"Asiantuntijaraati" ja edustusmääritelmät yms. on vaan niin kauheen hyvävelimeininkiä, että yököttää jo etukäteen. Yök.
Noh noh! Mitä kertoo ihmisestä se, että uskoo että pienellä kielialueella jossa kaikki tuntevat toisensa, ei keskinäinen kritiikkikään voi olla muuta kuin hyvävelimeininkiä? No, ainakin sitä että ei kuulu samaan kerhoon eikä ole itse joutunut kamppailemaan jääviysongelmien kanssa
Ammattilaisten suorittaman valinnan ongelmana ei ole hyvävelimeininki, vaan se, että silloin tärkeimmäksi kriteeriksi muodostuu liian helposti teoksen ammattimaisuus ja tekninen laatu. Tämä on erinomainen ajatus loppukilpailun otantaa valitessa, mutta sitten kun kaikki ehdotukset ovat jo kyllin hyviä, pitää vimeisen valinnan tulla kentän ulkopuolelta.
Lisäksi ammattilaista sitoo sekin, että vain harvoin voi vapautuneesti nauttia mistään oman alan työstä, kun siinä osaamisessa ollaan jo niin syvällä. Lopputuomaroinnissa tarvitaan lapsenomaista innostumisen kykyä.
Sen sijaan esivalintaraadin ammattilaisuutta voisi ehkä korottaa reippaastikin, painottaa alan sisäistä erityisosaamista tunneajattelun sijaan, mahdollisesti myös tarvittaessa määritellä joka vuosi uudelleen se, montako teosta loppukilpailussa on; sen mukaan kuinka monta sen vuoden teosta sen kulloinkin ansaitsee. Ammattilainen kyllä ymmärtää, että parhaiten oman alan asiaa edistetään olemalla mahdollisimman rehellisiä itselle ja muille, kannustaen arvosta ja ansiosta. Erilaiset lajityyppirajoitteiset vihanpidot ovat sitten enemmän amatöörien ja katkeroituneiden eläkeläisten alaa.
