidetty mystisenä. Mu-mantereella (samoin kuin Atlantiksella) uskottiin väestöllä olleen maagisia voimia, ja siis myös patsaiden tekijöiden on täytynyt omata niitä.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 747


« Vastaus #7 : 21.01.2014, klo 20:27:29 »

Tarkoittanet Henri Vernesiä. Pääsiäissaari on yhdistetty Muhun varmaankin siksi, että sen patsaiden tekotapaa on pidetty mystisenä. Mu-mantereella (samoin kuin Atlantiksella) uskottiin väestöllä olleen maagisia voimia, ja siis myös patsaiden tekijöiden on täytynyt omata niitä.

Totuus on tarua ihmeellisempää vaikka sinällään itse aina pidin tästä enemmän:
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 236



« Vastaus #8 : 21.01.2014, klo 22:03:50 »

Pitääkö muuten paikkansa, että patsaat ovat rannikolla ja katsovat merelle, sikäli mikäli niiden alkuperäinen pystytyspaikka ja -suunta tiedetään?

Täällä niitä tosiaan on kaikkialla rannikkoviivan myötäisesti. Sisämaahan ei montaa ole pystytetty. Alustoja tunnetaan runsaat 300 ja patsaita vajaat 900. Lopulta vain se neljännes ehdittiin pystyttää alustoilleen.

Pystytyspaikoista ei juuri epäselvyyttä ole, kivipatsaat kun nenälleen kaadettuinakin painavat tonnikaupalla. Jokunen pienempi on löydetty vastikään. Ikää myöten ne kasvoivat kokoa ja painoa. Taiteellisesti niistä muodostui aina vain vähemmän naturalistisia ja tyylitellyimmät ovat aika vetävän näköisiä.

Alustat nekin ovat parhaimmillaan hulppeita, suurin sen runsaat parisen sataa metriä. Maansiirtotyö on ollut melkoinen ponnistus. Alustat olivat seremoniallisiin tarkoitukseen luotuja ja siten tietyllä tavalla niitä sitoivat tietyt reunaehdot, mistä syystä ne ovat varsin vaikuttavia jo yksinään.

Alustat suunnattiin siten, että patsaat paitsi katsoivat kyläyhteisön suuntaan, selkä merelle (henkimaailmaan) myös siten että nenäsuunta osoitti minne aurinko nousee ja laskee päivän ollessa pisin, lyhin ja yhtä pitkä. Tähtitaivas tunnettiin varsin tarkkaan muutoinkin.

En usko, että kuljetukseen on käytetty paljoa aikaa, etenkään verrattuna alustan ja patsaan itsensä luomiseen. Mikäli menetelmän hyväksytään olleen tuo köysin liikuttelu, niin se on suhteellisen rivakkaa menoa, eteneminen kun perustuu heijausliikkeeseen. Kun niitä on sitten kävelyttämällä kuljetettu pienet mäet ylös ja hieman suuremmat alas, niin on kyllä ihme ettei niitä ole montaa kuljetuksessa kaatunut. Voi sitä kyllä kuvitella, millaiset fiilikset ovat olleet kun kaiken työn jälkeen tonnien painoinen järkäle on kellahtanut nurin.

Volkaaninen maaperä on tietenkin hyvä kasvualusta, mutta sittemmin eroosio on maaperää verottanut. Kuukausi sitten todettiin, että 66,7 % pinta-alasta kärsii jonkinasteisesta eroosiosta. Sen näkee tietysti ihan silmämääräisesti.

Kun puusto oli hävinnyt, paikallisten oli käytettävä useita kerroksia eri kokoisista kivistä sitoakseen kosteutta maaperään.

Hauska kyllä, siinä missä Kreikassa läntinen kulttuuri kehittyi orjatyövoimalla, oli saarella lisääntyvä vapaa-aika bataatin ansiosta. Polynesialaisten perinteisistä viljelyskasveista muut eivät saarella menestyneet (ja siten se ei ole mikään paratiisisaari ollut), mutta bataatin viljeleminen ei tunnetusti vaadi paljoa työtä ja sitten oli aikaa harjoittaa hengellisiä menoja.
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 567



« Vastaus #9 : 22.01.2014, klo 10:38:10 »

On olemassa ilmastomalleja, joiden mukaan ns. pieni jääkausi koitui saaren puuston kohtaloksi.

Tähän piti ihan perehtyä. Pari tuoreehkoa tutkimusta löysin nopealla googlauksella:

Simulated climate variability in the region of Rapa Nui
during the last millennium
(2011):

"Some first, very preliminary sensitivity studies on the
effect of (simulated) climate variations on the vegetation
change indicate no significant change in forest coverage on
Rapa Nui. Hence, we tentatively conclude that large-scale
climate changes in the region of Rapa Nui might be too small
to explain strong vegetation changes on the island over the
last millennium
. We cannot exclude, however, small-scale,
local effects on precipitation over the island in response to
changes in the local atmosphere-ecosystem system of the is-
land."


Drought, vegetation change, and human history on Rapa Nui (2008):

"We see no evidence for such a rat outbreak effect in
the pollen records presented here
. That said, it could be that
environmental transformation happened too quickly on this
small island to be evident in the relatively coarse stratigraphic
records now available."

"Without a history of frequent fire
disturbance, neither soil development nor the composition of
the island's vegetation had equilibrated to disturbance by fire.
Secondly, Rapa Nui's small size facilitated its rapid burning.
Windiness and seasonal droughtiness, combined with a gentle
topography devoid of natural firebreaks, probably allowed fires
to spread rapidly. It may not have taken many fire ignitions to
burn most parts of this small island
, even those distant from the
first garden plots that were cleared."

"In conclusion, latitudinal shifts in the subtropical storm track
and resultant changes in the intensity and frequency of cyclonic
storms provide a feasible, though untested, climatological trig-
ger for radical changes in moisture balance on Rapa Nui.
"

Vaikeahan se on näin jälkeenpäin sanoa, että mikä katastrofin lopullinen syy. Todennäköisesti kaikki vaikutti kaikkeen. Jos ilmasto tuolloin muuttui merkittävästi, niin varmasti myös sillä oli vaikutusta puuston kohtaloon. En kuitenkaan ole vielä valmis jättämään ihmisiä pois yhtälöstä.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 236



« Vastaus #10 : 22.01.2014, klo 16:29:07 »

Ilmeisesti mm. Prattin ja Kirbyn ystävät tuntevat aiheensa siinä määrin perusteellisesti, ettei sarjakuvaa sivuavaa keskustelua sitäkään kautta löydy.

Vaikeahan se on näin jälkeenpäin sanoa, että mikä katastrofin lopullinen syy.

Kilpailevia teorioita on tosiaan useita ja kenties kaikkiaan kiehtovimman aspektin muodostaa se, kuinka käsitykset aikaa myöten ovat muuttuneet.

Tiede kehittyy ja sitä myöten arkeologien käytössä oleva työkalupakki ja käsitys siitä, mitä mahdollisesti on tapahtunut.

Radiohiilitutkimukseenkin liittyy näköjään enemmän tekijöitä, kuin olin kuvitellut, koska eri tutkijat erinäköisiin tuloksiin päätyessään aloittavat riidan siitä, kuinka niitä kokeita oikein pitää tehdä.

Tästä johtuen mm. saaren asuttamisesta esitetyissä arvioissa on tuhannen vuoden heitto (tutkijoista osa ajoittaa asuttamisen 300-luvulle, mutta uskottavimmat nykyarviot ovat saaneet sen karkeasti 800- ja 1200-lukujen välille).

Kun mennään alueelle, josta on vähemmän konkreettista tutkittavaa, muodostuu kokonaiskuvasta täysin toinen sen mukaan, kenen kirjoituksia lukee.

Tuohon rottiin liittyvään kohtaan on siten pakko huomauttaa, että saarelta on löydetty rottien jäämien sijaan niiden tuhoamia palmujen siemeniä. Tuho ei siis ole vaatinut äkillistä rottien määrän kasvua, etenkään jos se on ollut vain yksi osatekijä ympäristökatastrofissa.
tallennettu
J Lehto
Giffe*r Gaffer
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 665



« Vastaus #11 : 22.01.2014, klo 18:20:40 »

Onkos sitä Pääsiäissaaren kuvakirjoitusta opittu tulkitsemaan? Heyerdahlin Aku-Akussahan Thor saa joltain sikäläiseltä vihkosen johon oli tulkittu joitain merkkejä.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 236



« Vastaus #12 : 22.01.2014, klo 18:53:38 »

Onkos sitä Pääsiäissaaren kuvakirjoitusta opittu tulkitsemaan?

Eihän tätä kukaan varmuudella tiedä, mutta kukin symboli on mahdollisesti tarinan osakokonaisuus ja kirjoitustaulut vain auttavat tarinankertojaa sen toistamisessa muuttumattomana.

Mikäli näin on, rongorongon mysteeri ei koskaan selviä: kirjoitustaulu vaatii "lukutaitoisen" ts. henkilön joka tuntee paitsi kirjoitustaulun, myös itse tarinan.
tallennettu
Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 501


Haddadaa


« Vastaus #13 : 23.01.2014, klo 13:11:25 »

Tuosta mainitusta Heyerdahlin Aku-akusta lapsena tutustuin Pääsiäissaareen. Muistan miten erään Ankan kahdennettuun etunimeen viittaava kirjan nimi sai opukseen tarttumaan. Ei siinä sarjakuvaa ollut, mutta muuten huiseja juttuja.

Vieläkin jotkut Aku-akun tarinat, kuten luolista löydetyt kirjoitukset, tuntuvat enemmän seikkailukertomukselta kuin tieteelliseltä tutkimusmatkalta. Mutta totuushan on usein tarua ihmeellisempää.

Heyerdahlin olettamus Pääsiäissaaren asuttamisesta Etelä-Amerikasta lienee jo kokonaan kumottu. Taitavat nyt pikemminkin toisin päin olettaa -- että Keski-Amerikan kivipaadet olisi rapanuilaisten vaikutusta.

tallennettu

Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 501


Haddadaa


« Vastaus #14 : 23.01.2014, klo 15:47:40 »

Pääsiäissaari on yhdistetty Muhun varmaankin siksi, että sen patsaiden tekotapaa on pidetty mystisenä. Mu-mantereella (samoin kuin Atlantiksella) uskottiin väestöllä olleen maagisia voimia, ja siis myös patsaiden tekijöiden on täytynyt omata niitä.

Muutamia vuosia sitten kirjoitin blogiini näistä Atlantista vähemmän tunnetuista kadonneista mantereista. Lemurian mahdollista olemassa oloa esittelivät ihan oikeat tiedemiehet, Mu-mannerta enemmän esoteriaan luottaneet ihmiset.




Mu - kadonnut manner
tallennettu

Sivuja: [1] 2 3 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: