Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1959 / 100 – Välskärin kertomuksia (03.03.2018 klo 22:57:16)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
11.12.2018, klo 12:19:11

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
469495 viestiä 10438 aihetta kirjoittanut 7339 jäsentä. Uusin jäsen: Hieman
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kotimaiset sarjakuvat ja tekijät
| | |-+  Timo Mäkelä
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] 3 4 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Timo Mäkelä  (Luettu 18354 kertaa)
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 789


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #15 : 04.03.2006, klo 11:22:30 »

Timo Mäkelä on mainio ihminen ja piirtää kohtalaisesti. Liikaa tätä teosta kuitenkin hehkutetaan - viiva ei ole uran alkuajoista juuri kehittynyt, rutinoitunut vain - ja tässä teoksessa runsastunut. Kokeilijaksi Mäkelää ei voi luonnehtia.
Makuasioita kaiketi. Tässä minun tulkintaani vielä lisää. Mielestäni Mäkelä on niitä kokeilevimpia ammattipiirtäjiämme. Esimerkiksi Vaaleanpunaisen pilven tekniikka oli ihan omanlaistaan. ...ja käsittääkseni hänelle uutta. Eroa ei ehkä huomaa niin selkeästi ellei ole itse tekijä tai ellei ole nähnyt niitä originaaleja ja lukenut haastiksia. Sitä siitä VP:stä saatua kokemusta Timppa on sitten hyödyntänyt mm. Minun elämäni -sarjassa. Nyt Emilin ja Sofin (kollaasi)tekniikka on tavallaan yhdistelmä Vaaleanpunaisen pilven ekspressiivisyyttä ja rohkeaa sivellintussausta joka on ollut koko ajan nouseva trendi hänellä.
Sivellin on haastava väline ja omasta mielestäni Timppa hallitsee sen ilmaisun hyvin. Hän mm. käyttää ns. kuivan siveltimen tekniikkaa, jota harvemmin näkee sarjakuvissa tuossa mittakaavassa. Toisaalta impressionistinen lähestymistapa on sarjakuvissa yleensä mukavaa tuuletusta, varsinkin näin kuvallisella puolella. Vielä toivoisin piirun verran lisää jämäkkyyttä ja hallintaa siihen siveltimen kosteaan viivaan, siis jotenkin Milton Caniffin tai alkuaikojen Eisnerin tapaan, mutta sekin on vain minun mieltymykseni. Kun lisää kontrollia ja ennalta arvattavuutta, vähentää samalla sattuman sanelemia viivoja, jotka taas juuri omalta osaltaan saavat kuvan hengittämään.

Kerronnassa on mielenkiintoista myös se, että Timppa tuntuu VPn ajoista alkaen täysin omaehtoisesti päätyneen ilmaisuun joka on hyvin lähellä mangan parhaita puolia (esim. aukeama 102-103) on sarjakuvallisesti silkkaa mangaa. Taustalla lienee hänellä kuitenkin elokuvat ja oma tarve kerronnan kehittämiseen. Kaikki tämä kuvaamani kehitys on tapahtunut noin 5-10 vuodessa (näin uskottelen itselleni) ja kun kyseessä on sentään 5-kymppinen kaveri, niin onhan se huimaa. Tämä vahvistaa uskoani siihen, että Timpan parhaat työt ovat edelleenkin vasta tulollaan.

Mitä taas tulee ko. albumin substanssiin ja käsiksen ongelmiin, niin tämä on mielestäni yleisempi, koko sarjakuvaa koskeva ongelma. Jos Spiegelman tai David B. kypsyttelee ja väsää elämänkokoista aihettaan 10 vuotta, niin tuleehan siitä sitten myös painava teos (kun tekijät ovat ensin hankkineet tarvittavan ammattitaidon). Hyvän sarjakuvan tekemiseen menee mielestäni (piirrostekniikasta riiippuen) aina vähintään 1-2 miestyövuotta, keskiarvon ollessa kuitenkin mieluummin siellä lähempänä 10:tä vuotta.
Pitäisi myös hyväksyä se tosiseikka, että sarjakuvan tekeminen vaatii hyvin monen laista lahjakkuutta. Vähän niin kuin elokuvan ohjaaminen. Toisaalta on olemassa aika vähän rakenteita jotka tukevat sarjakuvantekijää hänen työssään ja elokuva on ryhmätyötä aivan eri mittakaavassa. Mutta nyt eksyin sivuraiteelle, joten lienee parasta lopettaa.

Eipäs, kun sanon vielä sen että lajityyppi sentään ohjaa sarjakuvassa kulutusta niin että pahimmilta pettymyksiltä usein välttyy. Toiminnan ja viihteen ystävät eivät väkttämättä heti eksy Emilin ja Sofin pariin, ja ne jotka eksyvät, osaavat arvostaa nimen omaan sarjan kuviin sisältyvää "hiljaisempaa sisältöä". Konnotaatiot tekstin tasolla saattavat jäädä vähiin, mutta loistava kuvitus huolehtii siitä että albumista voi saada kaiken laista irti. Ja sanotaan nyt vielä sekin, että minulla tämä toimii juuri näin nimen omaan siitä syystä, että en koe Timpan (taiteeseen päin kallellaan olevaa) grafikkaa sen paremmin itsetehostukseksi kuin itseisarvoksikaan.
Suon toki mielelläni muille oikeuden katsoa ja lukea Timpan juttuja omalla tavallaan. On hyvä että on kaikenlaisia erilaisia sarjakuvia  Smiley
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 013



« Vastaus #16 : 07.03.2006, klo 19:35:37 »

Erinomaisen upeasti kuvitettu ja taustoitettu teos. Mutta niin kevyt tarina, että rupesi hieman harmittamaan. Joku taisi vihjaista toisessa ketjussa, että Timppa kuvittaa seuraavaksi jonkun toisen kirjoittajan tarinaa? Sitä sietää odotella innolla.

Niin ja ulkoasu kirjassa on täysi kymppi. AB satsaa kovakantisiinsa ihailtavalla tavalla.
tallennettu

VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 387


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #17 : 09.03.2006, klo 11:09:21 »

Timppa kuvittaa seuraavaksi jonkun toisen kirjoittajan tarinaa? Sitä sietää odotella innolla.

Juu, Jukka Parkkarin kanssa syntyy teos "Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri":
Lainaus
Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri pohjautuu suureen määrään Mannerheim –kirjallisuutta,  mukaanlukien tietysti hänen omat muistelmansa. Mannerheimin elämänvaiheista on olemassa myös laaja kuva-aineisto, johon tekijät ovat tarkoin perehtyneet. Monet sarjakuvan  ruuduista on piirretty melkein suoraan valokuvien perusteella. Teoksen lopusta tulee löytymään luettelo tärkeimmistä käytetyistä kirjallisista ja kuvallisista lähteistä. “Carl Gustaf Emil Mannerheim on erittäin mielenkiintoinen tarkastelun kohde monessakin  mielessä. Hänestä on kirjoitettu paljon, mutta ei vieläkään tieteellisesti katsottuna vakavasti  otettavaa elämänkertaa”, toteaa käsikirjoittaja Parkkari. “Mannerheim esitti koko myöhäisemmän ikänsä – Suomeen paluunsa jälkeen – suurta roolia, jonka taakse monikaan ei päässyt kurkistamaan. Mannerheim näki paljon vaivaa roolinsa vetämisessä, mutta varmasti nauttikin siitä. Hänellä oli ehdottomasti huumorintajua  – siitä kertovat lukuisat häneen liitetyt anekdootit mm. sotien ajalta.” “Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri onkin yritys etsiä ihmistä roolin takaa. Sarjakuva antaa  erinomaisen mahdollisuuden rakentaa eräänlaista Mannerheimin luonnekuvaa, hieman  vanhahtavaa sanontaa käyttääkseni. Kaikki teoksessa kerrottu tukeutuu tosiasioihin. Näin  todella tapahtui, tai ainakin olisi voinut tapahtua...”


Mukana teoksessa ovat myös mm. Hitler ja Battler Britton! 
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Pässi
Nukkuja
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 3 042



« Vastaus #18 : 10.03.2006, klo 04:29:51 »

Vai niin.
Onko Emil ja Sofi myynyt huonosti, vai mistä syystä Timppa on päättänyt sotkeutua tällaiseen laskelmoidun populistiseen Mannerheim-aiheeseen?
tallennettu

Hei, kuulittekstota? Ton torven torvi panee "bää bää"!
pertti jarla
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 981



« Vastaus #19 : 10.03.2006, klo 06:28:38 »

Vai niin.
Onko Emil ja Sofi myynyt huonosti, vai mistä syystä Timppa on päättänyt sotkeutua tällaiseen laskelmoidun populistiseen Mannerheim-aiheeseen?

Jos unohdetaan kuinka paljon siitä on jauhettu, niin on Mannerheim oikeasti kiinnostava ja vaiheikas henkilö. Jos tästä tulee hyvä sarjakuva (mitä toivon), sen elinkaari kestää yli nykyisen hypetyksen.
(Elinaikanaanhan Mannerheimia ei näin yleisesti suitsutettu. Kun mies kuoli, isäni mukaan oli tapana sanoa hänen sortuneen "Aasialaiseen hevoskuppaan")
tallennettu

Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 789


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #20 : 10.03.2006, klo 20:34:37 »

Vai niin.
Onko Emil ja Sofi myynyt huonosti, vai
Asioilla ei liene yhteyttä toisiinsa. Mainittu Mansku-juttu tuli esiin jo E&S:n julkkareissa, eli projekti lienee muodossa tai toisessa aloitettu/lyöty lukkoon jo ennen tuon uusimman ilmestymistä.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 387


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #21 : 13.03.2006, klo 12:05:58 »

Ekat jaksot olivat jo ilmestyneeet Kansan Uutisten viikkolehdessä (jonka pt. Parkkari on) silloin kun Emil & Sofi tuli julki. Komeeta jälkeä on, värimaailmakin on just niinkuin miltä 40-luvun harvoissa värifilmeissä näyttää.
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 973


« Vastaus #22 : 13.03.2006, klo 12:55:20 »

Komeeta jälkeä on, värimaailmakin on just niinkuin miltä 40-luvun harvoissa värifilmeissä näyttää.
Värit? Ihanko väreissä?
Tämä alkaa kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta...
Kerro vielä ettei kieli ole liian poskessa, vaan enemmän pulp-lukemiston puolella ja myyntipäätös on tehty ennen teoksen valmistumista.
tallennettu
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 387


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #23 : 13.03.2006, klo 13:05:19 »

Tarinoiden ydin siis on tismalleen historiallinen, mutta yksityiskohdat hiemankin ironismikoituja ja ehkä ihan hitusen fantasioituja, kuten kohtaus, jossa nevostoliittolaiset naispuoliset itsemurha-hävittäjälentäjät kohtaavat Battler Brittonin Suomenlahden yllä...
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Doc Lomapäivä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 761


« Vastaus #24 : 22.08.2006, klo 14:04:49 »

Luin. Onhan tuo komean näköistä, mutta missä tarina on? Sekavaa poukkoamsita harlekiinista dekkariin ilman mitään johdonmukaisuutta tai kantavaa teemaa. Jälleen kerran on unohdettu kirjailijan ensimmäinen sääntö: MUOTO ON AINA ALISTEINEN TARINAAN NÄHDEN.
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 973


« Vastaus #25 : 22.08.2006, klo 14:15:28 »

Luin. Onhan tuo komean näköistä, mutta missä tarina on? Sekavaa poukkoamsita harlekiinista dekkariin ilman mitään johdonmukaisuutta tai kantavaa teemaa. Jälleen kerran on unohdettu kirjailijan ensimmäinen sääntö: MUOTO ON AINA ALISTEINEN TARINAAN NÄHDEN.

Ja sinähän diggasit Kaurismäkiä? Hyvä että on johdonmukaisuutta...

Mäkelän jutut eivät ole juuri koskaan klassisen tarinan muotoa noudattavia, vaan enemmän siivuja, kohtauksia ja tapahtumia.
Niin Emil & Sofikin.
Onhan se elämänmakuista ja todentuntuista siinä mielessä.
Voidaan alkaa tietysti väitellä semanttisin sanankääntein onko teoksessa teemaa vai ei, mutta kuitenkin luisuttaisiin siihen että niin asiat kuin ihmisetkin tappelevat.

ennenkaikkea E&S on ajankuva ja kuten kaurismäen elokuvatkin sen ainoa funktio on luoda ilmapiiri, miljöö, ei tarinaa.
myönnän ettei siitä yksiselitteisesti löydä "sanomaa".
Harmi ettei ollut makuusi.
Ehkä väärä aika ja väärä ilmapiiri?
tallennettu
jyrki68
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 143


« Vastaus #26 : 22.08.2006, klo 15:03:55 »

Vai niin.
Onko Emil ja Sofi myynyt huonosti, vai mistä syystä Timppa on päättänyt sotkeutua tällaiseen laskelmoidun populistiseen Mannerheim-aiheeseen?

Onneksi valtaosa suomalaisista sarjakuvantekijöistä on suoraselkäistä väkeä, eikä sorru laskelmoidun populistisiin aiheisiin. Laaja kansansuosiohan olisi siis ihan kauheaa. Ranne kipeytyisi jatkuvasta nimmareiden jakelusta ja innokkaimpia faneja pitäisi juosta karkuun. (Tämä kappale sisälsi 20% päivittäisestä sarkasmiannoksesta -Lääkintöhallitus)
tallennettu
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 387


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #27 : 22.08.2006, klo 15:08:03 »

Juu ei kyllä Mannerheimia ja ihmissyöjätiikeriä tehdä kaupallisuus etunojassa rynnistäen. Hommahan selkiää sitten kun albbari on valmis, ja aika varma käsitys lienee niillä, jotka ovat jutut lukeneet jo KU: viikkoliitteestä. Kirjaversioon tulee sitten hiukka lisää sivuja, taustatarinaa jne.
Itse toivoisin (olikohan Potsi 2:sessa yksi esim., hulvaton Hollywoodi-haihattelu), että Parkkari/Ruusuvuori/Mäkelän aiempiakin irrotteluja koottaisiin albbariksi...
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
OlliH
Luopio
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 428


« Vastaus #28 : 22.08.2006, klo 15:41:58 »

Joo, fiilistelyä ja tarkoitushakuista turismiahan pari viikkoa sitten luettu Emil ja Sofi oli. Mutta kaikki eivät (onneksi) noudata ensimmäisiä eivätkä toisiakaan sääntöjä.

Tästä tuli jostain syystä mieleen Helvetistä -sarjan ensimmäinen osa - osa josta pidän ehkä eniten. Ero on siinä, että Moore sai minut kiinnostumaan Lontoosta, kaupungista jossa en ole koskaan edes käynyt, kun taas Helsingissä ei minusta ole mitään mielenkiintoista tämänkään jälkeen. Yritin olla vastaanottava, mutta en päässyt fiilikseen mukaan. "Ihan kiva" silti, toiminee asiasta enemmän kiinnostunuille.
tallennettu
Doc Lomapäivä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 761


« Vastaus #29 : 22.08.2006, klo 16:44:04 »

ennenkaikkea E&S on ajankuva ja kuten kaurismäen elokuvatkin sen ainoa funktio on luoda ilmapiiri, miljöö, ei tarinaa.

Ai jaa?
tallennettu

Sivuja: 1 [2] 3 4 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: