Olen enemmän kuin jäljessä suomalaisjulkaisujen suhteen, mutta siitäkin huolimatta on pakko hehkuttaa, jos nyt vaikka joku ei tätä vielä ole syystä tai toisesta löytänyt.
Käännösversio, eli nokkelan mainiosti nimetty Sing no Evil on visuaalisesti taivaallisen upea, kuvakerronta on huimaa, värien käyttö kohdallaan ihan nappiinsa ja tietenkin musiikin ja sen aiheuttamien tunteiden virtuaasimainen siirto paperille – tämä on puhdasta sarjakuvallista, aistillista iloa!
Toki tämän parissa ei juuri kynnystä ole, onhan tämä paljolti Villimpää pohjolaa. Englanti puolestaan etäännyttää, ja vaikka sanailut ja naljailut olivat kohdallaan, oli dialogi selvästi se laahaavin osuus, minkä en usko alkuperäisversiota koskevan.
Hyvän tarinan tavoin tämä alkaa todella vasta kiskomaan rieveleistä ennen kuin se sitten jo loppuu. Oli myös luontevan monikulttuurillinen, joku muu olisi tuon pizzeriasta mikrofonin varteen siirtyvän uushahmon vetänyt paljon kankeammin lävitse.
EDIT: Nimihän oli tosiaan Sing No Evil, eikä Sign No Evil, jonka annan toki vapaasti tekijöiden käyttöön jatko-osan tullessa ajankohtaisesti. Nimi toki selittyy sillä, että levytyssopimusta tekevä, läpimurron kynnyksellä oleva bändi allekirjoittaa paperit verellä...