Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Ämpärinjonottajien sukua (11.12.2017 klo 09:51:02)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
12.12.2017, klo 14:17:48

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
460939 viestiä 10214 aihetta kirjoittanut 7213 jäsentä. Uusin jäsen: timotonttu59
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Eurooppalaiset sarjakuvat
| | |-+  Suosituksia ja kommentteja suomentamattomista eurosarjoista
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 ... 12 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Suosituksia ja kommentteja suomentamattomista eurosarjoista  (Luettu 40878 kertaa)
tertsi
Vieras
« Vastaus #15 : 26.07.2013, klo 19:37:20 »

Facebookissa on eri piirtäjille omistettuja sivuja (totta kai!)
Mä kuulun kahteen: Les amis de Didier Conrad ja Les amis de Francois Walthery.

Varsinkin Conradille omistettu osio päivittyy ilahduttavan usein eli lähes päivittäin jollain herkkukuvalla.
« Viimeksi muokattu: 26.07.2013, klo 19:39:53 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
Clavia Z
Kummajainen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 750



« Vastaus #16 : 26.07.2013, klo 19:40:26 »

Löytyykö myös Les amis d'André Franquin?

Ei sen puoleen, että sekään saisi minua naamakirjaan liittymään.
tallennettu

tertsi
Vieras
« Vastaus #17 : 26.07.2013, klo 19:43:21 »

Ihan vaan netistä löytyy www. franquin.org

Mä olen liittynyt siihenkin, mutta hukannut tunnukseni jonnekin. Voi siellä piipahdella tunnuksittakin.
tallennettu
Mattipekka Ratia
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 90



« Vastaus #18 : 27.07.2013, klo 01:06:49 »

Sveitsiläisen Frederik Peetersin  Blue Pills - A Positive Love Story on komeaa jälkeä ja tarinan itsenäinen ajattelutapa suomalaisia asenteita raikkaasti ravisteleva.
tallennettu
Clavia Z
Kummajainen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 750



« Vastaus #19 : 27.07.2013, klo 13:37:13 »

Erittäin tärkeä aihe! Näkyy tuo albumi saaneen Töpffer-palkinnon vuonna 2001 ja päässeen ehdolle parhaasta albumista Angoulêmessa vuonna 2002.

Sivellinjälki on rosoisuudestaan huolimatta yllättävän sujuvaa, ottaen huomioon ettei ruutuja ole luonnosteltu eikä korjailtu.
tallennettu

J Lehto
Giffe*r Gaffer
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 661



« Vastaus #20 : 27.07.2013, klo 15:48:54 »

Sveitsiläisen Frederik Peetersin  Blue Pills - A Positive Love Story on komeaa jälkeä ja tarinan itsenäinen ajattelutapa suomalaisia asenteita raikkaasti ravisteleva.

Onhan upea blogi (sairauksiajasarjakuvia)! Tuoltahan löytyy paljon mielenkiintoista.
tallennettu
mlietzen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 593



« Vastaus #21 : 27.07.2013, klo 16:05:28 »

Sveitsiläisen Frederik Peetersin  Blue Pills - A Positive Love Story on komeaa jälkeä ja tarinan itsenäinen ajattelutapa suomalaisia asenteita raikkaasti ravisteleva.

Laikku 02 -antologiassa on Peetersiltä yksi toinen juttu. Albuminkin julkaiseminen suomeksi oli varmaan joskus mielessä. Jäi matkan varrelle.

Suomalaisia asenteita ravisteleva? Hmm.
tallennettu

Mattipekka Ratia
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 90



« Vastaus #22 : 27.07.2013, klo 23:30:10 »

Suomalaisia asenteita ravisteleva? Hmm.
Yritän täsmentää spoilaamatta tarinaa. Se, mikä minun huomioni itse valistuspuolella työskentelevänä kiinnitti, oli tarinassa esiintyvän lääkärin tapa neuvoa sukupuolikäyttäytymistä parisuhteessa, jossa vain toisella on hiv. Se poikkeaa radikaalisti suomalaisesta valistuksesta. Lääkäri perustelee ohjeensa hyvin, minkä takia niitä ei voi oikein sivuuttaakaan, semminkin kun potilasperheen elämänlaatu kohenee ohjeiden myötä todella huomattavasti. Vaikka perusvarovaisena ihmisenä suosittelen edelleenkin potilailleni suomalaisia ohjeita, pakottaa tämä kirja kuitenkin ajattelemaan asiaa ihan uudesta perspektiivistä. Uskon että tämä koskee kaikkia lukijoita, oli terveydenhuollon tutkintoa tai ei.

Se sarjakuvien medikalisoinnista minun osaltani tältä erää, jatkot mainitussa blogissa. Tuli nimittäin mieleen toinenkin aihe.

Aiheen antoi tällainen tuore teos kuin Gringos Locos. Se kertoo Jijén, Morrisin and Franquinin matkasta Amerikkaan 1948. Tähän matkaan on tullut törmättyä muutamaan otteeseen aiemminkin joissain historiikeissa, mutta nyt se on siis dramatisoitu sarjakuvamuotoon. Dramatisoitu ilmeisesti sen verran vapaalla kädellä, että Jijén lasten vaatimuksesta kirjaan on liimattu jälkikäteen teksti jossa erikseen sanotaan teoksen olevan fiktiota ja sen lisäksi vielä liitteeksi valokuvia oikeasta matkasta.

Kolmikko lähtee etsimään töitä Walt Disneyn studioilta päätyen Meksikoon ja loppu onkin sitten sarjakuvahistoriaa. Tätä tuskin tullaan suomentamaan, mutta ruutu-zoom-nonstop-sukupolvelle albumi tarjoaa monta hupaisaa hetkeä, mm. räävittömän version Niilo Pielisen ensiaskelista. Franquinin perikunta miettinee omaa vastinettaan, mutta sitä odotellessa voimme ihailla kuinka Olivier Schwartzin kuvitus herättää 40-luvun lopun Yhdysvallat kauniisti eloon.

Kun tämän rinnalle ottaa Hergén seikkailut, voidaan todeta syntyneen ilmiön, jossa sarjakuvahistorian merkkihenkilöistä tehdään sarjakuvamuotoisia elämänkertoja. Tämä erotettakoon omaelämänkerrallisista sarjakuvista (Harvey Pekar, Jeffrey Brown etc.) sekä sarjakuvan ulkopuolisten merkkihenkilöiden sarjakuvaelämänkerroista (Ville Rannan Kajaani).

Minusta on näiden kahden eurooppalaisen esimerkin valossa ollut vain hienoa ja kohdetta kunnioittavaa, että tekijät ovat ottaneet sarjakuvamaisia vapauksia tehdäkseen teoksistaan viihdyttävää luettavaa. Amazonin arvostelujen perusteella Gringos Locos on kuitenkin jakanut ranskankieliset lukijat jyrkästi kahteen leiriin.
« Viimeksi muokattu: 27.07.2013, klo 23:32:22 kirjoittanut Mattipekka Ratia » tallennettu
hte
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 100



« Vastaus #23 : 28.07.2013, klo 14:56:21 »

Minua kiinnostaisi nähdä Dago suomennettuna: Ahtaasti katsottuna se ehkä ei ihan eurooppalainen ole, mutta seikkailuthan kulkevat pääosin Euroopassa joskus 1500-luvun tienoilla.
Kaupallisesti ei varmaankaan ole mikään kannattava projekti; olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Dagosta löytyy varmaan paljonkin esittelysivuja, tässä yksi:

http://www.ubcfumetti.com/enciclopedia/?12218
tallennettu
Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 317


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #24 : 30.07.2013, klo 16:25:37 »

Jos Donjon tuntuu kiinnostavalta mutta suuntaan ja toiseen leviämisensä vuoksi vaikeatajuiselta (aloittakaa Zenith -alpuista) niin suosittelen vielä lämpimämmin myös Trondheimin toista fantasiasarjaa eli Ralph Azhamia joka oli minusta jopa Donjonia parempi!


Ralph Azham -näytettä:
http://www.fantagraphics.com/images/stories/previews/ralaz1-preview.pdf

Dungeon: Zenith -näytettä:
http://www.nbmpub.com/humor/trondheim/dungeon/dungv1/pre1.html

tallennettu
Clavia Z
Kummajainen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 750



« Vastaus #25 : 30.07.2013, klo 18:22:09 »

Olen viime viikkoina ollut ihan innoissani Mélusinesta. Viimeaikaiset löydöt & hankinnat -ketjussa tästä jo mainitsinkin.



Sarja sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään aikaan jonnekin monien vuosisatojen taakse. Nimihahmo on nuori noitaoppilas, luokkansa priimus. Taiat onnistuvat häneltä joskus liiankin hyvin, välillä taas Mélusine joutuu nappiin menneen taian jälkeen huomaamaan, että parempi olisi sittenkin ollut unohtaa koko juttu.

Mélusine työskentelee opintojensa ohella au pairina linnassa, jota asuttavat tiukka ja vaativainen kummitusrouva ja vähän höppänämpi miesvampyyri. Linnassa häärii myös kissoja syövä Frankensteinin hirviö.

Mélusine yrittää parhaansa mukaan autella luokan huonointa oppilasta, Cancrelunea, joka ei kykene tekemään ainuttakaan taikaa oikein. Serkkutyttö Mélisande ilmestyy välillä myös tervehtimään. Hän on keiju joka tykkää kakuista ja muista leivonnaisista, taikoo esiin söpöjä satuhahmoja ja sisustaa mielellään paikat vaaleanpunaisilla tai kukkakuvioisilla kankailla. Suvun häpeätahra siis. Yhdessä mainiossa tarinajatkumossa Mélisande saa vampyyrinpureman ja muuttuu vähitellen yhä "mustemmaksi" ja ilkeämmäksi.

Mélusinen pahin vihollinen on noitia jahtaava pappi. Joskus sarjassa vilahtaa myös ihmissusi, keltaisen karvan peittämä herrasmiesmäisen kohtelias otus, joka on Mélusinen jonkinasteinen poikaystävä.

Sarjaa tekevät käsikirjoittaja François Gilson ja nimimerkkiä Clarke käyttävä piirtäjä Frédéric Séron (Pieniä miehiä tehneen Pierre Seronin veljenpoika Wikipedian mukaan).

Sarjan nokkela huumori saa minut hörähtämään usein. Rikasta noitakuvastoa on onnistuttu hyödyntämään oivasti. Sarjaa on julkaistu vuodesta 1995 alkaen 21 albumillista. Jutut ovat mitaltaan yleensä 1-2 sivua, mutta välillä irrotellaan usean sivun pituisilla tarinoilla.

Plussaa vielä siitä, että Mélusine on aika söpö - kuten yllä olevasta kansikuvasta voi nähdä.
tallennettu

Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 074


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #26 : 31.07.2013, klo 10:49:19 »

Lapsena olisin varmasti ollut innoissani belgialaiisen Lucien de Gieterin Papyrus-sarjasta, muinaisia egyptiläisiä ja semmosta. Cinebook tarjoaisi tätäkin, jo 1974 alkanutta sarjaa englanniksi. (kuvaliitteenä kiintoisa uutinen).

Timo


* Cinebook.jpg (55.85 kilotavua, 426x305 - tarkasteltu 296 kertaa.)
tallennettu

Clavia Z
Kummajainen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 750



« Vastaus #27 : 31.07.2013, klo 20:35:58 »

Näytesivut Papyruksesta saavat minut kovin mietteliääksi. Ihan Tintin ja Alixin kaltaista jälkeä, mutta lapsellisempaa. Vähän jäykkää piirrosta, mutta silti sarjalla tuntuu olevan oma mielenkiintoinen tunnelmansa ja ulkonäkönsä. Kokonaisuus tökkii jotenkin minun silmissäni.

Lapsena olisin varmaan minäkin lukenut Papyrusta mielelläni, pikkuviat eivät olisi haitanneet. Nyt en oikein tiedä...
tallennettu

Dennis
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 446



« Vastaus #28 : 31.07.2013, klo 21:34:36 »

En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi eurosarjat olivat yli vuosikymmenen pannassa täällä Suomessa Non Stopin lakkauttamisen jälkeen. Nyt moni aikanaan hieno sarja on auttamatta vanhentunut eikä ole toivoakaan että ne kiinnostaisivat suurta yleisöä.

En minäkään, monta sarjissukupolvea menettiin eikä paluuta taida olla. Toki nämä Asterixit ja Lucky Luket ja muutama muu edelleen menee, mutta siinä se on.

Itseäni kyllä kutkuttaisi saada näitä integraaleja ja muita kokoomia suomenkielellä vanhoista ranskankielisistä klassikoista mm  Yoko Tsunosta joka ainakin Saksassa on ilmestynyt kokoelmina jne....

Ja  Raymond Macherotin  Naukiot suomenkielellä.Nannaa se olis.....

Jannen mainitsema Victor de la Fuenten kuvittama Les Gringos olis todella hienoa saada myös, de la Fuente on tehnyt muutakin hyvää sarjista, googlasin kuvia.

Lisäksi tuo Dago vaikuttaa hyvältä.

Lisäksi olisi kiva saada Benito Jacovittin muitakin juttuja kuin Cocco Billiä suomenkielellä.

Toiveita, toiveita....niitä olisi mutta realistisesti ajatellen nämä toiveet ovat utopiaa, klassikkojen juna meni jo 1980-luvulla.
tallennettu

Je suis alle kuuden euron pizza!
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 895



« Vastaus #29 : 31.07.2013, klo 23:35:31 »

Ei Papyrus ole sen lapsellisempaa kuin Tintti ja Alix. Lapsena useimmat täälläkin ovat Tinttiin ja Alixiin tutustuneet. Tietenkään lasten tai varhaisnuorten sarjakuva ei mene samalla tavalla aikuisena läpi uutena tuttavuutena.

Cinebookin sivulla esim. Lucky Luken ja Piko & Fantasion suositusikäraja on sama kuin Papyruksella. Sama juttu Mélusinella.
« Viimeksi muokattu: 31.07.2013, klo 23:39:37 kirjoittanut Jukka Laine » tallennettu

Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 ... 12 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: