Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1966 / 100 - Jorma Tiittanen: Titulointia (22.02.2018 klo 21:57:15)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
14.08.2018, klo 13:58:22

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
466038 viestiä 10360 aihetta kirjoittanut 7299 jäsentä. Uusin jäsen: Welchhardy
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Muut sarjakuva-aiheet
| | |-+  Sarjakuva propagandavälineenä
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3 4 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sarjakuva propagandavälineenä  (Luettu 17619 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 352



« : 18.06.2013, klo 03:16:46 »

Tämä ketju on tarkoitettu keskusteluun propagandasarjakuvista ja yleisemmin sarjakuvasta propagandakäytössä.

Sarjakuvalla on historiansa propagandan välikappaleena samoin kuin muullakin viihdeteollisuudella. Tunnetuin osa Kvaakin kävijöille tästä historiasta lienevät toista maailmansotaa käyneet supersankarit.

Ulkomuistista ei tule mieleen modernia propagandasarjakuvaa, vaikka täytyyhän sitä olla eri organisaatioiden ja aatteiden asian edistämiseksi. Mainio esimerkki kuitenkin nousi juuri viime viikolla uutisaiheeksi.

Tunnetusti erityisesti Yhdysvaltain armeija edistää asiaansa elokuvateollisuuden avulla, mutta tätä sotaa käydään kaikilla rintamilla: America's Army on ohjelma, joka on mahdollisesti tunnetumpi videopelisarjana.

Virallisella suulla kyse on PR-toiminnasta, jonka motiivi on edistää rekrytointia. Toiminnan voimakkaampi taustavaikutin lienee kuitenkin myönteisten mielikuvien luominen ja vahvistaminen.

Ohjelma laajenee nyt myös sarjakuviin, kun IDW Publishing julkaisee America's Army -sarjakuvia.

Muistutettakoon tässä yhteydessä, että Suomalaiselle sotapropagandasarjakuvalle on oma ketjunsa.

Vastaavasti ketjussa Sarjakuva markkinointivälineenä voi keskustella mainonnan tarpeisiin luodusta sarjakuvasta.
« Viimeksi muokattu: 18.06.2013, klo 05:43:31 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 860


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #1 : 18.06.2013, klo 09:06:11 »

Toinen maailmansota näkyi aikansa sarjakuvissa vähän joka paikassa puhuvien eläinten kansoittamia seutuja myöten. Täällä Kvaakissakin on moneen otteeseen ruodittu Akun ja Mikin osallistumista sotaponnisteluihin kotirintamalla. Sitten tietysti äkkiä mieleen muistuvat seikkailusarjapuolelta Milt Caniffin "Terry and the Piratesin" nimihenkilö, joka liittyy sodan puhjettua ilmavoimiin, sekä laivaston lentäjä Buz (Jori) Sawyer, jonka seikkailuja julkaistiin kai Hesarissa aika pitkään. Jori-juttuja sisältävän Jalavan Wanhat Sarjat nro 3:n esipuheessa muistelen kerrotun, että sarja loppui HS:ssä Jorin lähtiessä Vietnamin sotaan, mistä suomalaiset lukijat eivät pitäneet.  

Nämä mainitsemani kvaakkaajien hyvin tuntemat esimerkit eivät kuitenkaan taida olla suoraan asevoimien tai muun valtiollisen tahon sen enempää kuin puolustusteollisuudenkaan rahoittamia - vai olenko väärässä?
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 470



« Vastaus #2 : 18.06.2013, klo 09:28:45 »

Captain America -lehti muuttui 9/11:n jälkeen noin vuodeksi oikein paatoksellisen yltiöisänmaalliseksi. Muutoksen myötä numerointikin alkoi alusta (tosin ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta). Kahden arkin jälkeen palattiin neutraalimpaan seikkailuun.

Eihän itse sarjakuva ennen tätä yltiöpatrioottinen ollut edes maailmansodan aikana, ja 70-80-luvulla ennemminkin päinvastoin, vaikka päähahmo perin isänmaallinen onkin.


* CA_v4_003_01.jpg (151.25 kilotavua, 1006x1502 - tarkasteltu 233 kertaa.)

* CA_v4_004_01.jpg (152.35 kilotavua, 1006x1523 - tarkasteltu 216 kertaa.)
« Viimeksi muokattu: 18.06.2013, klo 09:42:30 kirjoittanut Jukka Laine » tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 493



« Vastaus #3 : 18.06.2013, klo 09:33:43 »

Avoin propaganda ja piilovaikuttaminen eroavat toisistaan, edellinen on avointa ja jälkimmäinen ei.

Kapteeni Amerikka on, jaa, kumpaa se onkaan? No, ehkä molempia.
tallennettu
haplo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 366



« Vastaus #4 : 18.06.2013, klo 09:34:01 »

Laajassa mielessä propagandaa - ja siis propagandasarjakuvaa - on kaikki sellainen oman asian esittäminen jolla pyritään saamaan toinen osapuoli vakuutettua ajetusta asiasta. Periaatteessa siis hoitajan pyrkimys saada mummo syömään lääkkeensä on propagandaa, vaikka sitä ei sellaiseksi kukaan ajattelekaan. Ja Jiksin ajama propagandan muoto on siis tämän mukaan

Ulkomuistista ei tule mieleen modernia propagandasarjakuvaa, vaikka täytyyhän sitä olla eri organisaatioiden ja aatteiden asian edistämiseksi.

nimen omaan sellaista propagandaa joka on tekijöidensä toimesta tietoisesti tarkoitettukin propagandaksi.

Koska asia on taas itseä lähellä, nostan esimerkiksi propagandasarjakuvasta Hiroshiman pojan. Siinä tekijällä on tietty sanoma - maailma vailla sotia ja ydinaseita - jota hän tietoisesti ajaa ja josta hän on sanonutkin toivovansa ihmisten ottavan oppia. Kyse siis rauhaa propagoivasta sarjakuvasta.

Lopuksi vielä todetaan että propaganda on parhaimmillaan silloin kun kohde ei tiedä ajatuksiaan ohjailtavan. Silloin ollaan onnistuttu. Jos jokin sarjakuva ei siis tule mieleen tässä yhteydessä, ehkä se silloin on ajanut asiansa hyvin.  Wink
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 470



« Vastaus #5 : 18.06.2013, klo 09:39:19 »

Avoin propaganda ja piilovaikuttaminen eroavat toisistaan, edellinen on avointa ja jälkimmäinen ei.

Kapteeni Amerikka on, jaa, kumpaa se onkaan? No, ehkä molempia.

Aloin talvella lukemaan Kapteeni Amerikkaa ylösnousemuksesta asti järjestelmällisesti. Jos sarjakuvassa on ollut piilopropagandaa, niin se ei ole patriotismin puolesta puhuvaa, vaan ennemminkin sitä arvostelevaa. Steve Englehart ja Mark Gruenwald tätä harrastivat. Muista pitkäaikaisista kirjoittajista Stan Lee pyrki neutraalisuuteen. Muiden juoksut olivat sen verran lyhyitä, ettei ehtinyt ottaa selvää mihin leiriin kuuluivat. Ilmeisesti ei heillä tullut mieleen ottaa kantaa.
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 851


« Vastaus #6 : 18.06.2013, klo 09:46:28 »

Kapteeni Amerikka on malliesimerkki hahmosta josta kaikki tietävät kaiken ja paheksuvat suuresti lukematta sitä lainkaan.

Aika pitkälti haplon linjoilla.
Itsellä tulee heti mieleen modernista esimerkkinä Occupy comics joka sekin on propagandaa.

Sanalla propaganda kun on samanlainen arvolataus kuin käyttösarjakuvalla tai taidesarjakuvalla, lähtökohtaisesti negatiivinen.
tallennettu
Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 860


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #7 : 18.06.2013, klo 10:02:53 »

Supersanteripuolelta Rautamiehen vanhoissa seikkailuissa vihollinen löytyi perin usein idästä. En ole paljon kuusikymmenluvun Rautamies-tarinoita lukenut, mutta mielestäni lehteilemissäni jutuissa on ihan selkeästi tuotu enemmän esille tämmöistä punainen vaara -ajattelumallia kuin monissa muissa ajan sarjiksissa, vaikka näkyi kommunistiagentteja tietysti paljon muuallakin.

Viisikymmenluvullahan Kapteeni Amerikkakin taisteli kommunisteja vastaan ilmeisesti hiukan paatoksellisemmissa tunnelmissa kuin sota-aikana natseja kurmottaessaan. Nuokin läpyskät kässäröinyt Stan Lee päätti jättää ne huomiotta tuodessaan hahmon mukaan uudempiin Marvel-tarinoihin kymmenisen vuotta myöhemmin ja ajan mittaan kirjoittajat sitten kehittivät pitkän sarjan korvaavia Kapteeni Amerikkoja selittämään kaiken.

Julkisen vallan suoraan rahoittamaa valistussarjakuvaa on Suomeen kulkeutunut mm. Euroopan unionista. Omista ikätovereistani moni muistaa n. 15 vuoden takaisen julkaisun "What? Me? A Racist?", jossa käydään läpi arkisia paitsi etniseen alkuperään, myös uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen jne. kohdistuvia ennakkoluuloja ja muistutetaan, että aina ei nähdä malkaa omassa silmässä. Löytyy näemmä myös netistä tuolla nimellä googlaamalla.
tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 493



« Vastaus #8 : 18.06.2013, klo 10:18:13 »

Muista pitkäaikaisista kirjoittajista Stan Lee pyrki neutraalisuuteen. Muiden juoksut olivat sen verran lyhyitä, ettei ehtinyt ottaa selvää mihin leiriin kuuluivat. Ilmeisesti ei heillä tullut mieleen ottaa kantaa.

Eikös jonkun pitemmän kaaren tarinan jäljet sylttytehtaalle johtaneet... Valkoiseen taloon.

Mutta yksi vaikuttavimmista Kapteeni Amerikka -tarinoista on  Annual #6, jossa ovat mukana kaikki Kapteenit eri vuosikymmeniltä. Siinä käydään hyvin läpi se, miten aito isänmaallisuus eroaa sokeasta hurmahengestä. Ja ettei saa muuttua itse sellaiseksi, jota vastaan taistelee.
http://majorspoilers.com/2013/01/13/retro-review-captain-america-annual-6-summer-1982/

Vaan onhan se Kapteeni Amerikan kansi, jossa Hitler saa köniinsä, propagandasarjakuvan ikonisin kuva.
tallennettu
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 256


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #9 : 18.06.2013, klo 10:46:32 »

Nämä mainitsemani kvaakkaajien hyvin tuntemat esimerkit eivät kuitenkaan taida olla suoraan asevoimien tai muun valtiollisen tahon sen enempää kuin puolustusteollisuudenkaan rahoittamia - vai olenko väärässä?

Ei, mutta "kaikki" viihdeteollisuudessa olleet olivat jotenkin mukana sotapropagandassa. Jos ei muutoin, niin strippeihin oli liimattu "Osta sota-obligaatioita" -kuvakkeita.

Sodan jälkeen hihna jäi muutamalle päälle - esim. Milt Caniff oli umpioikeistolainen loppuun asti. Li'l Abnerin tekijä Al Capp taasen oli yleisänkyrä, luonteeltaan muutoinkin kuin pystyynnostettu sika.

Frank Robbinsin Johnny Hazard (1944 - 77) liukui niin oikealle, että lukijat kyllästyivät. Robbins vaihtoi loppuelämäkseen enimmäkseen sarjakuvalehtien käsikirjoituspuolelle, mm. Batmanin pariin. Hän kynäili myös Kapteeni Amerikkaa, mutta niiden tarinoiden "isänmaallisuusasteesta" minulla ei ole tietoa.

Nykyajan propagandasarjakuvan parhaimmistoa on Jack T. Chickin keinoja kaihtamaton traktaattipalvelu chick.com. Tee mitä teet - Jeesus hoitaa loput! Paitsi Paavi on Perkeleen kätyri, eikä paatuneita katolilaisia pelasta vapahtajakaan.

   


* juueijeesus.gif (33.02 kilotavua, 468x240 - tarkasteltu 248 kertaa.)
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 860


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #10 : 18.06.2013, klo 11:00:04 »

Nykyajan propagandasarjakuvan parhaimmistoa on Jack T. Chickin keinoja kaihtamaton traktaattipalvelu chick.com.


Itse herra Chick on myös sopivan salaperäinen Jumalan harmaaksi eminenssiksi - ei haastatteluja, ei valokuvia...vaikeahan ukon on uskoa olevan tosissaan. Joku on jopa epäillyt kyseessä olevan Robert Crumbin salaisen parodiaprojektin Grin
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 470



« Vastaus #11 : 18.06.2013, klo 11:22:15 »

Robbins piirsi Kapua silloin kun Englehart kirjoitti. Tuossa vaiheessa Kapu oli paljastanut Secret Empiren johtajan korkeaksi virkamieheksi Valkoisessa talossa ja tämä ampui itsensä. Tarinassa kaikki viittasi siihen, että kyseessä oli silloinen presidentti Nixon, itsemurhaa lukuunottamatta.

Tapahtumasarjan johdosta Kapu lopetti kapteeniamerikkailun joksikin aikaa ja vaihtoi nimekseen Nomad, mies vailla maata.

Frank Robbins piirsi myös Roy Thomasin kirjoittamaa Invadersia, jossa Kapu oli mukana koko ajan. Natsit kuvattiin siinä naurettavina pelleinä, mutta silloinhan oli jo 70-luku.
tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 352



« Vastaus #12 : 18.06.2013, klo 17:40:12 »

Hienoja esimerkkejä!

nimen omaan sellaista propagandaa joka on tekijöidensä toimesta tietoisesti tarkoitettukin propagandaksi.

Juuri näin sen tarkoitin, mutta vaikeahan sitä toki on tietää missä kohdin tekijöiden oma maailmankuva puskee lävitse ja missä on kyse piilovaikuttamisesta.

Nimenomaan piilovaikuttaminen on se vaarallisin propagandan muoto kohteen näkökulmasta. Tarkemmin en muista, mutta jokin okumentti on jäänyt mieleen siltä osin, että elokuvapuolella Yhdysvaltain armeijalle tärkeintä on armeijan kuvaaminen tehokkaana ja erehtymättömänä. Tämä siis Persianlahden sodan aikoihin, todennäköisesti tavoitteet muuttuvat aikansa tarkoituksiin.

Viihde on siitä oiva vaikuttamisen kanava, että sillä tavoitetaan ne vaikutusaltteimmat, eli varhaisnuoret ja teinit, joten mainitsemani videopeli on tarkoitukseen suorastaan pelottavan hyvä väline.

Supersanteripuolelta Rautamiehen vanhoissa seikkailuissa vihollinen löytyi perin usein idästä.

Toki näin oli muidenkin supersankareiden kohdalla, mutta Rautamies taisteli kommunisteja vastaan selvästi näkyvämmin. Kuubakin allegorisessa muodossaan käytiin vapauttamassa. Tästä kirjoitin myös itse Kvaak-artikkelissa.
tallennettu
Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 278


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #13 : 23.06.2013, klo 22:04:28 »

Toki näin oli muidenkin supersankareiden kohdalla, mutta Rautamies taisteli kommunisteja vastaan selvästi näkyvämmin. Kuubakin allegorisessa muodossaan käytiin vapauttamassa. Tästä kirjoitin myös itse Kvaak-artikkelissa.
Thorkin taisteli Vietkongia vastaan numerossa 117.

Lopussa tarinan pahis tajuaa erheensä ja losauttaa itsensä ja VC:n ammusvaraston kiertoradalle saatesanoinaan "It was communism that made me what I am... That shaped me into brutal, unthinking instrument of destruction! To communism, than -- may it vanish from the face of the earth and memory of the mankind!"

Tuli sopivasti luettua tuo juuri tänään...
tallennettu
Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 278


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #14 : 23.06.2013, klo 22:18:51 »

Sodan jälkeen hihna jäi muutamalle päälle - esim. Milt Caniff oli umpioikeistolainen loppuun asti.
Terryn jälkeen jatkoi Steve Canyonilla joka tosiaankin sisältää tasaisin väliajoin lipunheilutusta ja suoraselkäistä isänmaallisuutta.

Sodan Caniff aikana teki solttulehtiin Male Call -sarjakuvaa jolla pidettiin solttujen moraalia ylhäällä.

Ja sittenhän tältä löytyy myös Milton Caniff's America -Reflections of Drawingboard Patriot alppu/taidekirja. Valitettavasti oma kappale on arkistoitu paikkaan X josta se ei tätä rustatessa suostu löytymään...

tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 4 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: