Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)  (Luettu 48779 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 3 986
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #15 : 30.07.2003 klo 18:55:02 »
Ja jos palataan vielä määrittelyihin niin tässä: Liisi Huhtala määrittelee tekstin näin:
"Teksti on mikä tahansa puhuttu tai kirjoitettu jakso kieltä, joka muodostaa merkityksen kannalta kokonaisuuden."

Minua kummastuttaa tuo sivulause. Eikö mikä tahansa puhuttu tai kirjoitettu jakso kieltä ole tekstiä, jos se merkityksen kannalta ei

Vaikea tietysti sanoa, mitä virkaa äskeisen kaltaisella pelleilyllä on, mutta en käsitä, miksi se pitäisi tieten tahtoen rajata tekstin määritelmän ulkopuolelle.

Lainaus
Huhtalaan nojaten voisin puolestaan määritellä sarjakuvan näin:
Sarjakuva on tekstiä jossa on kuvia.

Aika lyhyt ja kuvaa suht hyvin sarjakuvaa. Vai?

Ei, ei, Ei!

Todennäköisesti ymmärrän taas väärin, joten yritän tulkita tuon kahdella tavalla: Huonolla ja vielä huonommalla.

1. Sarjakuva on tekstiä, jossa kieli muodostuu kuvista. Tämä on huono määritelmä siksi, että se nojaa tarpeettomasti tekstin määritelmään, ja toisaalta se on ristiriidassa tekstin määritelmän kanssa: Miten sarjakuva voi olla puhuttua?

2. Sarjakuva on tekstin ja kuvien yhteenliittämistä. Tämä on todella huono määritelmä siksi, että sarjakuvassa ei tarvitse olla tekstiä. Sarjakuvantekijät eivät ole tottuneet tekemään tekstittömiä sarjakuvia, ja lukijat eivät ole tottuneet lukemaan sellaisia, mutta se ei tarkoita, etteikö tekstitön sarjakuva olisi nimenomaan sarjakuvaa. Mykkäelokuvatkin ovat elokuvia, siitä huolimatta, että nykyään jokseenkin kaikki elokuvat sisältävät ääniraidan.

Sarjakuvaa ei tee kuvan ja tekstin yhteistyö, vaan kuvan ja kuvan yhteistyö. Taika on katuojassa, ihan oikeasti. Siksi määrittelen sarjakuvan näin:

Sarjakuva on mikä tahansa usean peräkkäisen kuvan muodostama sarja, joka joko muodostaa merkityksen kannalta kokonaisuuden, tai sitten ei.

Tämä on ns. matopurkki, eikä vähiten siksi, että myös elokuva on tuon määritelmän mukaan sarjakuvaa. Mutta yrittäkääpä määritellä sarjakuva siten, että se ei sisällä elokuvaa, muttei myöskään sulje ulkopuolelle esim. verkkosarjakuvia!
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

Juha Kouvalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 516
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #16 : 30.07.2003 klo 20:10:51 »
Sarjakuva on perättäisesti etenevä joukko stattisia kuvia sekä mahdollisesti tekstiä, jotka yhteen nivoutuneena kokonaisuutena sekä sarjakuvalle tyypillisin vakiintunein symbolein, ilmaisu- ja tehostekeinoin muodostavat vaikutelman liikkeestä, ajan kulusta tai tapahtumaketjun etenemisestä tai muusta tekijän ilmaisemasta asiasta.

Entäs tämä? Eih..

Sarjakuva on illuusiota!  ;D

Määritelmä tietenkin osittain sulkee pois verkkosarjakuvat, joissa voi olla myös liikettä tai ääntä (tosin ovatko ne sitten enää verkkosarjakuvia vai pikemminkin verkko-animaatioita?). Toisaalta määritelmän pohjana ei oikein voi toimia sekään, että sarjakuvan kuvat koostuisivat piirretyistä kuvista, sillä voihan valokuvistakin koostettu puhekuplia sisältävä tuotos, olla sarjakuvaa. Eikös tällaisia barbie-nukkesarjakuvaparodioitakin ollut joskus Pahkasiassa...
« Viimeksi muokattu: 30.07.2003 klo 20:14:25 kirjoittanut Juha Kouvalainen »

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #17 : 30.07.2003 klo 21:55:41 »
Ehkä tuo tosiaan vaatii hieman selittelyä, taas.

Rami:"Minua kummastuttaa tuo sivulause. Eikö mikä tahansa puhuttu tai kirjoitettu jakso kieltä ole tekstiä, jos se merkityksen kannalta ei"

Öö, teksti on tässä käsitetty ikään kuin näytelmätekstiksi tai käsikirjoitukseksi tms. siis teokseksi. Sana: merkitys viittaa (vähän huonosti) siihen että kyseessä on TEOS. Teos on myös taiteellisesti sen verran tärkeä että se ei ole ihan mitä tahansa kirjainmössöä tai maitopurkin kylkeä.

Tekstiin sarjakuvaa vertaisin myös näin: Tekstissä on lauseita ja erilaisia merkintöjä (pilkkuja, ajatusviivoja jne.) sanajärjestyksiä ja painotuksia. Sarjakuvaa luetaan samaan tapaan kuin tekstiä. Ruutu (esim. lause tai kappale) kerrallaan. Lukija voi liikkua siinä kuin tekstissä!

"Miten sarjakuva voi olla puhuttua?" Esim nettisarjakuva, jossa kuplat on korvattu puheella joka kuuluu kaiuttimista. Tai jos lavalla on näyttelijöitä pitämässä ruutuja tietyssä järjestyksessä ja lukemassa vuorotellen niihin sisältyvät repliikit. Ääritpauksia, mutta kun kysyit.

Tässä vielä vanhempi pidempi määritelmäni: Sarjakuva on kuvista, ja usein myös kirjoituksesta muodostuva teos, jota voidaan lukea kuin tekstiä. Ei sekoa elokuvaan eikä animaatioon, korjaa myös pantomiisarjakuvan mukaan ilman lyhyemmän määrittelyn vaatimaa selittelyä.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 3 986
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #18 : 30.07.2003 klo 22:15:29 »
Sarjakuva on perättäisesti etenevä joukko stattisia kuvia sekä mahdollisesti tekstiä,
(painotus minun)

Miksi sitä tarvitsee erikseen mainita? Eikö "kuva" jo itsessään sisällä tekstin mahdollisuuden? Miksi sarjakuvasta ei voida puhua mainitsematta tekstiä? Pelkäävätkö kaikki suututtavansa ala-asteen äidinkielenopettajansa?

Lainaus
jotka yhteen nivoutuneena kokonaisuutena sekä sarjakuvalle tyypillisin vakiintunein symbolein, ilmaisu- ja tehostekeinoin muodostavat vaikutelman liikkeestä, ajan kulusta tai tapahtumaketjun etenemisestä tai muusta tekijän ilmaisemasta asiasta.
(painotus minun)

Yhtä hyvin voisit sanoa, että sarjakuva on sitä mitä se on. Se, että sarjakuvalle on vakiintunut tiettyjä ilmaisukeinoja, ei tarkoita, että ne olisivat sarjakuvan määritelmän kannalta oleellisia. Määritelmän perusteella pitäisi pystyä tunnistamaan sarjakuva. Miten voi tietää, mikä on sarjakuvalle tyypillistä, jos ei vielä tiedä, mikä on sarjakuvaa?

Kuvien staattisuuden mainitsemin on aika hyvä tapa rajata elokuvat ulos määritelmästä. Mutta olen todellakin nähnyt verkkosarjakuvia, jotka ovat muuten aivan normaaleja, paitsi että joissakin ruuduissa on jokin animoitu kohta. Onko järkevää sulkea tällainenkin sarjakuvan määritelmän ulkopuolelle?

Ongelma on oikeastaan siinä, että pyrkimystä määritellä sarjakuva siten, että se ei sisällä elokuvaa, ei ohjaa ajatus siitä, mitä sarjakuva voi olla, vaan se, mitä se ei saa olla. Jos määrittelemme sarjakuvan ainoastaan sarjakuvan ehdoilla, havaitsemme, että elokuva on sarjakuvan alalaji. Search your feelings, you know it to be true.
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 3 986
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #19 : 30.07.2003 klo 22:52:39 »
Öö, teksti on tässä käsitetty ikään kuin näytelmätekstiksi tai käsikirjoitukseksi tms. siis teokseksi.

Jees, ymmärsin tuon vähän pidemmän hetken mietittyäni. Pakko huomauttaa tosin, että täten määritelmäsi olisi pitänyt kuulua: Sarjakuva on teksti jossa on kuvia. Siis yksi teos, yksi kokonaisuus, yksi teksti.

Määritelmän sisäinen logiikka on mielestäni toimiva. En vain pidä siitä, syystä jonka demonstroin:

Lainaus
Tekstiin sarjakuvaa vertaisin myös näin: Tekstissä on lauseita ja erilaisia merkintöjä (pilkkuja, ajatusviivoja jne.) sanajärjestyksiä ja painotuksia. Sarjakuvaa luetaan samaan tapaan kuin tekstiä. Ruutu (esim. lause tai kappale) kerrallaan. Lukija voi liikkua siinä kuin tekstissä!

Sarjakuvaan tekstiä vertaisin myös näin: Sarjakuvassa on ruutukokonaisuuksia ja erilaisia merkintöjä (katuojia, vauhtiviivoja jne.) ruutujärjestyksiä ja painotuksia. Tekstiä luetaan samaan tapaan kuin sarjakuvaa. Lause tai kappale (esim. ruutu tai ruuturivi) kerrallaan. Lukija voi liikkua siinä kuin sarjakuvassa! (Paitsi ettei voi. Tai en ainakaan ole nähnyt kenenkään tekevän pelkällä tekstillä samanlaisia syklisen kerronnan temppuja, kuin Alan Moore ja J.H. Williams III tekevät Prometheassa. Otan mielelläni vastaan oikaisuja.)

Toisin sanoen en pidä siitä, että sarjakuvaa määritellään tarpeettomasti jonkin toisen ilmaisumuodon avulla. Se vain edesauttaa sitä valitettavaa käsitystä, että sarjakuva on ilmaisumuotona jonkinlainen äpärä. Minusta sarjakuvaa on pidettävä kaiken visuaalisen ilmaisun äitinä!

Okei, ymmärrän kyllä, että vertaaminen tekstiin auttaa rohkaisemaan niitä, jotka uskovat, etteivät osaa lukea sarjakuvia. Ei ole minun syyni, että jotkut ihmiset ovat tyhmiä... >:(

Lainaus
"Miten sarjakuva voi olla puhuttua?" Esim nettisarjakuva, jossa kuplat on korvattu puheella joka kuuluu kaiuttimista. Tai jos lavalla on näyttelijöitä pitämässä ruutuja tietyssä järjestyksessä ja lukemassa vuorotellen niihin sisältyvät repliikit.

Mutta teksti on määritelmäsi mukaan "[...] puhuttu tai kirjoitettu jakso kieltä, joka muodostaa [...] kokonaisuuden". Ei siis osin puhuttua ja osin kirjoitettua, vaan kokonaisuutena joko puhuttua tai kirjoitettua. Kun nettisarjakuvassa tai näyttämöesityksessä repliikit esitetään ääneen, se on lisäys sarjakuvan perimmäiseen muotoon, joka ei itsessään ole puhuttua ilmaisua, eikä siis suoraan vastaa esittämääsi tekstin määritelmää.

Lainaus
Ääritpauksia, mutta kun kysyit.

Ja ääritapauksia ei ole syytä tietoisesti rajata määritelmän ulkopuolelle, mutta ei myöskään ole syytä muodostaa määritelmää niiden ehdoilla.

Lainaus
Tässä vielä vanhempi pidempi määritelmäni: Sarjakuva on kuvista, ja usein myös kirjoituksesta muodostuva teos, jota voidaan lukea kuin tekstiä. Ei sekoa elokuvaan eikä animaatioon, korjaa myös pantomiisarjakuvan mukaan ilman lyhyemmän määrittelyn vaatimaa selittelyä.

Jos unohdan toistaiseksi periaatteelliset vastalauseeni, ihan hyvä määritelmä... paitsi että myös Scott McCloudin uusin nettisarjakuva jää sen ulkopuolelle, koska siinä ruudusta toiseen siirrytään zoomauksena. Eipä oikein toimi tekstin lukemisen periaatteet.
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 954
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #20 : 31.07.2003 klo 00:34:13 »
Olen yksinkertainen äijä, jonka on vaikeaa nähdä missä ihmeessä on mukamas ongelma, joten tarjoan hävyttömästi seuraavaa määritelmää hiuksien nostatukseksi ja sen perään haljottavaksi.

Sarjakuva on kuvilla kerrottu tarina tai idea, joka voidaan esittää graafisilla menetelmillä.

Kuulostaa helpolta, mutta odottakaapa kun alan selittää sitä, sanoi entinen luennoitsija.

- Kuvilla kertominen ei sulje pois tekstiä, kuten Reima totesi.
- Kuvilla kertominen ei myöskään ota kantaa niihin tapauksiin, joissa kirjainmerkit ovat sivun kokonaisuudessa tärkeä graafinen kuvallinen elementti. (Clover)
- Kuvilla kertominen ei myöskään pakota siihen että sarjakuvassa tulisi olla sanaakaan tekstiä. (Ferd'nand)
- Tarinan kertominen sallii sarjakuvat, joilla on perinteinen kirjallinen juoni.
- Tarinan kertominen ei merkitse sitä että juonen olisi pakko kulkea lineaarisesti.
- Tai idea, eli kuvassa voi olla idea itse kuvissa.
- Mikä sallii sen, että kuvien väliset kuvapelit voivat edustaa ideaa tai juonta. (Pääsiäis-Pulteri)
- Mikä sallii senkin että sarjakuvassa voi olla pilapiirroksen tavoin vain yksi kuva, kuten pilapiirros voi käyttää yhtä hyvin sarjakuvan muotoa.
- graafisilla menetelmillä: Tässä on koko määritelmän hienous. Mikään ei estä sarjakuvaa ilmestymästä nettisivulla, tietokonepelissä, bittiavaruudessa, etc etc. Kunhan vain se voidaan esittää perinteisessä graafisessa painetussa muodossa, jos niin väkisin halutaan. Kukaan ei siihen pakota, mutta jos se on periaatteessa mahdollista, silloin on epäilemättä kysymyksessä sarjakuva.

Jos nettisarjakuvassa siirtymä kuvasta toiseen tapahtuu zoomauksella, silloin on tarkasteltava, onko zoomaus taidekeino sinänsä, joka luo teokseen jotakin uutta "lisäarvoa" kuten nykyisellä kammottavalla markkinakielellä asia ilmaistaan. Jos kyseessä on pelkkä siirtymä, joka on toteutettu uudella tavalla, koska se on teknisesti mahdollista, silloin se on sarjakuvaa. Jos se rikastuttaa teosta jollakin sisältöön liittyvällä tavalla, silloin sitä on parempi verrata ehkä animaatioon. Nettisarjakuvat, joissa repliikit lausutaan puheena, ovat mielestäni animaatiota. Eikä missään ei ole säädetty, miten jatkuvaliikkeistä animaation tulisi olla.

Tässä hius. Halkokaa.

(Tulipa hauska typo: "kirjanmerkit", po. kirjainmerkit. Korjasin.)
« Viimeksi muokattu: 31.07.2003 klo 00:49:57 kirjoittanut Jari Lehtinen »
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 954
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #21 : 31.07.2003 klo 00:48:55 »
Tekstiä luetaan samaan tapaan kuin sarjakuvaa. Lause tai kappale (esim. ruutu tai ruuturivi) kerrallaan. Lukija voi liikkua siinä kuin sarjakuvassa! (Paitsi ettei voi. Tai en ainakaan ole nähnyt kenenkään tekevän pelkällä tekstillä samanlaisia syklisen kerronnan temppuja, kuin Alan Moore ja J.H. Williams III tekevät Prometheassa. Otan mielelläni vastaan oikaisuja.)

En valitettavasti tunne Prometheaa, mutta kirjallisuudessa syklistä kerrontaa on kikkailtu jo kauan. James Joyce: Finnegans' Wake. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies. Ja melkein kaikki dekonstruktivistit ovat leikkineet kerronnan epälineaarisuudella.
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

kalmisto

  • Kreivi Karsten
  • Jäsen
  • Viestejä: 140
  • Liikaa kahvia
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #22 : 31.07.2003 klo 02:59:25 »
Täällähän on spekuloitu oikein olan takaa.

edit: minun painavaan kommenttiini löytyikin jo vastaus...poistun...
« Viimeksi muokattu: 31.07.2003 klo 03:00:10 kirjoittanut kalmisto »

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #23 : 31.07.2003 klo 10:45:23 »
Tässä nyt aika asettaa omat rajoituksensa tälle kommentille, jonka aihe on lukijan kontrolli. Asia saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta se on juuri se joka (myös) erottaa sarjakuvan esimerkiksi multimediasta tai peleistä.

Scott McCloudin uusi juttu etenee todellakin zoomaamalla, mutta en ole ollenkaan vaikuttunut sen lukemissysteemistä (tätä viisastenkiveähän nettisarjakuva pyrkii koko ajan keksimään uudelleen). Nimittäin siinä ei voi palata ollenkaan taaksepäin! Hommaa pahentaa vielä ruudun välipalkkien puute! Eli käytännössä se on kuin animaatioelokuva jonka kuvat vaihtuvat erittäin hitaasti.

Lehtisen määritelmä on hyvä. Ainakin sana "tarina" on siinä kuitenkin turha.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 3 986
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #24 : 31.07.2003 klo 22:55:48 »
Tässä hius. Halkokaa.

Käskystä.

Lainaus
Sarjakuva on kuvilla kerrottu tarina tai idea, joka voidaan esittää graafisilla menetelmillä.

Sarjakuva ei tietenkään ole se tarina tai se idea, vaan se, mitä syntyy, kun tarina tai idea kerrotaan kuvilla. 8) Mutta perimmäisestä ajatuksesta olen samaa mieltä.

Sivulause on kuitenkin mielestäni taas sellainen ad hoc-täsmennys, jonka on vain tarkoitus rajata tiettyjä asioita määritelmän ulkopuolelle, koska niitä ei haluta sen sisään. Samalla tulee karsituksi monen monia potentiaalisia toteutuskeinoja, jotka intuitiivisesti voisi tunnistaa sarjakuvaksi, mutta jotka eivät mitenkään sovellu paperille litistämiseen. Esim. kolmiulotteinen sarjakuva, jossa ruudut ovat eräänlaisia dioraamoja. Naurettavan epäkäytännöllinen ajatus nyt, ainakin massakulutukseen, mutta hologrammiteknologian halventuessa...

Lainaus
- Mikä sallii senkin että sarjakuvassa voi olla pilapiirroksen tavoin vain yksi kuva, kuten pilapiirros voi käyttää yhtä hyvin sarjakuvan muotoa.

Tätä en ymmärrä. Miten pilapiirros voi käyttää sarjakuvan muotoa? Se voi käyttää (ja tietenkin yleensä käyttääkin) sarjakuville ominaisia piirrostekniikoita, mutta yksi kuva on vain yksi kuva, ei sarjakuva.

Lainaus
En valitettavasti tunne Prometheaa, mutta kirjallisuudessa syklistä kerrontaa on kikkailtu jo kauan. James Joyce: Finnegans' Wake. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies. Ja melkein kaikki dekonstruktivistit ovat leikkineet kerronnan epälineaarisuudella.

Prometheassa oli aukeama, jossa renkaaksi laitetut ruudut voitiin lukea yhtä hyvin sekä myötä- että vastapäivään, sekä aukeama, jossa ruudut (vaikka niiden välillä ei ollutkaan katuojia) kulkivat möbius-nauhan pinnalla. Okei, voin hyvin kuvitella, että kirjassakin voidaan vähän latojaa kiusaamalla pistää teksti rinkulalle, mutta onhan se nyt aivan väärin...

Tässä nyt aika asettaa omat rajoituksensa tälle kommentille, jonka aihe on lukijan kontrolli. Asia saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta se on juuri se joka (myös) erottaa sarjakuvan esimerkiksi multimediasta tai peleistä.

Ei ollenkaan vähäpätöinen. Mielestäni tuo voittaa kaikki aikaisemmat kriteerit, joilla on väkisin yritetty sulkea liikkuvaa kuvaa sarjakuvan ulkopuolelle. Kontrolli on hyvin selkeä ero -- elokuvan katsoja ei pyydä projektionistia pyöräyttämään seuraavaa ruutua näkyviin. Vähän vielä mietityttää se sellainen sarjakuva, jossa ruutu sisältää animaatiota, eli useampia kuvia, joiden vaihtumista lukija ei kontrolloi, mutta mitäs pienistä.

Lainaus
Scott McCloudin uusi juttu etenee todellakin zoomaamalla, mutta en ole ollenkaan vaikuttunut sen lukemissysteemistä (tätä viisastenkiveähän nettisarjakuva pyrkii koko ajan keksimään uudelleen). Nimittäin siinä ei voi palata ollenkaan taaksepäin!

Lastentauti, joka korjattaneen seuraavaan versioon mennessä...

Lainaus
Hommaa pahentaa vielä ruudun välipalkkien puute!

Miten se pahentaa asiaa? Välipalkit -- tai katuojat, kuten minä niitä kutsun (olen myös keksinyt kutsua Jennifer Lopezia "J-Lo":ksi) -- ovat pohjimmiltaan abstrakti käsite ("se mikä erottaa ruudun toisesta"), joka wanhoina hywinä aikoina ruumiillistui parin millin valkoisena rantuna. McCloudin sarjakuvassa zoomausefektit ovat katuojia.

Lainaus
Eli käytännössä se on kuin animaatioelokuva jonka kuvat vaihtuvat erittäin hitaasti.

Mutta lukija kuitenkin kontrolloi kuvien vaihtumista, vaikka ei pystykään (vielä) menemään taaksepäin. Ja eikö elokuvan perimmäinen ajatus ole kuitenkin se, että vaihtuvilla kuvilla luodaan visuaalinen illuusio liikkeestä? Diaesitys, missä sitä illusiota ei synny, olisi ehkä läheisempi vertailukohta.
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 954
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #25 : 01.08.2003 klo 01:22:37 »
Käskystä.
Lainaus
Sarjakuva on kuvilla kerrottu tarina tai idea, joka voidaan esittää graafisilla menetelmillä.
Sivulause on kuitenkin mielestäni taas sellainen ad hoc-täsmennys, jonka on vain tarkoitus rajata tiettyjä asioita määritelmän ulkopuolelle, koska niitä ei haluta sen sisään. Samalla tulee karsituksi monen monia potentiaalisia toteutuskeinoja, jotka intuitiivisesti voisi tunnistaa sarjakuvaksi, mutta jotka eivät mitenkään sovellu paperille litistämiseen. Esim. kolmiulotteinen sarjakuva, jossa ruudut ovat eräänlaisia dioraamoja. Naurettavan epäkäytännöllinen ajatus nyt, ainakin massakulutukseen, mutta hologrammiteknologian halventuessa...

Tämänhetkinen määritelmä laaditaan tämänhetkisen olemassaolevan sarjakuvan tarpeisiin - jos määritelmä on tarpeellinen asia ylimalkaan. Mitä mahdollisesti keksitään tulevaisuudessa, sillä ei spekuloida.

Minä vaan nyt sanon, että jos sitä ei voi esittää paperille painettuna, ei ole välttämättä itsestäänselvää, että kyseessä on sarjakuva.

Lainaus
- Mikä sallii senkin että sarjakuvassa voi olla pilapiirroksen tavoin vain yksi kuva, kuten pilapiirros voi käyttää yhtä hyvin sarjakuvan muotoa.
Lainaus
Tätä en ymmärrä. Miten pilapiirros voi käyttää sarjakuvan muotoa? Se voi käyttää (ja tietenkin yleensä käyttääkin) sarjakuville ominaisia piirrostekniikoita, mutta yksi kuva on vain yksi kuva, ei sarjakuva.

En ymmärrä miksi et ymmärrä.  ???  Et ole sattunut koskaan lukemaan Kari Suomalaisen pilapiirroksia? Strippisarjakuvan muotoa niissä on vähän väliä. Kaksi-neljä ruutua ja viimeisessä vitsin kärki.

Lainaus
En valitettavasti tunne Prometheaa, mutta kirjallisuudessa syklistä kerrontaa on kikkailtu jo kauan.
Lainaus
Prometheassa oli aukeama, jossa renkaaksi laitetut ruudut voitiin lukea yhtä hyvin sekä myötä- että vastapäivään, sekä aukeama, jossa ruudut (vaikka niiden välillä ei ollutkaan katuojia) kulkivat möbius-nauhan pinnalla. Okei, voin hyvin kuvitella, että kirjassakin voidaan vähän latojaa kiusaamalla pistää teksti rinkulalle, mutta onhan se nyt aivan väärin...

Hmm, Holappako se oli vai sittenkin Kirstinä, joka pisti runokirjaansa tekstin kulkemaan jotenkin näin

k
o
l
m
e
kello oli

Toki sanataiteessa on tiettyjä rajoituksia, joista sarjakuva hyppii leikiten yli. Ja päinvastoin. Mikä tarkoittaa vain sitä, että sarjakuva puoltaa paikkaansa, koska sillä voi ilmaista jotakin mitä muilla keinoilla ei voi.

Ja vaikka jokin teos ei välttämättä sarjakuvaa olisikaan, voihan olla että jokin on tullut keksaisseeksi aivan uuden taidemuodon. Mikäs sen mukavampaa.
« Viimeksi muokattu: 01.08.2003 klo 01:23:43 kirjoittanut Jari Lehtinen »
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #26 : 01.08.2003 klo 10:07:45 »
Ramin jutuista syntyy aina mulle ihme ideoita. Niinkuin nyt tämäkin. Kelatkaa. Elokuva syntyi kun keksittiin laitteisto. Samoin kirjallisuus ja kirjallinen ilmaisu pääsi kehittymään taiteeksi vasta kun keksittiin sopivia keinoja monistamiseen. Kuitenkin tätä ennen kirjoiteltiin kaiken laista. Sarjakuvia on puolestaan tehty tosi kauan. Ainakin yhtä kauan kuin tekstejä. Tässähän ei ole varsinaisesti mitään uutta Scott McCloudinsa lukeneille. Esimerkkejä esisarjakuvista löytyy.

Mutta... Kirjallisuudesta, Elokuvasta, teatterista tai vaikka multimediasta poiketen, sarjakuva ei ole mitenkään kovin julkaisuympäristösidonnainen. Varsinkin jos sarjakuvaksi lasketaan sellaisetkin teokset, joita ei ole monistettu. Tästä taas päästään siihen, että sarjakuvalla ja sen tekijöillä ei ole historiallsesti ollut pahemmin tarvetta päästä taiteen lokeroon. Kuvataiteilijoiden ympärillä pyörii tarvike ja välitysbisnes samoin muusikoiden. Sarjakuva on tästä suht vapaa koska välineet ovat edullisia ja sovellettavissa. Yksi määritelmä voisi siis olla: sarjakuva on taiteista vapainta. Krhm. ...tai siis, ehkä jos ei runoutta lasketa, mutta kumminkin.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Tero Mäntylä

  • Peliohjelmoija?
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 1 074
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #27 : 11.08.2003 klo 11:35:03 »
Pahoittelen. Hypin muutaman pidemmän pohdiskelun ohi joten saatan tokaista jo jotain sanottuakin. McCloud fanina pitänee kuitenkin tähän keskusteluun ottaa osaa.

(Tämä on kommentti johonkin alkupään juttuun)

Aloitetaan ihan yleisesti: Minusta McCloud määrittelee sarjakuvan aikasta hyvin ja hänen taiteen määrittelynsä on varsin hyvä.

Scott McCloudin uusi juttu etenee todellakin zoomaamalla, mutta en ole ollenkaan vaikuttunut sen lukemissysteemistä (tätä viisastenkiveähän nettisarjakuva pyrkii koko ajan keksimään uudelleen).

No miksikäs ei. McCloud on parempi pohtimaan sarjakuvia ja pohtimaan sarjakuvien esitystapoja kuin kirjoittamaan tarinoita ja jokaiselle medialle on vain hyväksi saada uusia mahdollisia ilmaisumuotoja. Tuo uusin ... no mielestäni siinä mielenkiintoisempi on maksu systeemi kuin luku tapa. En päässyt tarinan maksullista versiota lukemaan mutta kyllä tuo zoomaus tuohon tuntui sopivan. Muualle... no toivottavasti ei yleisty. Ei se nyt paras mahdollinen keksintö ole.

Kuitenkin esim se että ei pääse takaisin on ilmeisesti harkittu tehokeino. Tämä sarjakuva on tehty luettavaksi niin, että siinä ei voi palata taaksepäin ja ehkä juuri sen sarjakuvan ilmaisulle se ratkaisu on oikein.

Yleisesti ottaen nettisarjakuva kuitenkin yleensä on strippi sarjakuvaa tai sitten A4:sia vaakatasossa. Muut ovat yleensä sellaisia joissa muoto on sisältöä tai kuvituksen laatua tärkeämpää - valitettavasti. Yleensä turhaa kokeellista kikkailua ilman, että se olisi osa kerrontaa. Zoidsin sivuilla näin kyllä joskus ihan piristävän lievästi animoidun sarjakuvan vaikka kielestä en ymmärtänyt mitään. Marvelin nettiin laittamien sarjakuvien lukeminen on myös aika raskasta ja hidasta osin mainosten takia mutta myös hitaan zoomin vuoksi. Kai siinäkin häiritsee nimenomaan se, että ne on alunperin tehty lehdiksi. Alkuperäinen koko sivun layout ei enää toimi kun lukutapaa häirintää zoomaamalla vain osiin siitä kerrallaan.

Mutta onko sarjakuva taidetta? Olenko taitelija jos teen sarjakuvia? Kun mietin kaikkia niitä henkilöitä jotka kutsuvat itseään taiteilijoiksi... minun on sanottava että minä en halua olla taitelija... jos siis sarjakuva on taidetta ... pitääkö minun lopettaa niiden tekeminen?

Itse asiassa kysymys siitä onko sarjakuva taidetta on turha... mikään media sinällään ei ole taidetta vaan medioiden joukossa on teoksia jotka voidaan laskea taiteeksi. Kysymys siis kuuluisi mikä on sarjakuva on taidetta... mitkä maalaukset ovat taidetaa... jne.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #28 : 28.08.2003 klo 11:36:27 »
Sarjakuva on pääasiassa kuvallinen esitys, jonka osia erottaa toisistaan graafisesti rajattu tyhjä tila.

Tämä nyt on tiukka määritelmä, mukaan eivät mahdu pilakuvamaiset "yhden ruudun" sarjakuvat. Toisaalta, miksi pitäisi? Pilakuvahan voidaan aina määritellä erikseen ei sen tarvikaan tähän sopia, vai mitä mieltä olette? Joku muukin tuolla aiemmin ainakin oli samaa mieltä.
Mukaan ei ole myöskään pesiytynyt kovin paljon muun ilmaisutaiteen sanastoa (mistä joku oli huolissaan). Toki täytyy tietää mikä on esitys (siis tarina, ohje, julkistettu juttu, tms.) ja mitä "graafinen" tarkoittaa, mutta muutenhan tuo on Suomea. Määritelmä antaa myös jonkin verran liikkumatilaa digitaalisen sarjakuvan puolella, varsinkin jos "graafinen" mielletään yhtään laajemmin pitämään sisällään aikaa ja liikettä (vertaa esim. esitys- tai tv-grafiikka). Vastaavasti elokuva ei tuohon mahdu, multimedia kyllä. Kohta "pääasiassa kuvallinen" oli pakko ottaa mukaan sillä muuten esim. runoteksti olisi mahtunut määritelmään.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Foxtrot

  • Jäsen
  • Viestejä: 380
Re:Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)
« Vastaus #29 : 24.10.2003 klo 23:29:32 »
Vanha aihe takaisin framille. Olen tässä pohdiskellut kaikkien riesaksi sarjakuvan taiteellisuutta. Lopussa on kysymys johon toivoisin vastauksia, lukekaa edes se, mikäli ette jaksa lukea koko juttua.

Joku mainitsi tuolla ylempänä jossain sitaatissa, että mikä tahansa mikä tuodaan esiin taiteena on tarkasteltavissa taiteena. Se on ehkä hieman tylsä näkökulma ainakin jos sitä miettii siltä kannalta, että se on ainut näkökulma. Toimii se tietysti jos niin haluaa, varsinkin käsitetaiteessa epäilemättä perustavan oivana keinona. Ihan hyvin voi mennä kaupungille kahvilaan istumaan ja katsella ikkunasta teatteriesitystä jos siinä sellaisen haluaa nähdä. Helppoa ja halpaa, joskus hyvääkin taidetta, vähintäänkin viihdyttävää. Tai sitten ei taidetta ollenkaan. Mitä on taide ja mitä on hyvä tai huono taide on loputon suo. Ja jokaisella on oma näkemys ja kokemus teoksesta, tuotteesta tai taiteena esille tuodusta mikä-tahansa-objektista. Ja jokaisen käsitys toivottavasti saa muuttua ja voi muuttua.

Taiteen tai hyvän taiteen yhtenä mittapuuna voinee pitää teoksen syvyyttä. Tai sitä herättääkö se kokijassa tuntemuksia tai tunteita. Pystyykö teoksen kautta näkemään sen yksityiskohtien ja niiden muodostaman kokonaisuuden lisäksi jonnekin vieläkin syvemmälle. Jonnekin sellaiseen tekijään, mitä kulloisenkin taiteenlajin keinot eivät sellaisinaan pysty kuvaamaan ja jota on mahdotonta myöskään sanallistaa, mutta joka on aistittavissa teoksen läpi tai kautta, sen osien ja kokonaisuuden takana olevana (teoksen sieluna).

Pääasiassa sarjakuvat ovat aiheuttaneet minulle naurua ja ilon sekä viihtymisen ja jännityksen tuntemuksia. Tai sitten eivät juuri mitään tuntemuksia tai närkästystä. Juuri mikään sarjakuva ei ole saanut minua liikuttumaan tai herättänyt voimakkaita tunnekokemuksia ja -elämyksiä. Elokuva ja teatteri (sekä muu esittävä taide) kertovina taidemuotoina (ollessaan kertovia, mitä niiden ei välttämättä tarvitse olla) sisältävät mahdollisuuden katharsikseen (http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_an_katharsis.htm). Sarjakuvakin on useimmiten kertovaa taidetta, mutta en muista kokeneeni katharsista sarjakuvan kautta (enkä tiedä pitäisikö sen olla mahdollista tai tarkoituksenmukaista), tosin aika harvan elokuvankaan kautta, teatterissa ehkä kerran. Katharsiksen kokemisen synnyttämiseen saattaa liittyä se, että esittävien taiteiden teoksia ja elokuvia (elokuvateattereissa) katsotaan yleensä yleisönä, ihmisjoukkona. Joukkokokemus saattaa vaikuttaa oleellisesti katsomiskokemukseen. Sarjakuvan luenta on useimmiten intiimimpi tapahtuma teoksen ja kokijan välillä, siihen ei liity suurempaa kollektiivista kokemustilannetta, joka esittävän taiteen ja elokuvan yhteydessä voivat yllättävällä tavalla voimistaa teoksen aiheuttamia tuntemuksia yksittäisessä katsojassa tai kokijassa. Esimerkiksi leffojen katselu kotona videolta yksin on aika erilaista kuin vaikka saman elokuvan katsominen täydessä leffateatterisalissa tai edes kavereitten kanssa kotona. Toisaalta jokunen leffa on tehnyt hyvin voimakkaan vaikutuksen nimen omaan yksin katsottuna.

Vaan, takaisin sarjakuvaan. Muistaakseni syvimpiä tuntemuksia ja häivähdyksen katharsiksen mahdollisuudesta herätti aikoinaan "Chninkel ja suuri voima", tosin se oli hieman ankea marttyyritarina ja joku kuspää oli leikellyt joitain kuvia kirjaston kirjasta pois. Yllättäen luupäät onnistui aiheuttamaan pelontunteita, siinä on se huppupää. Sen sijaan varsinaisiksi kauhusarjakuviksi kutsutut teokset eivät aiheuta oikein mitään. Ehkä niissä pyritään shokkeeraamaan liian ilmeisellä tavalla, Luupäitten muuten sympaattisessa menossa muutos ja taitava kerronta ehkä onnistuivat tuottamaan pelontunteen. Ilmeisesti sarjakuva on paljolti juuri kerronnan taidetta. Kalervo Palsan "Eläkeläinen muistelee" aiheutti voimakasta inhoa ja vastenmielisyyttä, se oli selvästi vaikuttava teos, vaikka jätinkin sen kesken, en vastenmielisyyden, vaan väsyttävyyden takia. Jotkut jatkuvajuoniset sarjakuvalehdet, joissa tapahtuu pitkällistä hahmon tai hahmojen kasvua, sekä juonen todellista etenemistä, ja näin ollen mahdollisesti lukijan syvempää samaistumista hahmon tai hahmojen kohtaloihin, alkavat varmasti aiheuttaa voimakkaampia tuntemuksia niitä pidempään seuranneille lukijoille. Mutta perustuuko se teoksen taiteellisiin ansioihin vai pitkäaikaisen "yhteiselon" tuottamaan sympatiaan hahmoa/hahmoja kohtaan?

Monessa sarjakuvateoksessa jokin osa-alue saattaa olla hyvinkin nerokas taiteellinen suoritus, mutta se ei välttämättä tee koko teoksesta yhtä syvää/hyvää taidetta, kenties kokonaisuus ei yllä esimerkiksi samalle tasolle kuin teoksen piirtäjän työ ansaitsisi. Tarinat, aiheet ja aiheiden käsittelytavat saattavat olla huikeasta tai muuten vaan toimivasta kuvituksesta huolimatta hyvin tavanomaisia ja poikkeuksettoman ohuita, eikä teokset tuo välttämättä esille mitään uutta sisällöstään. Toisin sanoen niistä ei jää mitään käteen, painoväriä joskus. No, itselläni lienee sarjakuvateoksia, joita pidän taiteena pelkästään jonkin osa-alueen takia, useimmiten piirrosten.  Mutta pidänkö niitä sarjakuvataiteena vai kuvataiteena (koska olen ihastunut piirrokseen)? Pidän niistä sarjakuvina, mutta syy siihen on niiden kuvataiteellinen ansioituneisuus. Nyt alkaa pää väsyä, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku sarjakuva saanut jonkun esimerkiksi itkemään, raivostumaan, tekemään suuria elämänmuutoksia, kirjoittamaan yleisönosastolle kirjoituksen taiteen turmelevasta vaikutuksesta (Platonin tyyliin :D) tai jotenkin muuten sohaissut tunnepesäänne?