Lontoosta lähtivät nuo kirjat minun mukaani. Omakätistä kantamista en muille suosittele: setti painaa aivan käsittämättömät yhdeksän kiloa, joten ainakin minun käyttämäni halpislentoyhtiö rokotti niistä todella suolaisen hinnan, kun matkalaukku veti puntarin osoittimen punaiselle. Paljon halvemmaksi olisi tullut tilata netistä. Ebayllä näitä liikkuu koko ajan, Amazonilta taitaa olla jo loppu. (Sieltä lähtisi kyllä SIGNEERATTU nahkakantinen painos kahdeksaan sataan dollariin. Drooooooooool....)
Hienoahan se on, että yhden viime vuosikymmenien omaperäisimmän ja vaikutusvaltaisimman humoristin koko tuotanto on saatu kirjoihin ja kansiin. MUTTA: semmoisen kritiikin kyllä näistä sanon, että kun on yritetty tehdä mahdollisimman kalliin näköisiä teoksia, niin niissä on käytetty piirrosten väriversioita milloin vain mahdollista. Siis näitä vesivärikuvia, joita on käytetty Larsonin kalentereissa ym. oheistuotteissa. Nehän eivät liene mestarin itsensä siveltimen jälkeä. (Jossain varhaisessa Far Side kokoelmassa oli värityksestä annettu krediitti jollekin naiselle, jonka nimeä en nyt muista. Myöhemmistä teoksista tuota tietoa ei ole löytynyt, mutta tyyli on ollut aivan sama).
Tämmöiselle yli-innokkaalle puristi-faninörtille tietysti vain ne ihka aidot alkuperäiset mustavalkoiset kuvat ovat sitä oikeaa tykeintä kamaa. Larson onnistuu ilmaisemaan niin hienoja ja nappiin osuvia asioita sillä pikkuisen tökeröllä pelkistetyllä kynäviivallaan, ettei se ainakaan minun silmissäni kaipaa lisukkeeksi vesivärilaveerausta vakuuttaakseen ansioistaan.
Kuulemma seuraavaksi on tulossa samalta kustantajalta koko setti Lassista ja Leevistä. Ei kai Watterson sentään anna kenenkään niitä (päivästrippejä) ruveta värittämään??
P.S. Tässä matkailuvinkki HC Larson-faneille: San Franciscossa eräässä luonnontieteellisessä museossa on pysyvä Larsonin töiden näyttely. Yli sata Far Side originaalia seinällä!